Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise / Arvostelut / pelaaja.fi

Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise

7.10.2020 // Kirjoittanut: Jani Vaalima
1

Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun 2020 numerossa 214. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Toinen kerta toden sanoo?

Jatko-osan saaminen vuosikymmen sitten julkaistulle kulttipelille on harvinaista. Kenties lähtölaukauksen projektille antoi televisiosarja Twin Peaksin uusi tuleminen vuonna 2017, lähes 30 vuotta oman alkunsa jälkeen. Niin tai näin, mainitun sarjan mystistä henkeä vahvasti tihkuva Deadly Premonition on palannut rikospaikalle.

Keskusteluvetoinen seikkailu siirtää pelaajaa nykyhetken ja menneen välillä. Nuori FBI:n agentti Aaliyah Davis kuulustelee briljanttia entistä agenttia, jonka hän epäilee menetelleen väärin ja jopa laittomasti eräässä aikaisemmassa työtehtävässään. Menneitä tapahtumia kerratessa pelaaja siirtyy ensimmäisestä osasta tutun agentin Francis York Morganin saappaisiin. Hahmo on yhtä omituinen, profeetallisen tarkkanäköinen ja täynnä lapsenomaista ihmetystä kuin ensitapaamisella.

Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise -arvostelu

Näyttämönä toimii Louisianan osavaltiossa sijaitseva kuvitteellinen Le Carrén kaupunki. Karmiva murhamysteeri niiaa nopeasti yliluonnollisen suuntaan, ja kummallisilla kaupunkilaisilla tuntuu olevan luurankoja kaapeissaan. Toisin sanoen kaupunki on erittäin kotoisa paikka agentti Morganille ja ensimmäisen pelin ystäville.

Tarinan sydämessä ovat jälleen eksentriset henkilöhahmot ja omituiset tapahtumat. Pelille ominaisen absurdia logiikkaa noudattaen agenttimme ottaa murhatutkimuksensa aisapariksi kaupungin sheriffin pikkuvanhan nuoren tyttären. Toinen esimerkki on hotelli, jossa Morgan yöpyy. Sitä hoitaa yksi ja sama henkilö, joka pukeutuu eri tehtäviin kokista vastaanottovirkailijaan ja eläytyy kuolemanvakavasti kaikkiin rooleihin. Omituinen henkilöhahmokaarti toimii ja ihastuttaa, mutta mukaan mahtuu myös yli- ja ohilyöntejä.

Vuonna 2010 julkaistu Deadly Premonition ei ollut aikanaan erityisen laadukas teknisesti, minkä pelin ystävät antoivat auliisti anteeksi. On kuitenkin hämmentävää, että yli kymmenen vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa on teknisesti vieläkin surkeampi. Sisätiloissa pelaaminen toimii ihan hyväksyttävällä tavalla, mutta ulos siirtyminen saa mielen järkkymään. Pelin ei olisi pitänyt päästä tässä tilassa minkäänlaisen laatusuodattimen läpi – ja julkaisu on sentään Nintendon yksinoikeuspeli. Tähän voisi lohkaista jotain näsäviisasta takavuosien Official Seal of Quality -merkinnästä laadun takeena.

Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise -arvostelu

Ulkomaailman tahmauksen vuoksi suurehko osa sivutehtävistä jäi suorittamatta, eikä aiemmin mikään peli ole aiheuttanut allekirjoittaneelle ehtaa päänsärkyä. Väliin jättäminen ei sinänsä ole suuri vahinko. Le Carrén kaupunki identtisine taloineen, pihoineen ja katuineen on käytännössä autio ja siten turhauttava hidaste tarinaosuuksien välillä. Minipeleistä ei kannata edes puhua, sillä ne perustuivat napinpainallusten ajoittamiseen, mutta peli rullaa miten rullaa.

Entuudestaan Yorkin tuntevat pelaajat saavat pääasiassa sitä, mitä haluavat, mutta uusille pelaajille jatko- osa on varmasti vaikeampi pala nieltäväksi – eikä vain teknisten ongelmien vuoksi. Tarinankuljetus ontuu tasaisesti, sillä toteutus ei kohtaa näkemystä. Peli ei suoranaisesti edellytä ensimmäisen osan tapahtumien tuntemista, mutta moni asia varmasti ihmetyttää läpipeluunkin jälkeen. Avainkysymykseksi nousee pelaajan kyky keskittyä olennaiseen osaan Deadly Premonitionin maailmaa eli sen henkilöhahmoihin ja tapahtumiin. Morganin tarina saa kuitenkin yllättävän kauniin päätöksen, jos jaksaa nähdä ulkokuoren alle.

4/10

Kehittäjä: 
Toybox Inc.
Julkaisija: 
Rising Star Games
Peligenre: 
Toiminta, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Tämä peli oli iso pettymys fanille. Oikeastaan kaikki, mikä teki edellisestä osasta niin rakastettavan, oli tässä kuivasti toteutettu. Ainoastaan hyvää oli päähenkilö York, jota pidän kaikkien aikojen mielenkiintoisimpana pelihahmona ikinä.

Tekninen toteutus ei patchienkaan jälkeen ole kovin hyvä.

Nostoja