Death Stranding / Arvostelut / pelaaja.fi

Death Stranding

9.01.2020 // Kirjoittanut: Wasara
0

Merkkejä elämästä

Räjähdys. Elämän, kuoleman ja ajan lait sekoittava räjähdys. Tuomiopäivän vasama, joka iski planeettamme lihaan ja sai kotimme kadottamaan yhteyden omaan itseensä ja luomaan nahkansa uudestaan elävänä ja elottomana sotatantereena. Ihmiskunnan jäänteet jäivät joka puolelta uhkaavien vaarojen satimeen ja elävät nyt pelon ja puutteen ikeen alla sirpaloituneena pieniin yhdyskuntiin.

Tässä lohduttomassa maailmassa pelaaja on kuriiri nimeltä Sam. Vain Sam, ei sen enempää. Ihmiskunnan muista rippeistä mieluiten etäällä pysyttelevä, oman tiensä tunnollinen kulkija, jonka tehtävänä on vain kuljettaa tarvikkeita asutuksesta toiseen. Siinä se.

Mutta sitten tapahtuu jotain, joka pakottaa Samin luopumaan välinpitämättömyydestään ja heittäytymään osaksi kaupunkivaltioihin jakautuneen USA:n jälleenrakennusta. Halusi tai ei, Samin on puettava ylleen sillanrakentajan ja yhdistäjän mantteli sekä lähdettävä pitkälle vaellukselle kohti parempaa huomista. Samin työn tuloksena ihmisten väliltä kadonneet yhteydet punotaan jälleen eheiksi ja elottomaksi ahavoitunut maa alkaa hiljalleen puskea uutta elämää uomistaan. Tai niin kaikki ainakin toivovat.

Death Stranding -arvostelu

Sen enempää en aio Death Strandingin juonesta paljastaa, sillä Hideo Kojiman luotsaaman odotetun uutuuspelin sykähdyttävä, säästelemättömän lennokas ja viiltävän inhimillinen tarina tulee kokea niin vähin ennakkotiedoin kuin suinkin mahdollista. Se on kuitenkin sanottava, että kaikki pelin julkaisua edeltäneet hämmentävät paljastukset saavat selityksen, joka istuu järkeenkäyväksi osaksi pelin omaleimaista sielunelämää. Jokaisella epämääräisellä yksityiskohdalla on oma epäsovinnaisen sopiva paikkansa Death Strandingin käytännön, logiikan ja viitekehysten palapelissä. Se vaatii pelaajalta vain yhtä asiaa nautinnon vastapalkkioksi – heittäytymistä sen maailmaan juuri sellaisena kuin se pelaajalle esitellään.

Samin eteen levittyvä, vapaasti tutkittava maailma on alakuloisen avara ja petollisen vaikeakulkuinen kartasto jyrkkiä nousuja ja syviä laskuja. Luonto on villiintynyt repaleiseksi kankaaksi multaa, kiveä ja valtoimenaan virtaavaa vettä, ja hiljalleen henkeä vetävän vehreyden lomasta pilkottaa satunnaisia haja-asutuksia ja menneen maailman raunioita. Kivirykelmien, kallioseinämien ja joenuomien täplittämä topografia ei ole vain taiteellinen ratkaisu, sillä vaikeakulkuinen maasto pakottaa pelaajan etenemään harkiten etapin pituudesta ja käytössä olevista apuvälineistä riippumatta.

Ajatusta vaativa liikkuminen ja matkan asettaminen määränpään edelle ovat Death Strandingin keskeisiä kantavia teemoja. Samin rannetietokone on pelaajan keskeisin työkalu selässä tai ajoneuvossa kulkevan kuorman hallinnointiin ja reittien suunnitteluun, mutta tien päällä matka osoittautuu aina suunniteltua haastavammaksi. Kaikki Death Strandingin pelimekaaniset ratkaisut ohjausta myöten painottavat tavalla tai toisella harkintaa ennen hyppyä. On hillittävä nykypelaajalle lähes luontaista viettiä edetä nopeammin, saavuttaa ripeämmin ja kiirehtiä enemmän. Tahti on myös draaman työkalu, sillä pelitapahtumien kiihtyessä tunnelma kiristyy kuin viulunkieli.

Death Stranding -arvostelu
Kallion kielekkeeltä putoaminen ei ole ainoa Death Strandingin maailmaa kansoittava vaara. Jonnekin koneen ja ihmisyyden välimaastoon hukkuneet MULE-kuriirit janoavat Samin rahtia mekaanisella kiihkolla, mutta kauhein uhka kuiskii tuonpuoleisesta. Kun taivaalta lankeavan sateen lomaan sekoittuu ukkosen jyrinää ja tuuli kantaa vihamielisiä ääniä Samin korviin, henki salpautuu ruudun molemmin puolin. Silloin lähellä on olentoja, jotka tunnetaan Death Strandingin maailmassa nimellä BT. Tästä eteenpäin kutsun niitä haamukaisiksi. Lempeä hellittelynimi siksi, että pelkkä ajatus haamukaisista saa selkäpiini väreilemään.

Pelaaja voi halutessaan käydä väkivaltaiseksi käsillä olevan aseistuksen keinoin, mutta useimmiten vaaran välttely hiiviskellen on paras ratkaisu. Mikäli haamukaiset äkkäävät Samin ja saavat suljettua tämän kalmaisiin kouriinsa, pelaaja imaistaan suoraan H. P. Lovecraftin mielenmaisemista repäistyyn elävään painajaisuneen, josta selviäminen vaatii rautaisia hermoja ja määrätietoisuutta. Kauhun rypistämien huulien välistä lipeää myös riemun kiljahduksia, sillä Death Stranding on parhaimmillaan unohtumatonta audiovisuaalista ilotulittelua.

Tie kirjaimellisesti tasoittuu pelin edetessä, sillä uusien aseiden, ajoneuvojen ja kantourakkaa keventävien tarvekalujen lisäksi pelaajalle avautuu mittava valikoima erilaisia rakennelmia, joita voi pystyttää pelimaailmaan liki vapaasti. Kaikki vapaaehtoiset rakennusurakat valtatien pätkistä sadesuojiin vaativat tuntuvasti kuljettelua ja resursseja, mutta urakkaa ei tarvitse sälyttää yksin omille
harteille. Death Strandingin keskeinen sosiaalinen aspekti on se, että pelaajat voivat täydentää toisten pystyttämiä rakennelmia, lahjoittaa resursseja toisilleen ja pystyttää tienviittoja neuvomaan edessä häämöttävistä vaaroista tai vain kannustamaan kanssapelaajia puskemaan vielä hieman pitemmälle.

Pelimaailma ei ole järin massiivinen, joten taustalla tapahtunee jonkinlaista pelaajien jakamista pieniin ryppäisiin maantieteellisen sijainnin pohjalta. Vaikka taipaleilla ei suoraan kohtaa muita ihmispelaajia, rahtariyhteisön läsnäolo tuntuu pelin virtuaaliasukkeja konkreettisemmalta. Death Strandingin maailma kulkee rinnakkain pelaajien askelluksen kanssa ja muuttuu alati vilkkaammaksi ja eloisammaksi paikaksi pelaajien yhteishyödyllisiksi muuttuvien yksilösuoritusten myötä.

Death Stranding -arvostelu

Hämmästyttävintä Death Strandingissa on loppujen lopuksi se, kuinka hienostuneesti se nivoo kerronnan syvälle kurottavat sävyt, pelimekaniikan keskeiset ydinasiat ja sosiaalisen etäpelaamisen hienostuneet nyanssit kokonaisuudeksi, joka tottelee yhtä ja samaa temaattista johtoajatusta. Resurssien rahtaaminen vaarallisten kilometrien yli, tikaspuiden laskeminen purojen ylle, varusteita lataavien generaattorien pystytys ja pelimaailman joka kolkkaan leviävä pelaajien välinen viestintä jahtaavat kaikki samaa päämäärää – yhteyden luomista.

Peli tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, sillä hidastempoisen Death Strandingin sydän ja sielu pyrkii valjastamaan pelaajan keskeiseksi motivaattoriksi vaeltamisen vietin – vaeltamisen etäältä lähelle, uhan alta turvaan, epäilyksestä luottamukseen. Yksinäisyydestä yhteyteen. Se on pitkä, vaarallinen ja uutteruutta vaativa matka. Samalla Death Stranding kasvaa osiaan suuremmaksi savotaksi, jota voi lopulta kutsua vain yhdellä sanalla: ainutlaatuinen.

Jason Ward

Arvostelu on julkaistu alkujaan marraskuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 205.

9/10

Kehittäjä: 
Kojima Productions
Julkaisija: 
Sony Interactive Entertaiment
Peligenre: 
Seikkailu, Toiminta
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta