Desperados III / Arvostelut / pelaaja.fi

Desperados III

7.09.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Desperados III -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesän 2020 tuplanumerossa 213.

Likainen viisikko

Villi länsi ja kosto sopivat yhteen kuin suklaa ja vadelma. Lukemattomat länkkärit ovat ratsastaneet kohti auringonlaskua kosto mielessään, eikä saksalaisen Mimimi Gamesin Desperados III tee poikkeusta. Se kertoo tarinan viisikosta, joka käy yhteistuumin taistoon korruptoitunutta rautatieparonia ja tämän kätyreitä vastaan. Aivan kuten kehittäjän edellisessäkin pelissä, myös nyt kostoa jahdataan varjoissa väijyen ja pahiksia vaanien. Kukapa olisi arvannut, että ninjojen opit toimivat myös villissä lännessä?

On helppo sanoa, että Desperados III on kuin Shadow Tactics: Blades of the Shogun hieman erilaisella grafiikalla. Pitää kuitenkin korostaa, että tämä ei ole suinkaan herja, sillä Shadow Tactics pokkasi pari vuotta sitten Pelaajan arvostelussa kahdeksikon ja nousi mielestäni kirkkaasti oman genrensä kärkikastiin.

Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että pelit tuntuvat hyvin samanlaisilta ja perusmekanismit ovat prikulleen samat. Edessä on useamman kymmenen tunnin mittainen tarinavetoinen kampanja, jossa palkkionmetsästäjä John Cooper yhdessä epätodennäköisten liittolaistensa kanssa jahtaa turmeltunutta pääpahista, kukin omista syistään.

Desperados 3 -arvostelu

Tarina etenee tehtävä kerrallaan tarjoamalla pelaajalle konkreettisia tavoitteita, joita suoritetaan vapaasti monipuolisia työkaluja hyödyntäen. Tavoitteena voi olla vaikkapa murhata paikallisia rikollisjengien johtajia, joista jokainen piilottelee omassa pienessä nurkkauksessaan valtavan kokoisella ja avoimella pelialueella. Toisinaan pitää ninjailla rautatieparonin toimistoon varastamaan salaisia asiakirjoja tai vihollisleiriin vapauttamaan vankeja.

Tavoitteet ovat monipuolisia, mutta itse peli kulkee tehtävästä toiseen samoilla raiteilla. Kartat on ladattu täyteen erilaisia sivureittejä ja vaihtoehtoisia polkuja sekä tietenkin vihollisia. Ne eivät ole mitään aivotonta tykinruokaa vaan tarkkailevat aktiivisesti ympäristöään ja reagoivat havaintoihinsa usein pelaajalle kohtalokkain seurauksin. Ensisilmäyksellä vaikuttaa aina siltä, että kierot saksalaiskehittäjät ovat heittäneet pelaajan eteen mahdottoman haasteen. Miten muka pääsen etenemään läpi pihan, jota vartioi yli puoli tusinaa eri puolille sijoitettua vartijaa?

Ratkaisu on tietenkin sankariviisikon monipuolisten ja toisiaan tukevien kykyjen hyödyntämisessä. Edessä on silti paljon keskittynyttä ruudun tuijottelua, vihollisten partioreittien tarkkailua ja tietenkin paljon pikatallennuksia ja -latauksia. Pelaaminen ei ole todellakaan helppoa mutta kylläkin äärimmäisen tyydyttävää – ainakin lopulta, kun tehtävä vihdoin onnistuu.

Desperados 3 -arvostelu

Desperados III tarjoaa pelaajalle hämmentävän määrän informaatiota. Pelimaailma on täynnä näkökenttiä kuvaavia kartioita, eri väreillä reunustettuja esineitä pusikoista ulkohuusseihin ja kanuunoihin, erivärisiä ja eri tavalla animoituja ympyröitä sekä ties mitä muuta. Kaikki informaatio on tarpeellista jossain vaiheessa mutta ei aina yhtä aikaa.

Peli on nimittäin hyvin reilu. Se vaatii pelaajaltaan paljon mutta antaa myös käyttöön kaikki työkalut onnistumiseen, jos niitä vain osaa käyttää. Vihollisten näkökenttiä kuvaavat kartiot esimerkiksi paljastavat suoraan, millä etäisyydellä voi liikkua kyykyssä ja millä etäisyydellä tuloksena on aina paljastuminen. Kykyjä käytettäessä näytetään taas reilusti ja tarkasti, miten kauas ääni kantaa, mitkä viholliset ovat kyvyn vaikutusalueella ja kuka mahdollisesti kuulee tai näkee siitä aiheutuvan kaaoksen.

Vihollisten ominaisuuksia voi myös käyttää hyväkseen. Mutaisella maalla sankarit jättävät jälkeensä jalanjälkiä, jotka viholliset myös havaitsevat. Normaalisti tämä on tietenkin huono juttu, mutta jalanjäljet voivatkin johtaa kulman takana odottaviin karhunrautoihin. Vihollisten mukanaan kantamat soihdut valaisevat ikävästi pimeyttä, mutta soihtua kantava vihu voi kaatua veitseniskusta keskelle valtavaa öljylätäkköä, jossa seisoo myös kourallinen muita pahiksia.

Näin muodostuu todella kiehtova ja haastava pelikokemus, joka tarjoilee kuin liukuhihnalta erittäin haastavia mutta palkitsevia taktisia pähkinöitä. Jokaiseen tilanteeseen on useita vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joten vähän väliä saa tuntea itsensä todelliseksi villin lännen Erwin Rommeliksi, ovelaksi aavikkoketuksi, joka jallittaa vastustajiaan mennen tullen.

Jos taas kaipaa lisää haastetta, jokainen tehtävä sisältää myös vapaaehtoisia bonustavoitteita. Pystytkö ratkaisemaan tehtävän hyödyntämättä yhtään vihollisten päälle vierivää lohkaretta tai syttyvää öljylätäkköä? Entä piiloutumatta kertaakaan pusikkoon?

Desperados 3 -arvostelu

Palasin ennen arvostelun kirjoittamista fiilistelemään Shadow Tacticsin parissa ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, ja koin pienoisen yllätyksen. Pelien yhtäläisyydet ovat nimittäin paljon syvempiä kuin suuret mekaaniset linjaukset. Tuntuu kovasti siltä kuin joku olisi vain muuttanut Shadow Tacticsin suunnitteludokumentin ninja-aiheiset osat länkkärimaailmaan sopivaksi.

Vihollistyypit ovat edelleen prikulleen samanlaisia, mitä nyt supervihollisten samuraipanssarit ovat vaihtuneet pitkiin länkkäritakkeihin. Samoin pelihahmoilla on pitkälti samoja kykyjä ja arkkityyppejä mutta jälleen länteen sijoitettuna. Heittotähtien sijaan heitellään veitsiä, mutta tiimin iso ja vahva kaveri on yhä ainoa, joka pystyy lähitaisteluhyökkäyksellä kellistämään vihollisten kovimmat yksiköt – ja niin edelleen.

En rehellisesti sanoen ihan tiedä, mitä mieltä tästä pitäisi olla. Yhtäältä Desperados III kyllä viihdytti kovasti ja aiheutti taas melkoisen pakkopelireaktion, mutta toisaalta into väistämättä lässähti, kun tajusin, että kyseessä on käytännössä sama mutta eriteemainen peli.

Valitettavasti myös ongelmat ovat yhä tuttuja. Pelihahmoja saa paimentaa käsi kädessä joka askeleella, sillä muuten tapahtuu outoja. Esimerkiksi pusikkoon komennettu lääkärivaari päättääkin lähteä kiertoreitille vihollisleirin läpi. Joskus vihollisten näkökeilat eivät olekaan aivan pikselilleen tarkkoja, vaan juuri turvallisen alueen puolella kyykistelevä länkkäri tuleekin havaituksi.

Jos Shadow Tactics tuli pelattua läpi äskettäin, kannattaa odottaa alennusmyyntiä, ellei erityisesti nauti déjà-vu-tunteesta. Jos taas hiippailukuume nousee, Desperados III tarjoaa erinomaisen viihdyttävää lääkettä, vaikkei se ainutlaatuinen olekaan.

8/10

Kehittäjä: 
Mimimi Games
Julkaisija: 
THQ Nordic
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Nostoja