Diablo II: Resurrected / Arvostelut / pelaaja.fi

Diablo II: Resurrected

6.12.2021 // Kirjoittanut: Jukka Moilanen
1

Diablo II: Resurrected -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 227. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Pirullisen hyvä remasterointi

Diablo II on täällä taas. Yksi Blizzard Entertainmentin suurimmista klassikoista on saanut uutta kiiltoa pintaan, mutta miten yli 20-vuotias peli mahtaa toimia nykypäivänä?

Blizzard Entertainmentin viime vuodet ovat olleet melkoista tuskien taivalta. Yksi peliteollisuuden arvostetuimmista studioista suututti Diablo IV:ää vesi kielellä odottaneet pelaajat mobiilipeli Diablo Immortalin julkistustilaisuudessa. Sitten se sai Warcraft-fanit raivoihin sa hutaistulla Warcraft III: Reforged -remasteroinnilla ja aiheutti aikaisemmin tänä vuonna kelvottomalla työkulttuurillaan valtavan kohun, joka vei studion emoyhtiö Activision Blizzardin liittovaltion tutkintaan saakka. Lähtökohdat yhden pelihistorian arvostetuimman pelin remasteroinnin julkaisulle eivät siis ole hirveän vahvat.

Diablo II: Resurrected on pääasiassa Diablo II:n visuaalinen päivitys. Alla hyrrää edelleen vanha peli pitkälti sellaisena kuin se oli vuonna 2001 Lord of Destruction -laajennuksessa tai tarkemmin ottaen toistakymmentä vuotta myöhemmin julkaistuissa päivityksissä. Remasteroinnin pelilliset uudistukset ovat hyvin pieniä. Merkityksellisin muutos on henkilökohtaisen varustekätkön rinnalle tuodut jaetut kätköt, joiden avulla tavaraa voi siirtää kätevästi hahmojen välillä ilman välikäsiä. Myös kullan automaattinen kerääminen ja muut pienet uudistukset ovat tervetulleita, vaikka pelimekanismit, hahmot, kyvyt ja tasapaino on säilytetty sellaisenaan.

Visuaaliset uudistukset sen sijaan ovat huomattavia, sillä uusioversio päivittää koko pelin ulkoisesti nykyaikaan valikoita ja välianimaatioita myöten. Hahmot ja viholliset ovat saaneet uudet 3D-mallit, jotka liikkuvat sulavasti teräväpiirtoaikaan päivitettyjen taustagrafiikoiden päällä. Ei tämä vuoden näyttävimpien pelien listalle yllä, mutta sulava vaihto alkuperäisen grafiikan ja remasteroidun version välillä muistuttaa, miten valtavasti peligrafiikassa on tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana.

Vanha ulkoasu näyttää uuden rinnalla niin suttuiselta ja töksähtelevältä, ettei menneeseen ole paluuta. Vaikka temppu ei ole uusi, on ero Resurrectedin ja alkuperäisen välillä niin hurja, että vaihto kahden tyylin välillä tuntuu taikuudelta.

Diablo II: Resurrected -arvostelu

Peligrafiikan tavoin myös välianimaatiot on tehty uudestaan modernilla teknologialla, mutta uskollisesti kunniaa alkuperäiselle pelille tehden. Harmillisesti videoita ei voi vaihtaa vanhan ja uuden välillä, sillä erot versioiden välillä ovat valtavia. Diablo II: Resurrectedin äänimaailma on niin ikään saanut osansa remasteroinnista. Vaikka uudistukset ovat melko hienovaraisia, on uuden version äänissä aiempaa enemmän potkua ja sen tasapainokin on entistä parempi.

Diablo II: Resurrected on malliesimerkki remasteroinnista. Se sisältää pieniä parannuksia alkuperäisiin pelimekanismeihin ja merkittävää remonttia auttamattomasti vanhentuneeseen ulkoasuun. Se on juuri sellainen remasterointi, jollainen Warcraft III: Reforgedin olisi pitänyt olla.

Isoin haaste on uskollisuus alkuperäiselle pelille. Diablo II on yksi pelihistorian vaikutusvaltaisimmista ja monien mielestä myös parhaista peleistä, mutta kahdessakymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Monet Diablo II:n ja etenkin Lord of Destructionin mekanismeista ovat jääneet elämään toimintaroolipelien lajityyppiin, mutta tietyt asiat on jätetty vuosien saatossa syystäkin historiaan.

Tavaravalikon hallinta on ehkä pahiten Diablo II:n pelirytmiä rikkova ominaisuus. Pelaajan on tehtävä valintoja parannus- ja manaputelien säilytyksen, varusteiden keräämisen, hahmon ominaisuuksia parantavien taikakalujen hyödyntämisen ja pelimukavuuden välillä. Koska kaupunkiportaalien hinta on mitätön, taipuu pelaaminen helposti jatkuvaksi ramppaamiseksi tukikohdan ja taistelukenttien välillä. Jaettu säilytystila lievittää rojun keräämisen ja jakamisen tuskaa, mutta ei poista turhaa – ja turhauttavaa – rutiinia.

Sama merkityksettömyys koskee myös hahmon kuntojärjestelmää. Juokseminen kuluttaa kuntopalkkia, jonka loppumisen jälkeen eteneminen muuttuu mateluksi. Kestojuomia voi kuitenkin ostaa loputtomiin tukikohdasta, joten käytännössä kestojärjestelmäkin on vain tapa rajoittaa pelaajan käytettävissä olevaa säilytystilaa.

Diablo II: Resurrected -arvostelu

Kykyjärjestelmä tuntuu yhtä lailla vanhentuneelta. Seitsemällä hahmolla on kullakin kolme erillistä kykypolkua, jotka tarjoavat päällisin puolin lähes loputtoman joukon yhdistelmiä. Moniulotteisuus on kuitenkin hämäävää, sillä toimivia vaihtoehtoja on loppujen lopuksi kourallinen per hahmo. Ja mikäli ei satu jäljittelemään optimaalisia hahmorakenteita, pelaajan on helppo rakentaa lähes käyttökelvoton hahmo hajauttamalla taitopisteitä tarpeettomiin kykyihin. Esimerkiksi oma suosikkihahmoni necromancer tarjoaa useampia toimivia vaihtoehtoja, mutta tottumattoman pelaajan on hankalaa arvioida, miksi lähes kaikki kykypisteet olisi järkevintä laittaa ensimmäisenä kykynä avautuvaan Summon Skeletoniin parinkymmenen vaihtoehdon sijaan.

Samat haasteet koskevat myös varustuksen valintaa. Satunnaisia ominaisuuksia sisältävien aseiden ja haarniskojen joukosta löytyy loputon joukko yhdistelmiä, joita voi sovittaa omaan makuun yhdistelemällä ominaisuuksia tehostavia jalokiviä. Hahmoruutu antaa kyllä osittaisen kuvan valintojen vaikutuksista, mutta käytännössä järkevimmät vaihtoehdot on joko tiedettävä tai etsittävä verkosta. Veteraaneille hahmon rakentaminen voi olla helppoa, mutta omassa tapauksessani edellisestä pelikerrasta oli vierähtänyt ainakin vuosikymmenen verran.

Sarjan ytimessä oleva proseduraalisesti luotu pelimaailma ei sekään ole parhaimmillaan kakkososassa. Sekä maanpäällisten alueiden että luolastojen kaluaminen tarkoittaa tuntikaupalla harhailua merkityksettömissä sivujuonteissa, sillä umpikujissa on vihollislihamyllyn seassa harvoin mitään kiinnostavaa tai hyödyllistä. Etenkin toisen luvun pahamaineinen Maggot Lair on malliesimerkki heikosti toteutetusta luolastosta, josta Blizzard otti onneksi opikseen Diablo III:ssa.

Diablo II on sovitettu remasteroinnin myötä myös peliohjaimille. Diablo III:n tasolle ohjainkokemuksessa ei ylletä, mutta sovitus toimii paremmin kuin olisin odottanut. Vaikka pc:llä hiiri ja näppäimistö ovat edelleen ensisijainen valinta, on ohjaimella pelaamisessa puolensa. Ohjaimen kytkemällä peli vaihtaa lennosta ohjaimelle sovitettuun käyttöliittymään, josta näkee käytössä olevat kyvyt paremmin kuin tavanomaisesta käyttöliittymästä.

Ikääntymisestään huolimatta Diablo II on vieläkin todella hyvä peli. Kolme vaikeustasoa, Hardcore-tila, verkkopeli ja seitsemän hahmoa erilaisine pelityyleineen tarjoavat vuosikausiksi pelattavaa, kuten pelin pitkäikäinen yhteisökin osoittaa. Kilpailuhenkisempi Ladder-pelimuoto ei vielä tässä vaiheessa ollut tarjolla, mutta senkin luvataan palaavan uudistetussa muodossa. Resurrected on Diablo II sen parhaassa mahdollisessa muodossa, sillä puutteista huolimatta helvetin voimia vastaan kamppailu on helvetin kivaa.

8/10

Kehittäjä: 
Blizzard EntertainmentVicarious Visions
Julkaisija: 
Blizzard Entertainment
Peligenre: 
Toiminta, toimintaroolipeli, Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch, Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Paladin777 kuva
Paladin777

Aika positiivisen arvostelun sai peli. Pelailin aktiivisesti joskus 2000-luvulla tätä. Silloin D2 ja D2x olivat todellinen ilmiö, joita väännettiin kavereiden kanssa varmaan satoja tunteja. Olipa silloin mukana maphack ja bindlebottia jne. Pakko tunnustaa, että lootin toivossa joskus näitäkin tuli käytettyä. Joka tapauksessa tuolloin peli oli loistava! Päivitykset muuttivat pelin sisältöä itemi-muutosten muodossa. Yhdessä isommassa päivityksessä käyttännössä saattoi tulla upporikkaaksi. Katson sinuun 1.08 Shako! Suuri osa kokemusta oli pelata peliä vanillasta aina viimeiseen 1.09. Vanhat itemit jäivät voimaan ja saattoivat olla todella OP, seuraavassa päivityksessä.

Nostalgia huurussa pelailin D2 Remakea. Mitä tekeleestä voisi sanoa? Grafiikka on uskollinen, gameplay on uskollinen, musiikki on yhtä hyvä kuin aina. Peli on kuitenkin vanha, ikä näkyy ja tuntuu. Peliin ei olla saatu myöskään tuota päivitys fiilistä, joka oli yksi paras kokemus peliä. Esim. ensimmäinen kerta kun MF löydettiin, yhdellä memphis runnilla saattoi saada suuren omaisuuden. MF nerffattiin sitten jollain päivityksellä. Jolloin nykyinen loottipooli jäi voimaan. Tällöin pelaajilla oli jo valtava omaisuus, jonka turvin pelaaminen oli mukavaa.

Nyt kun D2 remaster pelaa, alkaa vain turhauttava tylsä grindaaminen. Vaikkeimilla vaikeusasteilla pelaaminen on parhaimmillaankin tylsää, juoksua kaupungin välillä. Itemien löytäminen on rulettia kirjaimmelliseti. Kapuaminen siihen vaiheeseen, missä peli olisi hauskaa on lähes mahdotonta tai vaatii lottovoittoa. Tätä Remasteria ei oikein voi suositella kuin kovimmille faneille.

Nostoja