Disco Elysium: The Final Cut / Arvostelut / pelaaja.fi

Disco Elysium: The Final Cut

10.06.2021 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
1

Disco Elysium: The Final Cut -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2021 numerossa 222. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Nyt voit kuulla parhauden

Ainoa laillinen syy olla rakastamatta Disco Elysiumia on se, ettei satu pitämään lukemisesta. Vuonna 2019 ilmestyneessä virolaisessa rooliseikkailussa on kuitenkin useamman romaanin ja tusinan tavallisen pelin verran painavaa tekstiä. Nyt myös konsoleille loikanneen Final Cut -version myötä tämä mestariteos on 99-prosenttisesti ääninäytelty, joten sekin surkea tekosyy joutaa tiehensä.

Mestariteos on usein turhan huolettomasti heitelty sana, mutta tässä tapauksessa se on totta. Tietyt erityislaatuiset pelit erottuvat. Ne määrittävät oman genrensä suvereenisti. Sellaisia ovat esimerkiksi Half-Life 2, Ocarina of Time tai GoldenEye – ja Disco Elysium. Se on tarinavetoisten pelien kärkeä ja roolipelaamisen helmi. Se on älykästä poliittista pohdiskelua ja absurdia tragikomediaa. Se pakottaa pohtimaan tärkeitä, oikeita asioita ja naurattaa sitten vedet silmiin. Se on pelitaidetta ja täyttä punkia. Ja ennen kaikkea käsikirjoitus on jumalaisen hyvä.

Disco Elysium: The Final Cut -arvostelu

Pintapuolisesti Disco on dekkaritarina. Maailmassa, jossa maaginen realismi ja sosiaalinen realismi kohtaavat, on Revacholin ränsistyvä suurkaupunki. Siellä on satamaslummi, jossa kahvilan takana roikkuu hirtetty mies. Kahvilan yläkerrassa makaa turvonnut ja haiseva poliisimies, joka on yrittänyt juoda itsensä hengiltä. Etsivällä on alle viikko aikaa selvittää tapaus ja rakentaa uudestaan pirstaleiksi hajonnut psyykensä.

Poliisityötä tärkeämpää on lopulta kaivautua vereslihalle raastetun ihmismielen syvimpiin kerroksiin. Voiko elämän epäonnistumiset kuitata itsepetoksella, viinalla, huumeilla, karaokella, rotuteorioilla tai kenties tislaamattomalla kommunismilla? Koko pelimekaniikka on tiivistetty keskusteluihin, joiden kulkua ja onnistumisia määrittelevät poliisin 24 persoonallisuuspiirrettä. Ne ovat sekä taitoja että äänekkäitä apureita. Taistelu on keskustelua ja keskustelu on taistelua. Tämä ei ole valtavirran roolipeliä.

Final Cut lisää Discon loppupäähän muutamia poliittisesti värittyneitä tehtäväketjuja, mutta ne ovat melko pieniä hituja isossa massassa. Uskomattomampaa on se, että peli on nyt todella täysin ääninäytelty ammattivoimin ja laadukkaasti. Pelin tekstin määrä on nimittäin aivan omassa luokassaan. Nyt puhuttuna se pursuaa eksoottisia aksentteja ja hunajaisia ääniä, jotka luovat kuvaa Revacholista kansainvälisenä suurkaupunkina. Jos Disco Elysium oli romaani, Final Cut on äänikirja.

Disco Elysium: The Final Cut -arvostelu

Disco Elysium on edelleen paras kokea pc:llä, jolle sen käyttöliittymä on alkujaan suunniteltu, mutta Final Cutin konsoliversio toimii tarpeeksi hyvin. Vasen tikku liikuttaa poliisia ja oikea valitsee ruudulta interaktiopisteitä. Pieni kömpelyys ei haittaa, sillä mikään ei vaadi refleksejä. Silti ärsyttää, kun käyttis valitsee väärän kohteen tai kyttä jumittuu hetkeksi paikalleen.

Inhottavampaa on se, että lähietäisyydeltä monitorilta luettavaksi tarkoitettu teksti on liian pientä televisioihin. Se on luettavaa isoimmalla asetuksella, mutta silti saa siristellä. Konsoliversiossa oli muitakin isompiakin ongelmia, joista merkittävimmät on korjattu jo lukuisissa päivityksissä. Jotkut näkyvät jääneen pysyviksi, kuten alun järkyttävän pitkä lataustauko PS4 Prolla.

Haluan kuitenkin tehdä selväksi, ettei tämä ole peli, jonka ansioita ja vikoja voisi punnita vaakakupissa kuin jauhelihaa. Vaikka käyttöliittymän tai latailujen kömmähdykset nyppisivät kuinka paljon, tämä on ainutkertainen peli. Hitaasti nautiskeltava trippi ei ole joka pelaajan makuun, mutta minulle diskotaivas on nyt entistä täydellisempänä videopelien historian kärkikolmikossa. Jos olet koskaan nauttinut pelien tarinoista ja hahmoista, tee itsellesi palvelus ja osta matkalippu Revacholiin

10/10

Kehittäjä: 
ZA/UM
Julkaisija: 
ZA/UM
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Apple OSX, Microsoft Windows, Google Stadia
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Huumeet, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Voisit ehkä kirjoittaa jonkunlaisen aloittelijan oppaan, ei nimittäin ole helpoin sisäistettävä systeemi edes Torment fanille. Eli joku pikku alustus siitä, mitä eri kyvyt tekee, miten pelata suht realistisena tai miten saa kaikista huuruisimmat hommat esille. Vaikka peli kestää uudelleenpelaamista noiden juttujen takia, epäilen, että moni viitsi.

Nostoja