Dragon Ball Z: Kakarot / Arvostelut / pelaaja.fi

Dragon Ball Z: Kakarot

9.03.2020 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Lohikäärmemaailman kertauskurssi

Akira Toriyaman maineikas Dragon Ball -sarja on tehnyt viimeisten viiden vuoden aikana tarmokkaasti töitä palatakseen pelaavan kansan huulille. Tuoreempaan pelikirjoon on mahtunut jopa suoranaisia onnistumisia, joista erityisesti parin vuoden takainen Dragon Ball FighterZ tuntui hurmanneen kaikki taistelupelipiirit ja haastaneen tosissaan jopa lajityypin vakiintuneita sarjoja. Tällä kertaa lohikäärmetutkat ja voimamittarit kaivetaan esiin Dragon Ball Z: Kakarotissa, jossa sarjan ja sen aina yhtä optimistisen sankarin Son Gokun ikonisimmat tarinakokonaisuudet sovitetaan vauhdikkailla taisteluilla pippuroiduksi roolipeliksi.

Kehittäjästudio CyberConnect 2 on selvästi nähnyt vaivaa toisintaakseen manga- ja animesarjan ilmeen, supervoimafantasian ja ajoittain hömelön luonteenkin. Dragon Ball Z: Kakarot ei silti näennäisistä onnistumisista huolimatta suoriudu valitsemallaan tiellä aivan yhtä vakuuttavasti kuin vaikkapa FighterZ omallaan.

Z-sotureiden treenaamisen ja voimatasojen kohottamisen jatkuva tarve istuu erinomaisesti roolipelien muottiin, mutta Kakarot lähestyy konseptia turhankin riskittömällä ja siksi hieman innottomalla otteella. Anime- ja mangasarjoista tutut saiyalais-, Frieza-, Cell- ja Buu-saagat käydään läpi sen verran orjallisesti, että peli tuntuu olevan rakennettu enemmän tarinan ehdoilla kuin päinvastoin.

Tuttujen tapahtumien ympärille rakennettu sivupuuhastelu tuntuu hyvistä ideoista ja yrityksistä huolimatta varsin pintapuoliselta, vaikka maailma hahmoineen aiheuttaakin hetkittäisiä hymynpilkahduksia. Vastaavanlainen mentaliteetti kuvastaa Dragon Ball Z: Kakarotia kauttaaltaan varsin hyvin, sillä kokonaisuus on parhaimmillaan varsin mukiinmenevää napinhakkausta ja kevytroolipelaamista niille faneille, jotka eivät millään saa tarpeekseen tutuista juonikuvioista ja tapahtumista. Se ei silti lähde missään vaiheessa täysin lentoon.

Dragon Ball Z: Kakarot -arvostelu

Vaikka Goku – saiyalaisnimeltään Kakarot – onkin sarjan keulakuva, Dragon Ballinsa katsoneet tai lukeneet tietävät hahmon olevan aikuisiällään useimmiten taustalla piilevä voima, joka ylivertaisuutensa takia sysätään sivuun milloin mistäkin syystä. Niinpä hän loistaa kriisitilanteissa poissaolollaan vihoviimeiseen mahdolliseen hetkeen asti. Tämä heijastuu suoraan Dragon Ball Z: Kakarotin rytmitykseen ja rakenteeseen, sillä leijonanosa pelataan Gokun pojan Gohanin, namekilaissoturi Piccolon, saiyalaisprinssi Vegetan ja lukuisten muiden hahmojen saappaissa, jotta keskeisimmät taistelut pysyvät aina pelaajan ohjaksissa.

Keskeisten tapahtumien tiimellyksessä pää meneekin hieman pyörälle alati vaihtuvien hahmojen kehittämisen kanssa, mutta suurten tarinakokonaisuuksien väliin on luotu onneksi kepeämpiä suvantovaiheita, joissa matkassa keikkuvat Z-soturit ovat vihdoin käytettävissä taisteluissa vapaammin avustavina hahmoina. Useimmiten Dragon Ball Z: Kakarot onkin kiinnostavimmillaan juuri suurten tarinakokonaisuuksien välimaastossa, jolloin maailmaa voi tutkia vapaammin haluamallaan kokoonpanolla ja hahmoja voi treenata tulevia uhkia varten. Näinä ohikiitävinä hetkinä Kakarot tuntuu eniten roolipeliltä.

Sivutehtävät ja -puuhastelut avartavat maailmaa silti riittävissä määrin, vaikka syvyyttä ja seikkailuntunnetta voisi olla enemmän. Pienten tarinalisäysten ohella ruokatarpeiden ja mineraalien metsästäminen, vihollislinnakkeiden tuhoaminen ja lohikäärmekuulien etsiminen kuulostavat hauskalta, mutta käytännössä salamannopealla lentokyvyllä varustetuilla hahmoilla vain sinkoillaan paikasta toiseen painamaan näppäintä himoitun aarteen tai saaliin keräämiseksi. Liikkuessa ohjaustuntuma on vieläpä äärimmäisen kepeä, joten hahmot tuntuvat olevan kuin ilmaa.

Dragon Ball Z: Kakarot -arvostelu

Hahmojen kehitys tapahtuu pitkälti maailmaan ripotelluilla palleroilla, joilla avataan kykypuiden hyökkäyksiä ja voimalisäyksiä. Osa liikkeistä vuorostaan vaatii avautuakseen joko tarinan etenemistä tai harjoitustaisteluille pyhitetyissä pisteissä treenaamista, mutta sen syvällisemmäksi touhu ei juuri mene.  Lisäapua voi hakea lähinnä avainhahmojen kanssa muodostetuista sosiaalisista linkeistä, joiden kautta tavatut hahmot voi asettaa melko vapaasti tehostamaan vaikkapa ruokatarpeiden ravitsevuutta, haalittavien kokemuspisteiden määrää ja muita osa-alueita.

Tuhovoimaa lukuun ottamatta uudet liikkeet ja supersaiyalaismuotojen kaltaiset voimatasot tuovat loppujen lopuksi yllättävän vähän vaihtelua yhteenottoihin mutta sitäkin enemmän visuaalista tykitystä. Lentävien taistelijoiden turpakäräjät viihdyttävät kaikessa yksinkertaisuudessaan oman aikansa, kun perusiskujen ja -säteiden sekaan sekoitellaan teleportaatioväistöjä sekä omia ja apuhahmojen erikoisliikkeitä. Näyttävyys, vauhdikkuus sekä sarjalle ominainen voimatasojen lataaminen kannattelevat mätkettä pitkälle, sillä ne tavoittavat toisinaan illuusion sarjan jumaluuden rajoja pirstovasta voimafantasiasta.

Pidemmän päälle yhteenottoihin alkaa silti kaivata hieman enemmän vaihtelua, sillä taktiikat pysyvät hyvin pitkälti samoina – olipa vastassa saibamiehen kaltainen perusvastus tai Friezan tai Cellin kaltainen voimahirviö. Korkeammat voimatasot lähinnä pitkittävät yhteenottoja, ja järkevän tasoeron puitteissa tiukoistakin kahinoista selviää yleensä jokaisen satunnaisemman pelaajan vakiotaktiikalla eli parannusrohtojen jatkuvalla hankkimisella. Oppimiskäyrää ja syvyyttääkin toki löytyy sitä haluaville, mikäli mielii saada taistelusta mahdollisimman sujuvaa ja näyttävää.

Dragon Ball Z: Kakarot -arvostelu

Tutkailipa Dragon Ball Z: Kakarotia miltä tahansa kantilta, se on hyvin tyypillinen animepeli. Vaikka lisenssin kanssa olisi voinut ottaa rohkeita ja uusille urille suuntaavia askeleita, sen fiilistelymäinen luonne varmasti vetoaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sarjan tosifaneihin. Rahkeita olisi selkeästi riittänyt muuhunkin, mutta lopputulos on riittävän hyvä. Mittakaavaltaan se myös tarjoaa rahoille vastinetta, sillä pelin parissa viettää helposti nelisenkymmentä tuntia pelkästään päätarinaa seuraamalla.

Sarjasta varovaisesti kiinnostuneille Kakarot sen sijaan on kelvollinen tapa tutustua Dragon Ballin keskeisimpiin tapahtumiin, sillä näyttävät välianimaatiot tavoittavat monet avainkohtaukset täydellisesti ilmettä ja tyyliä myöten – tosin vain osan, sillä monet persoonallisista ja sympaattisista hetkistä on ujutettu kankeisiin ja eleettömiin peruskeskusteluihin. Toimintansa osalta Dragon Ball on aina ollut oman tiensä kulkija myös pelipuolella ja saattaa siksi erottua positiivisesti muiden kevytroolipelien seasta.

6/10

Kehittäjä: 
CyberConnect2
Julkaisija: 
Bandai Namco
Peligenre: 
Toiminta, Roolipeli, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta