Gears Tactics / Arvostelut / pelaaja.fi

Gears Tactics

5.06.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Tuhtia taktikointia ja rempseää menoa

Firaxis Gamesin XCOM: Enemy Unknown räjäytti vuonna 2012 taktiikkapelien pankin, saavutti hillittömän menestyksen ja lanseerasi siinä sivussa kokonaan uuden peligenren. XCOM-henkisestä taistelusta on tullut itsenäinen käsite, ja useat muut ovat yrittäneet kerätä mainetta ja mammonaa perusideaa kopioimalla.

Kieltämättä sama ajatus pyöri päässäni myös Gears Tacticsin tapauksessa, sillä paperilla se vaikutti siltä, että Gears of War on lähinnä pyritty istuttamaan XCOM-muottiin. Tämä on lopulta jossain määrin totta, mutta Gears Tacticsilla on silti sen verran omia eväitäänkin jaettavaksi, että homma toimii.

Gears Tactics -arvostelu

Heti alkuun on syytä korostaa, että Gears Tacticsilla ja karmealla Gears POP! -mobiilipelillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Tactics on ihan täysiverinen vuoropohjainen strategiapeli, jossa pelaaja komentaa salaiselle tehtävälle lähtevää COG-sotilasporukan ryhmää.

Tällä kertaa tavoitteena on murhata supervaarallinen locust-komentaja, mutta tietenkään homma ei ole helppoa. Koko planeetta on laajamittaisen hyökkäyksen kohteena, joten aluksi vain kahdesta veteraanista koostuva ryhmä joutuu itse haalimaan avukseen aseita, varusteita ja liittolaisia, jotta itsemurhatehtävästä voisi edes teoriassa tulla murhatehtävä.

Pelin keskipisteenä toimii ryhmän panssaroitu kuljetusajoneuvo, joka tarjoaa tehtävien väliset valikot loottilaatikoiden availuun, hahmojen kykypisteiden sijoitteluun, varusteiden valintaan ja muuhun tarpeelliseen. Näistä mekanismeista löytyy sopivasti syvyyttä. Jokaisella hahmolla on oma hahmoluokkansa, joka määrittää, millaisia aseita ja varusteita voi käyttöönsä ottaa. Tarkka-ampuja ei taistele Mulcher-konekiväärin kera, eikä tiedustelija räiski tarkkuuskiväärillä.

Aseita voi kustomoida yksittäisiä komponentteja myöten, ja se onkin yksi merkittävimmistä kustomoinnin muodoista. Lancer-rynkkyyn voi lyödä kiinni vaikka punapistetähtäimen, jonka perusversio vain nostaa hieman ampujan tarkkuutta, mutta harvinaisemmat versiot voivat tuoda mukanaan uusia kykyjä. Esimerkiksi joka vuorolla ensimmäinen tappolaukaus voi automaattisesti palauttaa kaikille hahmoille yhden toimintapisteen.

Hahmoluokkien kykypuut on jaettu kahteen päähaaraan, jotka tarjoavat kukin yhtä hahmoluokan osa-aluetta parantavia kykyjä. Esimerkiksi tarinan päähenkilö on tukihahmo, jonka kykypuun toinen puolisko tukee suoria parannuskykyjä nostamalla niiden tehoa, lyhentämällä käyttöjen välistä odotusaikaa ja niin edelleen. Toinen haara taas parantaa hahmon omaa taistelukykyä ja lisää sen kykyihin passiivisia bonuksia, kuten kestopisteiden pieniä automaattipalautuksia jokaisen tapon jälkeen.

Kykypisteitä ei riitä koskaan kaikkien kykyjen ostamiseen, joten jokaiselle hahmolle kannattaa valita yleinen suurempi pelityyli ja sitten koettaa seurata sitä tukevaa kykypolkua. Jos homma kuitenkin menee pieleen, kykypisteet voi helposti palauttaa uudelleen käytettäväkseen, joten valinnat eivät ole lopullisia.

Gears Tactics -arvostelu

Taistelukentällä tulee välittömästi selväksi, että kehitystiimi on XCOMinsa pelannut. Taistelukentät koostuvat ruudukoista, joihin on sijoiteltu vyötärön tai koko miehen korkuisia esteitä. Kaikilla hahmoilla on toimintapisteensä, joilla vuorojen aikana liikutaan, ammuskellaan ja käytetään kykyjä. XCOMeista ovat tuttuja myös monet taktiset mahdollisuudet, kuten hahmojen komentaminen väijyyn ja ampumaan näkökenttään juoksevia vihollisia. Ei siinä kuitenkaan ole mitään vikaa. XCOM on syystä genren johtotähti, joten olisi ollut typerää jättää sen hyviä ideoita käyttämättä.

Ilahduttavasti Gears Tacticsilla on myös paljon omaperäisiä lisäyksiä kaavaan, sillä kehitystiimin toisena inspiraation lähteenä ovat luonnollisesti toimineet Gears of War -pelit. Viholliset ja aseet ovat tietenkin sarjasta tuttuja, joten vastaan juoksee kuhnureita, wretchejä, boomereita ja muita tuttuja hahmoja, kaikki omilla taktisilla haasteillaan varustettuna. Pikkuruiset wretchit ovat helppoja tappaa, mutta jos ne pääsevät jonkun soturin lähelle, ne tekevät kynsillään rumaa jälkeä ja saavat vieläpä iskeä ilmaiseksi vastapalloon, jos yrittää juosta vierestä karkuun.

Kehitystiimi onkin onnistunut kääntämään monia Gears-pelien käsitteitä hauskasti uuteen taktiseen kontekstiin uhraamatta Gears Tacticsin taktista syvyyttä mutta menettämättä myöskään Gears-fiilistä. Koukkailu vihollisten kylkeen on yhä avainasemassa, maahan tuupertuneet kaverit pitää käydä auttamassa pystyyn, ja Gears of Warista tutut aseetkin tuntuvat uskollisilta. Siinä missä kehittyneemmän Lancerin moottorisahapistimellä voi sahata vihollisia helposti päreiksi, Retro Lancerin pistintä voi käyttää vain, jos pystyy juoksemaan suorassa linjassa vihollisen kimppuun.

Tarinalukujen loppuun on sijoitettu aina eeppinen pomomatsi, joka pakottaa pelaajan ajattelemaan hieman eri tavalla. Ensimmäisen luvun lopussa kohdataan esimerkiksi valtava brumak, jota pystyy vahingoittamaan vain takaapäin. Se ampuu joka vuorolla pelaajan sotureita kohti ohjuksia, jotka iskeytyvät maahan pelaajan vuoron lopuksi. Pelaajan on siis pakko liikkua jatkuvasti suojasta toiseen, mutta toisaalta ohjukset tekevät vahinkoa myös brumakin liittolaisiin, jos niitä onnistuu huijaamaan iskemäalueelle.

Gears Tactics -arvostelu

Gears Tactics on todella viihdyttävä taktiikkapeli. Alkuperäisten pelien hengessä sen tunnelma on paljon likaisempi ja liioitellumpi kuin kliinisissä XCOMeissa. Lancerilla ei ammuta viholliseen siistiä parin laukauksen rypästä vaan puolen lippaan sarja. Kriittiset osumat räjäyttävät vihollisilta puoli vartaloa taivaan tuuliin ja peittävät koko tienoon vereen. Pelaajan käytössä olevat kyvyt ovat vauhtiin päästyään todella tehokkaita – paperilla jopa ylitehokkaita –, mutta myös haaste nousee tasaista vauhtia.

Ensimmäisten tuntien jälkeen peli heittää isompaa vaihdetta silmään ja muuttuu taktiseksi haasteeksi, jossa yksikin väärä siirto todennäköisesti tarkoittaa oman hahmon kuolemaa ja koko tehtävän aloittamista alusta. Niin turhauttavaa kuin se välillä onkin, taktiset pähkinät ovat kiehtovia. Tilanteisiin on miltei aina jokin ratkaisu, kuten jokin kykyjen yhdistelmä, jolla mahdottomalta tuntuvan tilanteen saakin käännettyä voitokseen.

Gears Tactics ei siis todellakaan ole mikään XCOM-kopio vaan täysiverinen taktinen peto, jonka parissa vierähtää helposti useampikin ilta. Välillä pärisevät ärräpäät ja toisinaan moottorisaha, mutta ainakin Gearsin vihaista tunnelmaa riittää alusta loppuun.

9/10

Kehittäjä: 
The Coalition
Julkaisija: 
Microsoft
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta