Ghost of Tsushima / Arvostelut / pelaaja.fi

Ghost of Tsushima

10.10.2020 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
2

Ghost of Tsushima -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun 2020 numerossa 214. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Voitto vai kunnia?

Toisinaan tulee vastaan pelejä, jotka käynnistyvät kuin ranskalainen kaupunkiauto lokakuun ensimmäisenä pakkasaamuna. Juonen moottori ei ota lämmitäkseen, päähahmo on sankarin sijaan hammastikulla sohiva spagettihauis, ja pelaajan tekee mieli jättää leikki kesken jo ensimmäisellä kolmanneksella. Ghost of Tsushiman kohdalla vauhtiin pääseminen ottaa kaksinumeroisen määrän tunteja, eikä jähmeän alun perusteella voi mitenkään ennustaa, millaiselle matkalle peli kärsivällisen kokeilijan lopulta vie.

PlayStation 4:n kesän toisessa suuressa yksinoikeuspelissä matkataan 1200-luvun Japaniin, jossa mongolit ovat vallanneet strategisesti tärkeän Tsushiman saaren. Paikalliset ovat yhteenotossa pahasti alakynnessä, ja pelaajan ohjastama samuraisoturi Jin Sakai huomaa pian, etteivät japanilaisten kunnialliset keinot välttämättä riitäkään pelastamaan tilannetta.

Pelin puikoissa on Sonyn Japanin-haaran sijaan periamerikkalainen Sucker Punch, minkä myönnän vaikuttaneen ennakko-odotuksiini hyvin vahvasti. Voinette myös kuvitella kauhuni, kun luulin pelin heikkojen ensimmäisten tuntien perusteella olleeni epäilyksineni oikeassa. Jin on päähahmona alkuun harvasanainen ja murahteleva Batman-klooni, johon samaistuminen tuntui mahdottomalta. Etukäteen hehkutettu taistelu oli mälsää miekan heiluttelua satunnaisilla reaktiominipeleillä höystettynä ja samuraiaate itsessään yksioikoinen leffaklisee. Tässä vaiheessa en kuitenkaan vielä tiennyt tämän kaiken olevan osa tarinaa, jota peli kertoo.

Ghost of Tsushima -arvostelu

Aluksi minut piti pelin syrjässä kiinni yksinomaan sen mahtava maailma, johon vuodatettu rakkaus oli myös ensimmäinen merkki siitä, että pinnan alta saattaisi vielä kuoriutua mainio peli. Visuaalisesti Sucker Punch ei ole lähtenyt tavoittelemaan täydellistä realismia, vaan maisemia maustetaan aimo annoksella värien ja muotojen leikkiä, joka tekee maailman tutkimisesta maagista. Valokuvatila lauloi omassa pelissäni jatkuvasti, eikä minun tee edes tiukkaa julistaa Ghost of Tsushimaa koko konsolisukupolven kauneimmaksi peliksi.

Peliin uppoutumista avitti alkumetreillä tapa, jolla peliruudulla normaalisti kelluvat viestimet on Tsushimassa rakennettu suoraan sisään maailmaan. Navigaattorina toimii Jinin tukkaa tuivertava tuuli, ja tärkeät paikat voi tunnistaa horisontissa kohoavien savupatsaiden tai taivaalla parveilevien lintujen perusteella. Historialliseen peliin ratkaisu sopii kuin valettu, mutta muutkin kehittäjät voisivat ottaa orgaanisesta suunnittelusta mallia.

Maailmaa rakennettaessa on kiinnitetty valtavasti huomiota muihinkin yksityiskohtiin, ja osittain ne ovat myös mainioita esimerkkejä sen mahtavasta teknisestä toteutuksesta. Matkan varrella ei voi olla ihastelematta sitä, kuinka ilmassa leijailevat lehdet jäävät laskeutuessaan maahan ja kura tahraa Jinin lahkeet soisessa maastossa. Valtava piirtoetäisyys pyörryttää sekin vielä kymmenennellekin mäennyppylälle kiivetessä.

Ghost of Tsushima -arvostelu

Kuten mainittua, otti kuitenkin aikansa, ennen kuin koin oloni täysin kotoisaksi Tsushiman saarella. Suoraan toiminnan keskelle pudottava peli ensinnäkin ikään kuin olettaa, että stoalaisen Jinin lisäksi pelaajaa kiinnostavat hänelle täysin tuntemattomien sivuhahmojen menemiset ja tulemiset. Jokainen Jinin kumppaneista paljastuu lopulta varsin pidettäväksi ja moniulotteiseksi hahmoksi, mutta samuraielokuvien tyyliin toteutetut laajat kamerakulmat ja kiertelevä dialogi tekee persooniin tutustumisen alkuun haastavaksi.

Myös pelin tapaan kuljettaa tarinaansa kestää tovi tottua. Suuret tarinakokonaisuudet pilkotaan lyhyiksi pätkiksi ja ripotellaan ympäri valtavaa maailmankarttaa, jota täplittävät kymmenet kysymysmerkit. Toimeen on vaikea tarttua, kun tarinan ja sivupuuhasteltavan tasapaino on vielä hakusessa ja valikoissa huomiota huutaa kymmenen erilaista keräilykohdetta.

Eksynyt olo helpottaa kuitenkin heti, kun siipiensä alle saa kerättyä vähän tuulta. Saarella tosiaan on suorastaan ubisoftmainen määrä tehtävää, mutta kaikella on kuin onkin tarkoituksensa ja pienetkin uroteot kasvattavat Jinin mainetta myyttisenä Tsushiman aaveena. Sivutehtävät muistuttavat toisiaan suunnittelunsa puolesta ehkä turhan paljon, mutta kaikeksi onneksi varsinaiset juonenpätkät tarjoavat vahvan tunnelatauksen lisäksi ilahduttavan monipuolisia pelillisiä kokemuksia. Päätarinalla ei ole mittaa 10–15 tuntia enempää, mutta omakin läpipeluuni venyi lopulta miltei kolminkertaiseksi, kun uskalsin antautua tuulen vietäväksi. Kyyneliltäkään ei matkan varrella säästytty.

Ghost of Tsushima -arvostelu

Ghost of Tsushima saapui siinä mielessä kiinnostavaan markkinasaumaan, että vaikka Nioh ja Sekiro ovat viime vuosina yhdistelleet samantyyppistä kuvastoa Souls-henkiseen masokismiin varsin onnistuneesti, on valtavirtayleisö jäänyt vaille samuraiseikkailuja. Sekin saa aluksi yksipuoliselta tuntuvaan miekkaleikkiin kummasti strategista ulottuvuutta torjuntojen, väistelyn ja erilaisten taisteluasentojen avulla. Valtavan kykypuun kautta näitä taktiikoita voi vieläpä hioa omaan käteen sopiviksi. Henki ei varsinaisesti ole höllässä alkutahtien jälkeen, mutta haastetta kaipaavat voivat onneksi rukata vaikeustasoa korkeammalle.

Samuraikolikon kääntöpuolella piilevät tietenkin ninjamaiset aavetaktiikat, joita Jin poimii sieltä täältä matkoillaan. Tällä saralla peli todella loistaa, vaikka se ei mitään aidosti omaa oikeastaan keksikään. Kun arsenaalista löytyy savupommeja, myrkkyjä, heittotähtiä ja maailmanluokan kiipeilytaidot, on lähestymistapoja mistä valita. Mongolit tosin ovat tyhmiä kuin saappaat, mutta historiallisena hiippailupelinä Ghost of Tsushima on silti tyydyttävämpi kokemus kuin yksikään viime aikojen Assassin’s Creed.

Peli ei missään vaiheessa pakota valitsemaan samurain tai aaveen teiden väliltä, vaan niitä voi sekoitella vapaasti. Eri varusteilla Jinin kykyjä voi korostaa entisestään, ja sotisopaa voi pysähtyä säätämään vaikka kesken kaksintaistelun. Kyky- ja varustevalikoiman kasvaessa alkupuolen jähmeys on muisto vain, ja alkuun ärsyttävän pliisusta Jinistä kasvaa lopulta pysäyttämätön tappokone. Ottaen huomioon, että peli on pohjimmiltaan tarina juuri tästä muodonmuutoksesta, sen mekaaniset ja narratiiviset puolet tukevat toisiaan onnistuneesti.

Vaikka Ghost of Tsushima ei välttämättä ole rytmitykseltään turhan taidokas tai pelillisesti kovin omaperäinen, kokonaisuutena se onnistuu silti olemaan enemmän kuin osiensa summa. Se on monella tapaa täydellinen esimerkki tämän sukupolven arkkityyppisestä superhitistä sekä teknisesti ja visuaalisesti raudanluja kokemus, joka tiivistää viimeisen vuosikymmenen suosikkien parhaat puolet mainiosti toimivaksi magnum opukseksi. On todella oma saavutuksensa saada aikaan peli, joka miellyttänee monipuolisuudessaan miltei ketä tahansa.

9/10

Kehittäjä: 
Sucker Punch
Julkaisija: 
Sony Interactive Entertainment
Peligenre: 
Toiminta, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Al87 kuva
Al87

👍

Käyttäjän DedWorth kuva
DedWorth

Tämä oli minun odotetuin pelini tänä vuonna, ja se lunasti odotukseni. Se ei ole ainoastaan peli, vaan taideteos. Tämä peli on minun Game Of The Yearini 2020.

Nostoja