Ghostrunner-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Yhä ylös yrittää
Ihmiskunnan viimeiset rippeet ovat vetäytyneet turvaan massiiviseen tornikaupunkiin. Paratiisiksi sitä ei voi kuitenkaan kutsua, sillä kaupunkia hallitsee tyrannikyborgi, joka olisi korkea aika syöstä vallasta. Homman ottaa haltuunsa Ghostrunner, joka kipuaa kaupungin huipulle ensimmäisen persoonan toimintaperiaattein.
Sankarinsa mukaan nimetyssä Ghostrunnerissa matka jakautuu 17 kenttään, joissa yhdistellään taitavasti loikinta- ja taisteluosuuksia. Tasoloikkaosuuksissa juostaan seinillä, hypitään esteiden yli heittokoukun avulla ja väistellään lasereiden kaltaisia vaaroja. Kevyimmillään sen on helppoa akrobaattista temppuilua, mutta ajoittain vastaan tulee tilanteita, joissa tarvitaan suorastaan kirurgista tarkkuutta ajoituksessa ja liikkumisessa.
Monipuolisuus säilyy taistelussakin, sillä pelaajan eteen marssitetaan pelin edetessä uusia vihollistyyppejä, joiden eliminoiminen vaatii toistuvaa uuden opettelua. Pistoolilla yksittäisiä laukauksia ampuvat perusviholliset saavat kaverikseen sarjatulta ampuvat mörssärit. Myöhemmin vastaan astelee kyberninjoja, jotka puskevat iholle raivokkailla syöksyillään. Silloin taidot vasta joutuvatkin koetukselle, kun vastassa on samanaikaisesti useita eri vihollistyyppejä.
Pelin koukku piilee siinä, että pelaajan ohjastama kyborgi ei kestä ollenkaan kuritusta. Kuolo korjaa yhdestäkin luodista ja laserin hipaisusta, mutta kuolemasta ei kuitenkaan rangaista. Ruoskinta tapahtuu paremminkin omien korvien välissä, jolloin epäonnistumisesta syntyvä turhautuminen toimii erinomaisena motivaattorina.
Aluksi mahdottomilta vaikuttavat tilanteet muuttuvat ennen pitkää mahdollisiksi ja myöhemmin läpäistyiksi, vaikka se joskus vaatii useamman yrityksen. Pelin ei pitäisi olla myöskään kohtalokas ohjaimelle tai näppäimistölle ja hiirelle, sillä tallennuspisteitä on hyvin tiuhaan. Mihinkään maratonsuorituksiin ei tarvitse venyä.
Kohtalaisen herkullisesta lähtötilanteesta huolimatta tarina jää statistin rooliin. Sitä yritetään elävöittää dialogilla, jota käydään pelin aikana. Ongelma on siinä, että höpinä menee täysin ohi, koska sitä kuullaan kiivaan toiminnan keskellä. Dialogiin ei kiinnitä huomiota, kun keskittyminen on puhtaasti seuraavan hypyn ajoituksessa tai siinä, että etsii ympäristöstään välittömiä uhkia.
Pelin tekninen toteutus on ensiluokkaista. Ohjaustuntuma hiirellä ja näppäimistöllä on suorastaan erinomainen, ja haamujuoksija tekee tarkalleen sen, mitä käskee. Syy lukemattomille kuolemille löytyi aina näytön ja tuolin välistä. Visuaalinen toteutus toimii erinomaisesti tunnelman luonnissa, ja siinä auttaa myös teemaan sopiva teknomusiikki.
Ghostrunner onnistuu monessakin mielessä. Sen toimiva rytmitys kantaa loppuun saakka, eikä pelaajaa rangaista liikaa epäonnistumisista. Tämä ruokkii halua päästä yli aina seuraavasta, ylitsepääsemättömältä vaikuttavasta esteestä. Pelin ainoa merkittävä puute on tarina ja sen kerrontatapa. Peliä ei pääse myöskään moittimaan liiasta pituudesta, sillä lopputekstit vyöryivät näytölle kymmenen tunnin kohdalla lukemattomista kuolemista huolimatta.
8/10
Kommentit
Demo oli lupaava. Tosin mietin jaksaisiko tuota kuinka paljon demoa enemmän pelata?