God of War Ragnarök / Arvostelut / pelaaja.fi

God of War Ragnarök

10.11.2022 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
2

Taas olisi kirveellä töitä

Kun God of War -sarja lähti uusille urille edellisessä PlayStation 4 -seikkailussa, lopputulos löi kaikki ällikällä. Väsähtämisen merkkejä osoittanut sarja ei missään nimessä ehtinyt väljähtyä laaduttomaksi asti, mutta pidempään Kratoksen kelkassa raivonneille suunnanmuutos oli eittämättä tarpeen. Koska Kreikan tarustosta ei ollut enää mitään jäljellä lahdattavaksi, väsynyt sodanjumala suuntasi pohjoisen mytologian äärelle seikkailussa, joka toi uudenlaista syvyyttä taistelemiseen, myyttisten maailmojen tutkimiseen ja tarinankerrontaan. Jopa Kratos itse oli kasvanut turhankin räyhäävästä kuumakallesta yrmeäksi yksinhuoltajaisäksi, joka Odinin joukkoja pilkkoessaan kaitsi samalla jäyhin ottein nuorta poikaansa Atreusta.

Uudistukset kannattivat, sillä simppelisti nimetyn God of Warin jumalallisiin välienselvittelyihin puhallettiin mestarillisin ottein uutta eloa ja energiaa – jopa siinä määrin, että se on heittämällä Sonyn omien pelistudioiden parhaita yksinoikeuspelejä ja koko laitepolvensa parhaimmistoa. Tätä taustaa vasten Kratoksen ja Atreuksen taivalta jatkavalla God of War Ragnarökilla ei ole aivan samanlaista yllätysetua puolellaan, eikä pelin maailmanlopun taistelua enteilevällä nimellä ainakaan hillitä odotuksia. Edeltäjänsä tavoin God of War Ragnarökin etu kuitenkin on, että tarinaan vahvasti panostavan toimintaseikkailun keskiössä on isän ja huimaa vauhtia kasvavan pojan syvenevä side myrskyineen kaikkineen. Sen ansiosta seikkailu ei aina kulje odotusten mukaisesti vaan ui jopa hetkittäin vastavirtaan.

God of War Ragnarök -arvostelu

Ragnarök jatkaa luontevasti edellispelin tapahtumia, joiden seuraamusten kanssa Kratoksen ja Atreuksen sekä jokaisen yhdeksän ulottuvuuden on elettävä. Rattaat kohti ennustusten Ragnarökiä raksuttavat hyvää vauhtia eteenpäin, sillä maailmanlopun taistelua edeltävä talvien talvi Fimbulvetr kurittaa omalla tavallaan kutakin valtakuntaa. Ankarasti muuttuneiden olosuhteiden ohella edellispelin kaunat ovat vahvasti läsnä jo ensimetreiltä asti, mikä ajaa jopa paikallisjumaliston aiemmin taustalla pysyneen kärkikaksikon, Thorin ja Odinin, kolkuttelemaan kotiovea. Kaikki haluaisivat välttää Ragnarökin saapumisen omalla tavallaan, mutta hieman kummisetämäisin elkein hallitsevan Odinin tarjousten kanssa on luonnollisesti oltava varuillaan.

Eri tahojen välille kehkeytyykin omanlaisensa näkemysten taistelu, jonka keskiössä tuntuisi olevan varttuneempi ja syntyperänsä kanssa sinuiksi päässyt Atreus. Hyväntahtoinen nuorukainen onkin aiempaa isommassa roolissa myös pelillisesti, sillä hän karkaa usein omille teilleen selvittämään entistä päättäväisemmin omaa perimäänsä edesmenneen äitinsä puolelta – sekä rooliaan lopun aikojen ennustuksissa. Kuten arvata saattaa, tästä kehkeytyy oma haasteensa vanhemman rooliin vähitellen tottuneelle Kratokselle, joka ei haluaisi törkkiä mehiläispesiä sotakirveellään enempää kuin on tarpeen. Ylivarovainen isä ja yliutelias poika ovatkin yhä monin paikoin toistensa vastakohtia, jotka vielä opettelevat hyväksymään, että myös toinen voi olla oikeassa. Hahmojen välisten suhteiden kautta avautuvassa seikkailussa pallotellaankin jatkuvasti, ovatko kiveen kirjoitetut kohtalot todella kiveen kirjoitettuja vai voivatko kohtalonsa tietävät kenties uhmata ennustuksia.

God of War Ragnarök -arvostelu

God of War Ragnarök on toki ennen kaikkea toimintaspektaakkeli, mutta edeltäjänsä tavoin se ei mässäile hengästymiseen asti toinen toistaan massiivisemmilla taisteluilla niin kuin sarjan varhaisemmat osat. Lähtökohdistaan ja teemoistaan huolimatta tapahtumia rakennetaan toisinaan yllättävänkin hartaasti, sillä toimintaa tasapainottamassa on mukavissa määrin hahmovetoisia suvantovaiheita. Useimmiten ne tuottavat tulosta, sillä huolellinen tarinankerronta nostaa tälläkin kertaa merkittävimpien yhteenottojen panoksia ja tunnelatausta, vaikka yhteenottojen skaala pysyisi sarjan mittapuulla varsin maltillisena. Toiminnan ystävillä ei silti ole hätäpäivää, sillä vastassa on yhä näyttäviä ja brutaalin ottein kaadettavia vastustajia enemmän kuin tarpeeksi.

Tarinallisen annin vetovoimasta huolimatta on myönnettävä, että ainakin omalla kohdallani Atreuksen muutamat harharetket seisauttavat hyvään vauhtiin päässeen seikkailun rytmin turhankin tehokkaasti. Pelaajan omissa ohjaksissa Atreus alkaa näyttää pelillisiä kynsiään vasta kehityksen myötä, minkä takia huomasin alkuun odottelevani pääsyä takaisin Kratoksen kaikkivoipaisiin ohjaksiin. Vaihtelu toki virkistää, ja pääseepä huimaa vauhtia itsenäistyvä poika seikkailemaan kenties pelin näyttävimpiin ja ikimuistoisimpiin maisemiin. Kuten odottaa saattaa, uuden sukupolven tehon ansiosta entistä henkeäsalpaavamman ulkoasun yksityiskohtia ja niiden silkkaa määrää on pakko pysähtyä ihastelemaan. 

God of War Ragnarök -arvostelu

Pelillisesti God of War Ragnarök tuntuu varsin tutulta edellispeliä pelanneille, eikä se lähde liiaksi muuttamaan edeltäjän erinomaiseksi todettua kaavaa. Kratoksella on heti alusta asti käytössään tuliset kaaosteränsä ja jykevä Leviathan-jääkirves, jonka heittäminen ja kutsuminen takaisin napinpainalluksella on edelleen äärimmäisen tyydyttävän tuntuista. Taistelutyylejä voi vaihdella melko mielivaltaisesti, ja vihollisten heikkouksia ja vahvuuksia onkin syytä pitää silmällä jo varhaisessa vaiheessa. Raivomittarin kasvattamisella ladottavat erikoishyökkäykset ja aseiden avattavat erikoisiskut tuovat mukanaan toimivaa tasapainoa ja rytmitystä.

Hyökkäysten yksinkertainen yhdistely on sujuvaa jatkuvasti kehittyvistä taidoista huolimatta, mutta pelkällä napinhakkauksella ei pötkitä pitkälle etenkään korkeammilla vaikeustasoilla. Älyttömän vaativaan sormiakrobatiaan ei silti tarvitse taipua, sillä avainroolissa ovat jälleen tarkkaavaisuus, huolellisesti ajoitetut hyökkäykset ja tehokas puolustus. Kilvenkäyttö ja väistöliikkeet ovat tärkeitä vastustajien puolustuksen läpäisemisessä, mutta vihollisten huomiota voi myös yrittää siirtää Atreuksen suuntaan. Aisaparina toimivaa Atreusta voi käskyttää ampumaan osoitettuja kohteita erilaisiin heikkouksiin tarkoitetuilla nuolilla, mikä toimii useammista nuolityypeistä huolimatta luontevasti. Myös muita apureita nähdään hetkellisesti matkan varrella, ja ne toimivat pitkälti samoin periaattein. Atreuksen taistelutaitoja voi kehittää aktiivisemmin pelin edetessä, jolloin tämän omatoiminen merkitys yhteenotoissa kasvaa.

Pojan varsinaisiin ohjaksiin hypätään vain tietyissä tehtävissä, joissa taistelu pyörii ennen kaikkea jousella ampumisen ja hakkaamisen ympärillä. Vaikka Atreuksen heräävät jumalaiset voimat nostavat ajoittain päätään, taistelijana nuorukainen ei silti ole yhtä kiinnostava kuin kolmea hyvin erilaista asetta yhdistelevä Kratos. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, sillä Kratoksen sota-arsenaalia voi kehittää, kasvattaa ja monipuolistaa kokemuspisteiden lisäksi kerättävillä varusteilla, taikakivillä, riimuilla ja osilla. Ne kasvattavat voimatasoja ja kykyvalikoimaa kepeällä roolipeliotteella. Toki Atreus tuo riittävästi omaa vaihtelevaa otettaan brutaaliin verikarkeloon, minkä lisäksi kahinointiin saadaan vaihtelua myös aiempaa monipuolisemmalla viholliskattauksella. Toki loppua kohden useimpien konnien metkut tulevat turhan tutuiksi, ellei lähde sivupoluille metsästämään kovempia vastuksia.

God of War Ragnarök -arvostelu

Vihollisten niittämisen ohella sodan työkalut soveltuvat mainiosti maailman tutkimiseen ja pulmatilanteisiin. Terien tulella voi esimerkiksi polttaa esteitä ja jääkirveellä hyydyttää vesivirtoja, kun taas myöhemmin mukaan tulevilla erikoisnuolilla voidaan jopa tehostaa tai pidentää jäädytyksen ja polttamisen vaikutusta. Lisäksi Kratoksen kolmas ase avaa uusia etenemiskeinoja paikoissa, jotka ovat kutkuttaneet jo useaan otteeseen alkutaipaleen aikana.

Etenemisessä ja kepeässä pulmanratkaisussa on erinomaisesti etenevä logiikka ja helposti luettavat merkit lähes koko pelin ajan, mutta epämääräisempiäkin tilanteita pääsee syntymään. Tehostenuolilla on esimerkiksi kyky linkittää kolme räjähdystä keskenään, minkä myötä ainakin oma arviointikykyni sumentui muutamissa tilanteissa. Pitäisikö tietyt esteet tai esineet sytyttää linkittämällä nuolia keskenään, vai onko pulman ratkaisu aivan toisaalla? Onneksi tämänkaltaiset tilanteet eivät toistu liian usein.

Vaikka tämä kaikki kuulostaa monin paikoin tutulta, kehitystiimi on keskittynyt ennen kaikkea hiomaan pelikokemusta juohevammaksi ja monipuolisemmaksi.  Kaikki yksinkertaisesti tuntuu paremmalta ja kiinnostavammalta, eikä toisiinsa upeasti loksahtavien palasten vetovoimaa voi kiistää. Seikkailun keskeisin ero edeltäjään lienee Fimbulvetrin kourissa olevien maailmojen rakenteessa, sillä tutut maisemat saattavat olla lumen peitossa tai jaettuna pienempiin osiin. Vaikka osa alueista on päällisin puolin tuttuja, niistäkin yleensä löytyy riittävästi uutta otetta ja syvyyttä.

Päätarinan varrella olevat tehtävät ovat tällä kertaa aavistuksen suoraviivaisempia toimintapaketteja, vaikka niissä riittää yhä pulmanratkontaa ja tutkittavaa. Avoimempi ja vapaampi tutkiminen on silti sysätty vahvemmin sivutehtäviin ja sivualueille. Näin ollen maailma ei avaudu aivan samalla tavalla kertarysäyksellä, mutta myös tarinan puitteissa piipahdetaan hetkellisesti sivupoluilla, joilta löytyy välillä hämmästyttävän laajoja ja monisyisiä alueita. Parhaimmissa tapauksissa ne ovat täynnä vapaaehtoista tutkittavaa, kerättävää ja lahdattavaa, mutta alueet itsessään voivat myös muuttua pelaajan toimien myötä. Tuttuun tapaan visaisimmat pulmat ja tiukimmat vastukset on jätetty maailmaa antaumuksella koluavien iloksi.

God of War Ragnarök -arvostelu

Entistä monipuolisempi ja hiotumpi God of War Ragnarök ei petä sarjan ja hyvien toimintaseikkailujen ystäviä. Päätarinan koluaa noin kolmessakymmenessä tunnissa, mutta pelin keskeiset elementit ovat houkutelleet sivupoluille jo kymmenien lisätuntien verran. Vaikka jatko-osa ei tietenkään pysty yllättämään samalla tavalla kuin kaavan uudistanut edeltäjä, tutuista elementeistä on rakennettu entistäkin upeampi kokonaisuus, jonka tekninen loisto hakee vertaistaan. Panostus tarinalliseen antiin, näyttelytyöhön ja mytologian laajentamiseen nostaa tunnelatausta merkittävästi ja tuo tuttuihinkin hahmoihin vetoavalla tavalla uusia kerroksia. Mikä parasta, toiminnan ja tutkimisen kupeessa riittää kerrottavaksi kiehtovia tarinoita. Näillä ansioilla God of War Ragnarök nousee edeltäjänsä vertaiseksi kokemukseksi, jonka pelaamista ei millään malttaisi lopettaa.

9/10

Kehittäjä: 
SIE Santa Monica Studio
Julkaisija: 
Sony Interactive Entertainment
Peligenre: 
Toiminta, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Bloodborne kuva
Bloodborne

Ykkönen edelleen pelaamatta läpi. Varmaankin lähellä loppua. Toisen kerran jo yskähtänyt läpiipeluu. Varmaan liian yksitoikkoista, viholliset samasta puusta veistettyjä jne. Peli on kyl nätti, mut en osaa oikein sanoa miksi ei ole kantanut maaliin asti.

Käyttäjän Defgon kuva
Defgon

itsellä peli vielä kesken, mutta melko lähellä päätarinan loppua, minusta tää peli ei kyllä yksitoikkoinen ole missään tapauksessa(eikä myöskään nelonen), löytyy nimittäin paljon sellaista mitä 4:ssa ei ollut, toisiksi vaikeimmalla tasolla pelatessa yllätyin todella vahvasti että kuinka vaikea peli oikeasti itselleni ainakin on, kirosanoja lentänyt aika paljon :D varsinki kaksois/kolmois bossi fighteissa reaktionopeus täytyy olla hyvä. millä tasolla mahdollisesti arvostelun tekijä pelasi pelin läpi? veikkaan helpointa jostain syystä, kun lueskelin arvostelua, mutta jokatapauksessa läväytän itse myös 9/10 pisteet tälle pelille tähän astisen peluun kannalta, tietysti voi vielä arvosana muuttua...