Hades / Arvostelut / pelaaja.fi

Hades

6.12.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
8

Hades-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Itsenäistyminen on vaikeaa

Pikkuruinen Supergiant Games räjähti pelaavan maailman tietoisuuteen vuonna 2011 esikoisteoksensa Bastionin ansiosta. Oivaltavaa tarinankerrontaa ja todella toimivaa mätkyttelyä yhdistänyt peli hurmasi pelaajat, putsasi palkintopöydät ja takasi firman tulevaisuuden. Sittemmin Supergiant Games on julkaissut kaksi muutakin peliä, jotka ovat kyllä hyviä mutta eivät aivan Bastionin tasoa. Neljäs kerta toden sanoo, sillä Hades nousee vihdoin Bastionin tasolle ja vielä korkeammallekin.

Hades ammentaa inspiraatiota antiikin mytologiasta, sillä pelin keskipisteessä on Haades-jumalan poika Zagreus. Isänsä tylyyn valtakuntaan kyllästynyt Zagreus päättää paeta parempiin maisemiin, joskin vastoin isänsä tahtoa. Niinpä Haadeksen valtakunnan portit eivät suinkaan ole pojalle avoinna, vaan hänen täytyy taistella tiensä läpi kuolleiden legioonien.

Pelinä Hades on kuin Bastionin henkinen jatko-osa mutta nyt roguelite-ytimen ympärille kiedottuna. Ennen jokaista kierrosta pelaaja valitse käyttöönsä yhden kuudesta erilaisesta aseesta, joista jokainen tarjoaa täysin omanlaisensa pelikokemuksen. Esimerkiksi jousipyssyllä ampuminen vaatii paikallaan seisomista ja nuolen oikea- aikaista vapauttamista, jotta tuloksena on maksimimäärä vahinkoa. Kilvellä puolestaan voi torjua vihollisten hyökkäyksiä ja tuuppia niitä ansoihin.

Hades-arvostelu

Matka kohti vapautta kulkee läpi useiden Haadeksen alueiden, joista kullakin on omat laajat vihollisvalikoimansa ja yllätyksensä pelaajan pään menoksi. Reitit alueiden läpi haarautuvat, ja vaikka pelaaja ei koskaan tiedäkään täysin, mitä edessä on, tienhaaroissa näkee aina reilusti, minkä palkinnon kunkin vaihtoehdon putsaamisesta itselleen pokkaa. Erilaisten valuuttojen ohella luolastoissa voi kohdata viestejä Olympoksen jumalilta, jotka haluavat avustaa serkkuaan tämän pakomatkalla tarjoamalla jos jonkinlaisia erikoiskykyjä.

Jumalten tarjoamat lahjat on sidottu mainiosti kunkin jumalan persoonallisuuteen, ja eri vaihtoehtoja on runsaasti. Viinin ja ”päihtyneen hurmion” jumala Dionysos voi esimerkiksi siunata Zagreuksen aseen tuottamaan vihollisille krapulan, jolloin nämä ottavat iskujen jälkeen myrkkyvahinkoa. On haastavaa ja äärimmäisen hauskaa yrittää yksi palanen kerrallaan suunnitella itselleen toimivaa kokonaisuutta kunkin kierroksen ajaksi. Jo mainittu krapula esimerkiksi toimii erinomaisen hyvin aseilla, jotka lyövät nopeasti ja useasti, koska niiden avulla krapulavahingon voi hyvin nopeasti nostaa huikeisiin lukemiin.

Hadeksen pelaaminen on puhdasta juhlaa, sillä Supergiant Games on panostanut valtavasti tyydyttävän ja syvällisen pelikokemuksen suunnitteluun. Perusmekaniikat ovat hyvin simppelit, sillä pelaajalla on käytössään muutama erilainen asekohtainen hyökkäys sekä kyky singahtaa nopeasti eteenpäin ja näin väistää vihollisten hyökkäykset. Ohjaus toimii huikean hyvin, ja vaikka vaikeustaso nouseekin nopeasti äärimmäisen haastavaksi, peli ei koskaan tunnu epäreilulta. Kuoleman jälkeen ei kertaakaan tehnyt mieli heittää ohjainta seinään, koska tuntui aina hyvin selvältä, että olin itse töpeksinyt. Yleensä erehdysten kautta myös oppii, ja ainakin oma fiilikseni oli polttava halu yrittää uudelleen hieman viisaampana.

Hades-arvostelu

Simppelin peruspelattavuuden alle on upotettu runsaasti kätkettyjä mekanismeja, joiden löytäminen ja opettelu on avain voittoon. Itse pääsin oivaltamaan esimerkiksi, että viholliset ottavat ylimääräistä vahinkoa, jos niitä lyö takaapäin tai jos iskun voima lennättää ne päin seinää. Hoksasin myös, että Zagreus on muutaman animaatioruudun ajan haavoittumaton väistöä tehdessään, vaikka fyysisesti seisoisikin iskun alueella. Lisäksi kaikki taistelukentän vaaralliset ansat tehoavat myös vihollisiin.

Koska kyse on roguelite-pelistä, yritysten aikana tulee vastaan myös runsaasti yllätyksiä ja satunnaisia kohtaamisia. Kaikki huoneet eivät suinkaan ole vaarallisia, vaan joskus voi esimerkiksi löytää manalan lautturi Kharonin pyörittämän kaupan, jossa löytämänsä obol-kolikot voi vaihtaa hyödykkeisiin.

Kun kunkin alueen loppu alkaa vihdoin häämöttää, edessä on vielä aina se äärimmäinen haaste: alueen loppupomo. Hauskana ideana kunkin alueen pomosta on olemassa useita variantteja, eikä koskaan voi olla varma, mitä sen pomo-oven takana odottaa. Erään alueen pomo on aina monipäinen Hydra-luuranko, mutta ampuuko se tällä kertaa liekkejä suustaan vai manaako esiin loputtomasti kätyreitä?

Hades-arvostelu

Roguelite-pelien hengessä myös Hades on suunniteltu pelattavaksi yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka ei pystyisikään läpäisemään koko peliä, yrityksen aikana tienaamillaan esineillä voi parantaa myöhempiä mahdollisuuksiaan. Eri valuutoilla voi ostella Zagreukselle pieniä bonuksia, kuten muutaman kestopisteen parannuksen aina huonetta vaihtaessa tai jopa useampia elämiä. Lisäksi Zagreus rakentelee parannuksia isänsä kartanoon ja ympäröiviin luolastoihin sekä avaa kokonaan uusia versioita kuudesta perusaseesta.

Puhdasta huikeutta on kuitenkin se, että Hades upottaa uusintayritykset osaksi pelin tarinaa. Haadeksen kartano on täynnä monenlaisia hahmoja, joilla kaikilla on omat suuremmat tarinansa. Yritysten välissä Zagreus voi jutella asukkien kanssa ja edistää niiden tarinoita, nähdä niiden välisiä keskusteluja ja pieniä näytelmiä sekä myös kuljettaa eteenpäin omaa tarinaansa.

Vielä hauskemmin peli noteeraa pelaajan tekemiset, valinnat ja saavutukset. Manalan asukit kommentoivat pelaajan edellisen yrityksen tuloksia, ja jumalat reagoivat pelaajan asevalintoihin ja lahjoihin sekä pyytävät tätä esimerkiksi välittämään viestejä toisilleen.

Hades-arvostelu

Tämä kuulostaa ehkä pikkujutulta, mutta koko pelin kietominen runsaaseen tarinakerään tuottaa maagisen lopputuloksen. Hades ei tunnu kokoelmalta irrallisia pelikertoja ja yrityksiä eikä kuolema epäonnistumiselta. Se on vain kiinteä osa peliä, joka on ainoa keino kokea lisää tarinaa ja sukeltaa syvemmälle pelin salaisuuksiin.

Hades on Supergiant Gamesin paras peli ja eräs vuoden 2020 kiistattomista pelitapahtumista. Harvat pelit ovat näin uskomattoman viimeistellyn oloisia, sillä kaikki on saatu juuri kohdalleen. Kaikki toimii: ohjaus, upea visuaalinen ilme, Darren Korbin erinomainen soundtrack tai mikä tahansa pelin muu osa-alue. Vielä merkittävämmin kaikki osa-alueet puhaltavat yhteen hiileen ja tuottavat vielä summaansa paremman pelikokemuksen, jota olen itse pelannut varhaisjulkaisun ansiosta jo parin vuoden ajan vieläkään kyllästymättä. Mestariteos!

10/10

Kehittäjä: 
Supergiant Games
Julkaisija: 
Supergiant Games
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch, Microsoft Windows

Kommentit

Käyttäjän Kaze88 kuva
Kaze88

Oman genrensä paras peli. Itellä sisässä joku 40h ja vieläkin saan kaikilta hahmoilta uusia kommenntteja ja unlockattua lisää asioita. Tarina ja hahmot myös ihan top tier tasoa. mahtava peli.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Todellakin mestariteos & henkilökohtainen Vuoden Pelini, jota olen pelannut jo yli 80 tuntia. Tuntuu vain, että haaste alkaa tyrehtyä, kun oppii vihollisten hyökkäyskuviot ja oppii valitsemaan alussa saatavaksi Olympos-lahjaksi jomman kumman vahvimman jumalan lahjan (Dionysos heistä toinen). Sen jälkeen, kun pääsin pelin ensimmäisen kerran läpi 24. yrityksellä, olen mennyt sen läpi lähes 40 kertaa putkeen (muutamaa epäonnistumista lukuun ottamatta) nostaen koko ajan asekohtaisesti vaikeustasoa Pacteilla. Yli 15 Pactin suoritukset todennäköisesti ovatkin sitten jo kunnon haasteita (minulla kaikki aseet ovat toistaiseksi 4-9 Pactissa).

Myös ääninäyttelystä pieni miinus. Monilla hahmoilla, jopa päähenkilöllä, se on läpeensä monotonista. Ehkä olen vain tottunut japanilaiseen ääninäyttelykulttuuriin. Tarina oli myös aika mitäänsanomaton loppujen lopuksi, mutta en tätä tarinan takia pelaakaan.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Hades on omakin vuoden pelini, jos ei ihmettä tapahdu. Ja olen sitä paitsi pelannut peliä ilmeisesti todella huonosti. Luin vasta, että keskimäärin pelaajat pääsee pelin ensimmäistä kertaa läpi jossain 20-30 yrityksen tienoilla (tai sitten he ovat ainoita, jotka kehtaavat asian julkisesti kertoa). Noh, omassa kellossa on nyt 36h ja en ole päässyt peliä vielä läpi. Yrityskertoja en muista, mutta paljon niitä on. Puolustuksekseni on sanottava, että olen pelannut peliä spoilerien välttämiseksi täysin itsenäisesti ja olen keskittynyt hyvässä uskossa lähinnä resurssien keräämiseen ja asioiden unlockkaamiseen varsinaisen läpipuskemisen sijaan.

Muiden läpäisyajoista säikähtäneenä aloin nyt sitten optimoidan runit nimenomaan läpäisy mielessä ja onhan niitä tuloksia alkanut tullakin. Sen jälkeen kaikki (kaksi) yritystä ovat menneet loppubossiin asti, jonka metkut on vielä onnistuneet jujuttamaan, mutta eiköhän se kohta läpi mene.

Käyttäjän Paladin777 kuva
Paladin777

Ei ole helppo peli vielä 46h tunnin jälkeenkään. Ensimmäinen läpäisy taisi olla yrityksellä 36. Toinen taisi olla 41. Kolmatta odotellaan... On myös tuurista kiinni mitkä blessingit saa ja mitkä upgradet. Tietenkin peli tukee läpäisyyn enemmän mitä pidempään on pelannut. Mutta ei tätä helpoksi voi kutsua. Ihan loistava peli joka tapauksessa.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Erittäin hyvä peli, mutta julmetun vaikea. Edes ekassa bossissa ei ollut mitään mahdollisuuksia ennen kuin God Moden prosentti kasvoi hiukan, itse peli meni läpi ensimmäistä kertaa 52%-54% lämävähennyksellä ja senkin jälkeen kuolo korjasi usein. Myöhemmin pelissä saa parempaa upgradea jolloin niitä läpipelauksia alkoi tulla. Vieläkään kaikki ei ole auki vaikka yrityksiä on yli 80 takana.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Ei kannata lukea pitemmälle, jos haluaa pähkäillä itse, mutta:

Lainaus

On myös tuurista kiinni mitkä blessingit saa ja mitkä upgradet.

Aloitus-Booniksi on todella helppo saada haluamansa jumalan lahjus, kun valitsee Keepsake-esineeksi kyseiseltä jumalalta saadun lahjan. Jos ylihyvät Boonit eivät satu olemaan kolmen tarjotun joukossa, voi käyttää kohtalon peilin alimman kohdan tarjoamaa etua, joka "jakaa uuden käden". Minustakin peli oli todella vaikea ensimmäisten 25 yrityksen aikana, mutta kun sitä oppi pelaamaan ja sai hahmoon muutenkin parannuksia, alkoi miettiä, miten tätä on joskus voinut pitää vaikeana (ainakaan ilman suurta määrää Pacteja).

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Hayarigami

Ei kannata lukea pitemmälle, jos haluaa pähkäillä itse, mutta:

[quote]On myös tuurista kiinni mitkä blessingit saa ja mitkä upgradet.[/quote]

Aloitus-Booniksi on todella helppo saada haluamansa jumalan lahjus, kun valitsee Keepsake-esineeksi kyseiseltä jumalalta saadun lahjan. Jos ylihyvät Boonit eivät satu olemaan kolmen tarjotun joukossa, voi käyttää kohtalon peilin alimman kohdan tarjoamaa etua, joka "jakaa uuden käden". Minustakin peli oli todella vaikea ensimmäisten 25 yrityksen aikana, mutta kun sitä oppi pelaamaan ja sai hahmoon muutenkin parannuksia, alkoi miettiä, miten tätä on joskus voinut pitää vaikeana (ainakaan ilman suurta määrää Pacteja).

Ei kannata tätäkään lukea, jos haluaa pähkäillä itse:

Itse olen luottanut tähän asti lähinnä Pierced Butterflyhyn, joka palkitsee flawless-huoneista damage-bonuksella. Jostain syystä minulle on jäänyt sellainen kuva, että jumalien keepsaket olisi olleet aika meh, mutta pitääpä kokeilla uudemman kerran. Onhan tuo maksimitason +20% mahdollisuus saada rare tai parempi boon aika mehukas lisä siihen, että pelin saa myös aloittaa suosikkijumalansa siunauksella.

Käyttäjän USRUMOHUT kuva
USRUMOHUT

Harvoin tällaisia herkkuja tulee. Löytynee nyt joulun alennusmyynneistä, joten viimeistään nyt kannattaa hankkia sille kaverillekin laatupelattavaa.

Omakohtaisesti heittämällä vuoden paras. Ainoa asia mikä ei osunnut eikä uponnut oli musiikki - onneksi sen sai pois päältä!