Half-Life: Alyx / Arvostelut / pelaaja.fi

Half-Life: Alyx

10.06.2020 // Kirjoittanut: Jukka Moilanen
3

VR-pelaajan pakkohankinta

Valven vuosikausia odotettu kolmas osa Half-Life-pelisarjaan on viimeinkin täällä.

Half-Life 3 on epäilemättä yksi pelihistorian merkittävimmistä peleistä, joita ei ole koskaan julkaistu. Oli Half-Life 2:sta mitä mieltä hyvänsä, pelisarjan toinen osa jätti jälkeensä valtaisan joukon faneja, jotka ovat odottaneet jatkoa kieli pitkällä vuodesta 2007 saakka. Half-Life: Alyx ei ole Half-Life 3, mutta onko syy sittenkin vain siinä, ettei Valve tunne numeroa kolme?

Virtuaalitodellisuuslaitteille julkaistavasta Half-Lifesta huhuiltiin jo vuosikausia ennen julkaisua, sillä Valven kerrottiin kehittävän sellaista pian nykyisen sukupolven VR-laitteiden ilmestymisen jälkeen. Ja uusi Half-Life kävisi vain järkeen – Valve oli keskeisessä roolissa kehittämässä HTC Viven käyttämää teknologiaa ja SteamVR-alustaa. Tiettävästi studio vältteli pitkään Half-Life 3:n kehittämistä, koska valtaisat odotukset tekivät todella uraauurtavan pelin kehittämisen lähes mahdottomaksi. Virtuaalitodellisuus avasi kuitenkin kokonaan uuden maailman, joka tarjoaisi Valvelle tilaisuuden tehdä jotain kokonaan uutta lippulaivapelisarjallaan.

Half-Life: Alyx -arvostelu

Kolmas Half-Life sijoittuu tarinaltaan alkuperäisen Half-Lifen ja Half-Life 2:n väliin. Pelaaja astuu hyvinkin konkreettisesti kakkososasta tutun Alyx Vancen saappaisiin salaperäisen Combinen miehittämässä City 17:ssä. Alyxin isä Eli kaapataan Combinen sotilaiden toimesta tämän silmien edessä, eikä Alyxille jää muuta vaihtoehtoa kuin jäljittää ja pelastaa isänsä.

Hieman yllättävänä ratkaisuna Alyx, eli tässä tapauksessa pelaajahahmo, puhuu. Se on yllättävää kahdesta syystä. Half-Lifen tuttu sankari Gordon Freeman on pelihistorian tunnetuimpia esimerkkejä ”hiljaisesta sankarista”. Virtuaalitodellisuuspelissä pelaajahahmon puhumattomuus olisi helppo ja varsin luonteva vaihtoehto, sillä pelaaja on päähenkilö, joten puhuva hahmo laittaa perinteisiä pelejä konkreettisemmalla tavalla sanoja pelaajan suuhun.

Half-Life: Alyxin tapauksessa Valve on tehnyt juuri oikean valinnan laittaessaan Alyxin puhumaan. Isäänsä jäljittävän sankarin tarina tuskin toimisi ilman Alyxin vuorovaikutusta. Eikä ”oman” äänensä kuuleminen tunnu loppujen lopuksi lainkaan kummalliselta, vaikka toisin voisikin kuvitella. Alyxissa keskustelut ovat myös merkittävässä osassa pelikokemusta. Tarina on suoraviivainen kuin ratakisko, mutta keskustelut radion päässä juttelevan Russellin kanssa tasapainottavat paikoitellen piinaavaa tunnelmaa.

Pelikokemus onkin säännöllistä tasapainottelua kauhun rajamailla. Merkittävä osa Half-Life: Alyxin parissa vietetystä peliajasta kuluu zombien ja kohti loikkivien headcrabien kanssa kamppaillessa – pimeässä. Jos Alyx ja Russell eivät vaihtaisi aika ajoin tunnelmaa keventäviä kommentteja, olisi Half-Life: Alyx paikoin puhdasta selviytymiskauhua. Kepeä sanailu sopii myös pelin kerrontaan. Alyxia hirvittää siinä missä pelaajaakin, joten hän pyytää Russellia aika ajoin pitämään itselleen seuraa. Half-Life: Alyx on tästäkin huolimatta piinaavan jännittävä, mutta jännitystä ei päästetä missään vaiheessa lipsahtamaan liian pitkälle kauhun puolelle.

Half-Life: Alyx -arvostelu

Pelillisesti Half-Life: Alyx tarjoaa aika pitkälti odotetun kattauksen. Hyvin suunniteltujen toimintakohtausten ohella mukana on paljon pulmanratkaisua, joka nojaa ympäristön tutkimiseen ja liikeohjainten käyttöön. Kolmiulotteisten kuvien pyörittelyä on jopa hieman liikaa, mutta osasyynä näkemykseeni on käyttämieni Vive-ohjainten paikoin kömpelö tuntuma.

Toimintakohtaukset on rytmitetty erinomaisesti. Kohtaamisia on sen verran säännöllisesti, että pistoolia, haulikkoa tai konepistoolia ei laske mielellään käsistään, vaikka toisinaan pulmat sitä edellyttävätkin. Niitä ei kuitenkaan ole niin paljon, ettei välillä saisi hengähtääkin. Yhteenotot vaihtelevat Combine-solttujen kanssa käytävistä intensiivisistä tulitaisteluista tiivistunnelmaisiin jännitysnäytelmiin epäluonnollisia voimia vastaan. Skaala on kattava, ja vaikka Combine voisi tarjota kovemmankin vastuksen, taisteluiden tuntuma on erinomainen kautta linjan.

Virtuaalitodellisuuspeliksi Half-Life: Alyx tekee kuitenkin hieman erikoisen ratkaisun toiminnassa, sillä pelaajan repertuaari koostuu puhtaasti räiskinnästä. Käteensä voi kyllä noukkia jos jonkinlaista astaloa, mutta lyömäaseilla ei tee yhtikäs mitään. Valven mukaan esineiden fysiikkamallinnusta ei vain saatu toimimaan lähitaisteluaseissa riittävän hyvin, minkä vuoksi konseptista luovuttiin. On toki parempi, ettei puolivillaista ratkaisua otettu käyttöön, mutta kouriintuntuvan taistelun puute on silti hienoinen pettymys.

Aseet kuitenkin toimivat niin kuin virtuaalitodellisuustussareilta sopii odottaakin. Pistooli on suurimman osan ajasta pääasiallinen ase, johon patruunoita on tarjolla juuri ja juuri riittävästi. Haulikko on lähietäisyydeltä tyydyttävän tehokas, mutta ammukset ovat jatkuvasti vähissä. Ikimuistoisessa kohtauksessa käsiin saatava Combinen konepistooli taas on tehokas ammussyöppö. Kaikissa aseissa on jotakuinkin odotetulla tavalla virtuaalitodellisuuden vuorovaikutteisuutta. Pistoolin lipas viedään käsin suurpiirteisesti paikalleen ja ammus saatetaan patruunapesään luistista vetämällä. Haulikon lataaminen vaatii vähän enemmän työtä, ja tulitaistelun keskellä onkin usein helpompi vaihtaa asetta kuin ladata.

Half-Life: Alyx -arvostelu

Half-Life: Alyx on visuaalisesti upea peli. City 17:n yllä liikkuvat Combine-rakennelmat luovat dystooppisen painostavaa tunnelmaa, joka uppoaa virtuaalitodellisuudessa aivan uudella tavalla. Peli on kuitenkin parhaimmillaan erinomaisesti valaistuissa sisätiloissa. Hiljaiset hetket tarjoavat tilaisuuden ihastella kauniita yksityiskohtia, joiden laatu on ennennäkemätöntä virtuaalitodellisuuspelitarjonnassa. Ikimuistoinen lopetus taas on jotain, mitä ei voi nauttia ruudulta katsottuna – se täytyy kokea itse.

Half-Life: Alyx on enemmän kuin osiensa summa. Se ei mullista räiskintäpelaamista, eikä se hyödynnä virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksia järin innovatiivisilla tavoilla. Se tuo kuitenkin osaset yhteen tavalla, jota ei ole koskaan aiemmin koettu, ja tuotantoarvoilla, joihin monien studioiden taloudellisilla realiteeteilla ei voi vastata. Half-Life: Alyx on niin paljon edellä muita virtuaalitodellisuuspelejä, että vastaavaa tullaan tuskin hetkeen näkemään.

9/10

Kehittäjä: 
Valve
Julkaisija: 
Valve
Peligenre: 
Toiminta, Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows

Kommentit

Käyttäjän Portable kuva
Portable

Kuten steam arvostelun kirjoitin: Paras, loppu, ikinä! Valve on jumala, silloin harvoin kun se pelejä vaivautuu tekemään. Half Life Alyx on kenties vuoden 2020 paras peli ja vr teknologian killer app. Se on myös alku uudelle Half Life saagalle. Ja juuri sille, mihin Episode 2 päättyi. Seuraava peli lienee Half Life: Gordon vai Half Life: Eli 🤔😉

Käyttäjän peliukk0 kuva
peliukk0

Ehdottomasti yksi vuoden kovimmista peleistä, erittäin hyvän näköinen ja tuntuinen peli jossa loistava ja sopivan pituuden omaava tarina.
Tämä on juuri se vr:n kaipaama "killer app", ja en tarkoita nyt että vain tämän takia pitäisi ostaa lasit, koska niitä hyviä pelejä on paljon muitakin, mutta tämä on ensimmäinen näin ison profiilin julkaisu.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw

Jahka VR-lasit hommaan, niin eiköhän tämä ole ensimmäinen peli, joka tulee hommattua. Toivottavasti vastaavan mittaluokan VR-pelejä aletaan julkaista enemmänkin.

Nostoja