Halo Infinite / Arvostelut / pelaaja.fi

Halo Infinite

8.12.2021 // Kirjoittanut: Jaakko Herranen
0

Keskivertoa kampanjaa ja timanttista moninpeliä

 

343 Industriesillä on jyrkkä seinä kiivettävänä Xboxin lippulaivasarjan kanssa. Takana on jo pari Halo-peliä, jotka ovat onnistuneet tavoitteissaan vaihtelevasti herättäen pelaajissa kenties liiankin ristiriitaisia fiiliksiä. Täsmälleen samalla kaavalla ei voi oikein jatkaa, joten Iisakin kirkon tavoin työstetyn ja muutamaankin otteeseen viivästyneen Halo Infiniten pitäisi siis onnistua toden teolla kuorruttaen kakkua vielä uudistuksilla Aivan napakymppiin ei osuta tälläkään kertaa ainakaan yksinpelin puolella.

Halo Infiniten kampanja käynnistyy varsin mielenkiintoisella tavalla. Pahemmanlaatuisen rökityksen Banished-pomolta saanut Master Chief noukitaan sirpaloituneen Zeta Halo -rinkulamaailman tienoilla väijyvän Pelican-aluksen kyytiin. Tarinapuolta tuodaan heti kättelyssä aiempaa lähemmäs ihmistä, sillä perhettään ikävöivän UNSC-pilotin ja jäyhän Master Chiefin suhde nostetaan juonessa vahvasti tapetille. Mukana hääräilee lisäksi elinaikansa ylittäneen ja sen myötä villiintyneen Cortanan aisoihin saanut tekoäly Weapon. AI:n vekkulilta vaikuttavaa persoonaa hyödynnetään loppupeleissä valitettavasti lähinnä vipujen vääntelijänä ja ovien aukojana – sama ongelma, joka on vaivannut Halo-pelien kampanjoita aivan alusta saakka. Pääpahiksen rooliin loikkaavat geneeriset Banished-mörököllit, joiden tyhjänpäiväistä uhoamista ei voi oikein ottaa vakavissaan. Kokonaisuutena tarina ei lupaavista lähtökohdistaan huolimatta saa matkan varrella oikein tuulta purjeisiinsa. Viimeistään pahasti lässähtävä loppukliimaksi vetää maton hämilleen jäävän pelaajan jalkojen alta sen klassisen Halo 2 -lopetuksen tavoin – kyllähän te sen muistatte.

Halo Infinite -arvostelu.

Se, mikä Halo Infinitessä puolestaan toimii, on samalla pelin suurin ja ennakkoon eniten pöhinää herättänyt uudistus: aiempaa ratkaisevasti avoimempi pelimaailma. Inspiraatiota on haettu selkeästi aina Combat Evolveldin ikimuistoisimmista kentistä saakka, mitä kukaan sarjan fani tuskin pistää pahitteeksi. 343 Industriesin luoma hiekkalaatikko on näyttävä ja puuhasteltavaa täynnä oleva temmellyskenttä, jonka jokainen luola ja notkelma kutsuu auliisti nuohoajaansa.

Tarjolla ei ole ainakaan paperilla järin mielikuvituksekkaalta tuntuvaa tekemistä; FOB-tukikohtien puhdistus, Spartan Core -kokemuspisteiden, haarniskaosien ja erilaisten ääninauhoitteiden etsiskely sekä kinkkisiin tilanteisiin ajautuneiden UNSC-solttujen avittaminen hoitavat tästä huolimatta hommansa oikein mainiosti. Tästä käy kiittäminen Halon kivijalkana toimivia räiskintämekaniikkoja, jotka on saatu modernisoitua Infiniteen esimerkillisellä tavalla.

Master Chiefin sotisopaan ei edelleenkään mahdu kahta tuliluikkua enempää; uudet apuvälineet piristävät tästä huolimatta taistelutilanteita veikeällä tavalla. Vaikka tavallista tehokkaampi vihollistutka, suorilta osumilta suojaava seinä ja nopea ryntäys ovatkin tiukoissa tilanteissa oikein kelpoja avustuksia, on näistä titanfallmainen tarttumakoukku ylivoimaisesti kiehtovin vimpain niin taistelujen tiimellyksessä kuin pelimaailmaa vapaasti tutkiessakin. Toinen toistaan näyttävämpiä tilanteita luova koukku mahdollistaa protagonistin sukkelamman singahtelun nyrkki ojossa suoraan päin vihollisia, minkä lisäksi apuvälineellä voi kiskaista luokse aseita tai siellä täällä lojuvia fuusiotynnyreitä. Aina yhtä muodikasta hahmonkehitystäkin on varovaisesti tarjolla, joskin moinen ei vaikuta ratkaisevasti itse pelaamiseen – onhan Master Chief heti alkumetreiltä saakka kohtuullisen kaikkivoipa tappokone. Taistelutilanteet tuntuvat siis uudistusten myötä aiempaa dynaamisemmilta, ajautumatta kuitenkaan liian kauas siitä vanhasta ja tutusta Halosta. Hyvä niin.

Halo Infinite -arvostelu.

Avoin maailma ja sinne ripotellut tehtävät eivät onneksi saa aikaan esimerkiksi Ubisoft-tuotoksista tuttua puuhasteluähkyä, vaan tekemistä on jotakuinkin passeli määrä ja se myös tuntuu kyllin merkitykselliseltä kautta linjan. Kokonaisuus siis toimii periaatteessa hyvin, mutta jokin itse tarinapuolessa ja sen rytmityksessä tuntuu pitkästä kehitysajasta huolimatta jääneen harmittavasti puolitiehen.

Siinä missä Zeta Halo on tapahtumapaikkana erittäin hyvin rakennettu temmellyskenttä, ottavat juonta kuljettavat tarinatehtävät sen sijaan takapakkia pakottaen pelaajan aivan liian usein itseään toistavien Forerunner-kompleksien käytäville. Lisäksi näitä tylsiä putkijuoksuja pitkitetään keinotekoisesti juoksuttamalla pelaajaa napin ääreltä toiselle ja vieläpä etsiskelemään näihin lähiympäristöistä energiaparistoja – tästä ei tee hauskaa edes Weaponin itseironiset kommentit aiheen tiimoilta. Useimmiten tunneleiden päässä väijyy vieläpä se kliseinen pomotaistelu, joissa ei kuitenkaan vaadita paljon peruskähinöitä enempää strategiaa, ei ainakaan niin kauan kuin panoksia riittää.

Erityisesti Bungien kehittämistä osista tuttuja suuremman mittaluokan kohtaamisia tulee matkan varrella ikävä. Ulkoilmoihin sijoittuvat hetket toimivat toki valonpilkahduksina viitisentoista tuntia kestävän juonen lomassa – hetkittäin tarinan äärelle ei tee mieli edes palata kaiken sivupuuhastelun tuntuessa tarinaa tähdellisemmältä tekemiseltä. Tässä mielessä myöskään syystä tai toisesta kadonnut mahdollisuus pelata tarinatehtäviä uusiksi suoraan päävalikosta valitsemalla ei jää sen suuremmin harmittamaan.

Halo Infinite -arvostelu.

Vuoden takaisen kampanjaesittelynsä jälkimainingeissa Halo Infinite herätti jonkinmoisen nettiraivon. Peliä pidettiin tuolloin graafisesti vanhentuneena ja visuaalisesti edellisen sukupolven tuotoksena, hassunhauskaksi meemiksi kohonnutta Craigia unohtamatta. Niin vain 343 Industries on kuitenkin vuodessa saanut yllättävän paljon aikaiseksi, sillä Master Chiefin paluu ei lopulta näytä lainkaan pöllömmältä. Päinvastoin: Mennyttä kunnioittava taidesuunnittelu on kautta linjan tyylikästä ja testilaitteena toimineen Xbox Series X:n tehot näkyvät erityisesti sulavassa ruudunpäivityksessä ja yksityiskohtaisissa tekstuureissa, oli sitten kyse kiiltävistä metallipinnoitteista tai Chiefin kovia kokeneen haarniskan kolhuista. Mellevät räjähdykset ja aseiden nautinnollisesti jytisevät äänet ovat niin ikään varsin tyydyttäviä. Ori and the Blind Forest -säveltäjä Gareth Cokerin ja kumppaneiden sävelmät taas seurailevat Marty O’Donnellin jalanjäljissä, samalla uudistaen ikonisia melodioita miellyttävällä tavalla. Ei siis syytä huoleen, sillä audiovisuaalisena pakettina Halo Infinite ansaitsee ehdottomasti puhtaat paperit.

Halo Infinite heittää suositut moninpelikahinansa poikkeuksellisen suuren yleisön ulottuville, sillä täysin ilmaispelattava verkkopuoli on ihastuttanut pelaajia marraskuisesta yllätysjulkaisusta lähtien. Pääsääntöisesti homma toimiikin mainiosti sekä yhdistelee vanhaa ja astetta modernimpaa halottelua ensiluokkaiseen kenttäsuunnitteluun ja mainiosti rullaavaan tekniseen toteutukseen. Nähtäväksi jää, kuinka 343 Industries onnistuu täydentämään moninpeliä uudella sisällöllä helposti kyllästyvän pelaajakansan viihdykkeeksi – sukkelamman Battle Pass -etenemisen suhteen yhteisön parannusehdotuksia jo kuunneltiin. Huomionarvoista on myös mahdollisuus saman sohvan moninpeliin, minkä pitäisi olla mukana jokaisessa räiskinnässä.

Halo Infinite -arvostelu.

Vaikka kehittäjät lopulta saivat runsaasti lisäaikaa Infiniten viilaamiseen, jäi paketista silti uupumaan keskeisiä ominaisuuksia. Erityisesti yhteistyönä tahkottavan kampanjan puute jäi harmittamaan, sillä se on ollut sarjan suola lähestulkoon alusta lähtien. Myös yhteisön mielikuvitukseen luottava Forge-rakentelumoodi on edelleen kehityksen alla, joten moninpelin puolella on toistaiseksi tyytyminen 343 Industriesin omaan kenttävalikoimaan. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, sillä kumpaistakin ominaisuutta on lupailtu saapuvaksi ensi vuoden puolella.

Reilun viikon testisession aikana Halo Infinite osoittautui yllättävän kinkkiseksi arvostelukohteeksi. Siinä missä kampanja jättää suuhun aavistuksen karvaan maun, houkuttelee jo aiemmin ilmestynyt moninpeli äärellensä tehokkaammin kuin mikään muu verkkoräiskintä vuosiin. Tästä on hyvä jatkaa.

8/10

Kehittäjä: 
343 Industries
Julkaisija: 
Microsoft
Peligenre: 
Toiminta, Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Nostoja