Hell Let Loose / Arvostelut / pelaaja.fi

Hell Let Loose

22.10.2021 // Kirjoittanut: Jukka Moilanen
1

Himputti irti

Konsoliräiskinnät ovat olleet arkipäivää jo parinkymmenen vuoden ajan alkuperäisestä Halosta lähtien. Realistiset sotapelit ovat kuitenkin olleet kiertäneet konsoleita, sikäli kun niitä nyt on nähty pc:lläkään. Hell Let Loose tuo kuitenkin totisen sodankäynnin myös konsolipelaajien ulottuville.

Hell Let Loosessa sotaa käydään satahenkisissä taisteluissa toisen maailmansodan länsirintamalla. Yhdysvaltain ja saksalaisten kahinointia on kaluttu niin Utah Beachin, Sainte-Mère-Églisen kuin Carentaninkin maisemissa jo niin monta kertaa, että Hell Let Loosekin tuntuisi väsyneeltä, ellei sen lähestymistapa olisi niin poikkeuksellinen.

Sodankäynti Hell Let Loosessa on raakaa ja karua. Joka ikinen luoti voi tappaa, ja useimmiten kuolo korjaa, ennen kuin vihollista ehtii edes huomata. Kranaateista on turha odottaa ystävällistä varoitusmerkkiä, vaan useimmiten murkulan huomaa siinä vaiheessa, kun köllöttää tantereella taivasta katsellen.

Hell Let Loose -arvostelu

Eikä elämä ole aina helppoa piipun toisellakaan puolella. Tulitaisteluissa ammutaan usein umpimähkään sinne, missä vihollisen luulee olevan. Heinikon suojista konekiväärillä sinne päin sohottaminen tuo toisinaan tulosta, kun avotähtäimen läpi sattuu vain näkemään liikehdintää puskien lomassa. Panssarikuskina on jotakuinkin turvallinen olo, mutta taistelukentän tilannekuva on Tiger I:n tähystysluukusta katsottuna parhaimmillaankin suppea.

Sodankäynti ei ole helppoa eikä kivaa, ja juuri siksi Hell Let Loose on ansainnut kunnioituksensa. Se ei yritä silotella tai auttaa pelaajia tappamaan tai edes selviytymään. Vihollisten päälle ei ilmesty punaista nimikylttiä, eikä tulituksen suunnasta anneta juuri osviittaa muuten kuin äänen muodossa. En haluaisi nähdä, millainen helvetti pelissä pääsisi irti, jos omia joukkoja ei merkittäisi sinisellä tai vihreällä symbolilla yhtenä Hell Let Loosen harvoista helpotuksista.

Hell Let Loose vaatii siis poikkeuksellista kärsivällisyyttä, mutta nauttiminen edellyttää myös oikeaa peliseuraa. Yksin on ihan turha kuvitella saavansa oikein mitään aikaiseksi, vaan taisteluiden voittaminen edellyttää yhteispeliä niin ryhmien kuin ryhmänjohtajien ja komentajankin välillä. Jokaisella roolilla on oma tehtävänsä panssarimiehistä varusteita kantaviin rivisotilaisiin. Jokaiselle löytyy jotain, ellei sitten kaipaa nopeatempoista ja suoraviivaista toimintaa.

Hell Let Loose -arvostelu

Ja kun tiimin koordinaatio toimii, pelaaminenkin on viimein viihdyttävää. Tehokkaasti toimiva sotajoukko asettaa täydennyspisteitä lähemmäs rintamalinjoja sekä viestii keskenään vihollisten ja omien joukkojen liikkeistä.

Harmillisen harva vain vaivautuu pitämään mikrofoniaan päällä, jotta yhteispeliä voisi koordinoida edes jollain tasolla. Lisäksi satahenkiseksi suunnitellut taistelut käydään harmillisen usein vajaamiehitettyinä, mikä vesittää helvetillisen sodankäynnin pikemminkin himputilliseksi. Niinpä pelikokemuksen taso on kiinni pitkälti sattumasta.

Silloin kun sattuma osuu kohdalleen, Hell Let Loose on erinomainen verkkosotapeli. Huonommalla tuurilla haastavin taistelu käydään kyllästymistä vastaan. Ainakin konsoleilla peli kärsii lisäksi bugeista, lievistä suorituskykyongelmista ja kankeasta ohjauksesta, joka tottelee käskyjä vaihtelevalla luotettavuudella. Kilpailua ei kuitenkaan ole näköpiireissä, joten Hell Let Loose ansaitsee jo sen takia kypärännoston.

8/10

Kehittäjä: 
Black Matter
Julkaisija: 
Team17
Peligenre: 
Räiskintä, verkkoräiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online

Kommentit

Käyttäjän Hepii89 kuva
Hepii89

Kyl hell let loose on 100xhauskempi ku mitää tylsät battlefield3 yms. Sodan ei pidäkään olla mitään lasten leikkiä