Hood: Outlaws & Legends / Arvostelut / pelaaja.fi

Hood: Outlaws & Legends

9.07.2021 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Hood: Outlaws & Legends -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden kesäkuun 2021 numerossa 223. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Veivaa, Robin, veivaa!

Aika voi ajaa legendojenkin ohi. Uuden Robin Hood -elokuvan tai -pelin ilmestyessä on jo pakko pohtia, kiinnostaako äijä ketään Hawkeyen, Katnissin ja Legolasin maailmassa. Sumo Digitalin tuoreessa Hood-pelissä on onneksi kiinnostavampikin kulma. Ideatasolla se on moninpeliversio rakastamastani Thief-pelistä, jossa keskiaikainen varas tunkeutuu tarkasti vartioituihin linnoihin. Onko ikivihreä hiiviskely vihdoin saatu moninpelimaailmaan? Älä unta näe.

Teoriatasolla Hood on oikeasti innostava. Pelaajat koostavat neljän hengen tiimejä, ja hahmoluokat perustuvat tarun hahmoihin. Robinilla on tietysti jousi kourassaan, mutta jopa Marianne-neito on kasvanut verenhimoiseksi puukottajaksi, jolla on Assassin’s Creed -terän ja varsijousen yhdistävä murhalelu. Pikku John hoitaa lähitaistelun vartijoiden kanssa lekalla, ja bodatuksi ja trippailevaksi taikuriksi muuntunut munkki Tuk parantaa ja havainnoi väkeä. Synkkä fantasia -filtterin läpi suodatettu nelikko on sekä pirteä että hieman nolo, mutta hahmoluokkajako toimii. John voi esimerkiksi nostaa raskaat portit ja päästää Mariannen puukottamaan torneissa olevan vartijat, jolloin hölkkä Nottinghamin rahakirstulle sujuu hälytyksittä.

Hood: Outlaws & Legends -arvostelu

Kenttäsuunnittelu on mainiota, ja valtavat linnoitukset ja kylät sisältävät paljon oikoreittejä, näkösuojia ja kiinnostavia taktisia mahdollisuuksia. Sheriffistä on tehty hauskasti kuolematon pomovihollinen, joka vaeltaa kentässä apujoukkojensa kera ja taintuu hetkeksi kovimmista erikoishyökkäyksistä. Jousiammunta toimii, ja vaikka lähitaistelu on hyvin yksinkertaista, se suosii yhteistyötä sooloilun sijaan, sillä hahmot väsyvät parin iskun tai torjunnan jälkeen.

Hood kaatuu kuitenkin kahteen luupäiseen suunnitteluratkaisuun. Ensimmäinen on se, ettei peli ole vain neljän pelaajan yhteistyökeikka vaan kahdeksan pelaajan kilpailu, jossa molemmat joukkueet kärkkyvät samaa aarretta. Kun on kauhea kiire pysyä kilpailijoiden perässä, kukaan ei välitä hiiviskelystä, kun matsin parhaat viisi minuuttia ovat kuluneet. Omat ja viholliset aiheuttavat hälyjä kilpaa, joten Thief-kokemusta kaipaava haluaa pian laukoa nuolen omaan otsaansa. Satunnaisilla tiimeillä ei ole tietenkään mitään saumaa hyvin kommunikoivaa kaveriporukkaa vastaan.

Hood: Outlaws & Legends -arvostelu

Lopullinen kuolinisku on tapa, jolla matsit ratkaistaan. Tavoitteena on kantaa rahakirstu yhteen useammasta pakopaikasta, minkä jälkeen yksi tai kaksi hahmoa lastaa sen veneeseen veivaamalla nostokurjen kampia. Kun molemmille tiimeille kelpaa sama pakopiste, matsit päättyvät joka kerta samaan idioottimaiseen avohärdelliin, jonka taustalle voi kuvitella Benny Hill -tunnarin. Ensin yhden tiimin tyypit veivaavat hiessä ja tulevat tapetuksi, jolloin vastapuolen jonnet tarttuvat kampiin kokeakseen saman kohtalon puolen minuutin päästä. Tätä jatkuu, kunnes onnekas joukkue sattuu kampeamaan edistyspalkin viimeiset pikselit ja voittaa. Millään tätä ennen tapahtuvalla ei ole väliä. Suunnittelulla ei ole väliä, eikä hiiviskelyllä ole väliä. Taktiikalla tai taidolla ei ole väliä. Koko elämä on yhtä veivausta. En tajua, miten Hoodia kehdataan mainostaa sillä, että pelaajat tähtäävät ”täydelliseen rikokseen”.

Matsien rappeutuminen alun hiiviskelystä lopun pelleilyyn on niin täydellinen, että halusin poistaa pelin koneelta välittömästi jopa jokaisen voiton jälkeen. Kun kärsimyksen myllyyn ripotellaan mitäänsanomattomien taitojen ja tylsien asusteiden hidas keräily, Hoodin parista on turha etsiä kovin iloisia veikkoja.

4/10

Kehittäjä: 
Sumo Digital
Julkaisija: 
Focus Home Interactive
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Xbox Series X/S, Microsoft Windows

Nostoja