Humankind / Arvostelut / pelaaja.fi

Humankind

6.11.2021 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Humankind-arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun numerossa 226. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Sivilisaation uusi aika

Monopolit ovat peliteollisuudessakin kurjia. Jos jossain lajityypissä on vain yksi haastamaton kuningas, kaikki kärsivät, kun ideat eivät kilpaile keskenään. Civilization on sellainen peli, koska kukaan ei ole halunnut tai osannut lähteä keulimaan sitä vastaan. Ranskalainen Amplitude kokeilee rohkeasti nyt Humankind-pelillään, mutta kuten voi arvata, kunkkua on vaikea kaataa ensimmäisellä yrittämällä. Se poikkeaa kuitenkin odotetusta kaavasta kolmella merkittävällä tavalla.

Ensimmäinen iso ero on sivilisaatioiden kehitys ja kasvu. Kivikaudella aloittava kansakunta on ensin tyhjänä tauluna vaeltava heimo, joka tutustuu ympäristöönsä ja etsii rauhassa hyvän alkupisteen. Kun se edistyy tarpeeksi saavuttaakseen ensimmäisen historiallisen aikakauden, muinaisajan, se omii itselleen yhden ajan kymmenestä kulttuurista ja saa sen erityispiirteet. Sama toistuu klassisella ajalla, keskiajalla, varhaismodernilla ajalla, teollisella ajalla ja nykyajassa. Joka aikakaudella saa käyttöön yhden kulttuurille ominaisen rakennuksen ja yksikön, jotka ovat erittäin tehokkaita omassa erityislajissaan.

Otetaanpa esimerkki. Nopeasta laajentumisesta alussa haaveileva pelaaja valitsee ensin harappalaiset, joiden kanavaverkostot kasvattavat kaupunkeja nopeasti ja jonka juoksijat avaavat karttaa tehokkaasti. Naapurissa on aggressiivisia mykeneläisiä, joten seuraavalla aikaudella on pakko muuttua gooteiksi, joiden ratsuväki auttaa hillitsemään vihuja. Harappan erikoisbonus jää vaikuttamaan koko pelin ajaksi. Jos oikein tykkää jostain muinaiskansasta, sen voi kuljettaa läpi aikakausien, mutta vaikeustaso nousee rutkasti ilman uusien kulttuurien erikoiskykyjä.

Pelaaja voi joko reagoida tilanteiden mukaan tai panostaa täysillä esimerkiksi tiedekulttuureihin koko pelin ajan, mikä nostattaa ajan karttuessa järkyttävän bonusläjän yhdessä erikoisalassa. Se tekee pelistä vaikean tasapainottaa, sillä tiettyjen kulttuurien kombinaatiot ovat pelottavan vahvoja. Toisaalta niiden luominen ei ole itsestäänselvyys, sillä joku saattaa napata ensin suunnitelmaan kuuluvan kulttuurin. Systeemi tuntuu aluksi suorastaan perverssiltä, mutta tottumisvaiheen jälkeen oman kulttuurikombinaation rakentelu on yllättävän hauskaa ja lisää merkittävästi uudelleenpeluuarvoa.

Humankind-arvostelu

Toinen merkittävä ero Civilizationiin on kartassa. Humankindin maastonluonti on ensinnäkin todella aidonnäköistä ja nättiä. Autiomaat, vuoret ja jokilaaksot ovat kiinnostavia strategiahaasteita liikkumisen kannalta ja samalla silkkaa silmäkarkkia. Peli välttää myös modernin Civin ongelmaksi nousseen kaupunkirynnäkön. Maasto on jaettu maanmuotoja seuraileviin lääneihin, joista jokaiseen voi rakentaa korkeintaan yhden kaupungin tai siirtokunnan. Lisäksi kaupunkeja voi olla keisarikunnassa hyvin rajallinen määrä, ja ne leviävät heksoissa tavalla, joka vaikuttaa aluksi todella monimutkaiselta. Kaupunkien heksarakentelu ja erityisesti niiden optimointi on kuitenkin Humankindin vahvimpia puolia, ja tässä suhteessa se hakkaa kevyesti kilpailijansa.

Kolmas suuri ero on taistelussa. Humankindin taistelu on Amplituden edellisen 4X-maasodan eli Endless Legendin huomattavasti parannettu versio. Sotilasyksiköiden läjät liikkuvat kartalla ja leviävät kohdatessaan varsinaiseen taistelumuodostelmaan. Sitten käydään vuoropohjaista taistelua, jossa asemoinnilla, eri yksikkötyypeillä ja oikealla taktiikalla on merkitystä. Pelaaja voi esimerkiksi pysäyttää paljon vahvemman armeijan lykkäämällä kapeaan solaan keihäsmiehiä ja röpöttelemällä nuolia vihujen niskaan korkeilta rinteiltä. Modernin Civilizationin tyyli tuntuu tämän jälkeen yksinkertaiselta ja aivottomalta. Lisäksi eri aikakausien tekniikka, kuten lentokoneet, rataverkostot ja tykistö, muuntavat sotaa merkittävästi. Automaattiohjaukselle asetetut yksiköt mättävät kiitettävän vauhdikkaasti, joten monimutkaisempi taistelu ei juuri hyydytä pelin muuta kulkua.

Monesti tuntuu, että Humankindin vahvuus on myös sen suurin heikkous. Pelin tapa rakentaa oma historia ja sivilisaatio päällekkäin kasautuvista kulttuureista saa aikaan tunteen, että on tullut luotua jotain omaa. Naapurien kohdalla käy päinvastoin. Viholliset ja ystävät eivät ole Civin tavoin persoonallisia Gandheja, vaan monesti muistaa korkeintaan, että rajan takana asuvat ”vihreät” ja toisella puolella ”violetit”, eikä usein ole minkäänlaista hajua siitä, millaisia tavoitteita ne ajavat. Kun muihin kansoihin ei luo kovin kiinnostavaa henkistä sidettä, niiden kukistamisestakaan ei saa niin mehevää tyydytystä.

Heikoimpia osa-alueita ovat selkeästi uskonto ja diplomatia. Civilizationin tapa käsitellä uskontoja on jakanut mielipiteitä, mutta Humankind vetelee mutkat liian suoriksi. Riittää, kun pelaaja heittää kartalle pari pyhää paikkaa ja valitsee omalle uskolleen kivoja pikkubonuksia, jolloin usko leviää pian taianomaisesti kaikkialle. Diplomatiassa ongelma on lähinnä toimintavaihtoehtojen puutteessa. Riippuen omista ja naapurin sosiologisista valinnoista suhteet ajautuvat vääjäämättä kohti autuasta liittoa tai jatkuvaa sotaa ilman, että pelaajalla tuntuu olevan siihen kauheasti sananvaltaa.

Humankind-arvostelu

Säädölle on muutenkin vielä tarvetta. Tekoäly tuntuu välillä saamattomalta esimerkiksi teknisessä kehityksessä. Niin mukavaa kuin onkin upottaa kaljuuna ohjusristeilijällä, pidemmän päälle kaipaisi enemmän haastetta. Ekologian puolellakaan ei pärjätä modernille Civille, sillä planeetan saastumismekaniikka on sekä simppeli että ärsyttävä. Jos tampiot tekoälyt edistyvät vauhdilla ja päättävät tunkea kaasuja ilmaan, merenpinnan muuntumisen kaltaisia mekaniikkoja ei ole, mutta matsi voi loppua kuin seinään ekokatastrofin myötä.

Menoa hidastavat myös monet pikkuviat, kuten tekoälyn räikeä huijaus. Esimerkiksi paras tekniikka hoitaa alkupelin heimovaihe on asettaa tiedustelijat automaattitutkimukselle. Silloin tekoäly nimittäin ohjaa ne kätevästi sumun läpi kohti herkkuja, jotka ovat pelaajalta piilossa. Pelissä ei ole myöskään valtavaa määrää erilaisia voittotavoitteita, ja lähtökohtaisesti voittaja on eniten mainetekoja tehnyt kansa. Se voi tuntua matsin loppuessa pettymykseltä. Toki voiton saa myös tappamalla kaikki, tutkimalla kaikki tieteet tai lähtemällä Marsiin.

Humankind tuntuu lopulta vielä raakileelta. Diplomatian ja uskonnon kaltaiset mekaniikat tarvitsevat vielä hienosäätöä ja aikaa, mutta eipä toisaalta Civilizationkaan syntynyt päivässä. Se hiottiin ja kehitettiin yhä uusilla jatko-osilla ja laajennuksilla. Näine vikoineenkin pelaisin ennemmin Humankindia kuin laajentamatonta Civ VI:tä, mutta laajentunut Civ on eittämättä kehittynyt peli. Toisaalta Amplitude tunnetaan kehittäjänä peliensä ahkerasta päivittämisestä ja parantelusta, joten uskoa tulevaan riittää. Toivottavasti Humankind aloittaa menestystarinan, joka on yhtä pitkä kuin sen esikuvalla.

7/10

Kehittäjä: 
Amplitude Studios
Julkaisija: 
Sega
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows, Google Stadia
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Nostoja