Hunt: Showdown / Arvostelut / pelaaja.fi

Hunt: Showdown

8.01.2020 // Kirjoittanut: Antti Voutilainen
0

Metsästysreissu, josta harva selviää kertomaan

Vuonna 1895 Yhdysvaltain Louisianassa metsästyskauden aloituksessa eivät sorsapillit soi, sillä kaikki kävelevä on riistaa pelihahmo mukaan lukien. Hunt: Showdown iskee luun kurkkuun jo alkumetreillä, sillä armo on ylellisyyttä, johon kenelläkään ei ole varaa.

Louisianan maisemiin lähdetään samoilemaan palkkionmetsästäjänä. Tavoitteena on jäljittää, tappaa ja karkottaa pomohirviö. Kellistetyn ja karkotetun pomon tuhkista lunastetaan palkkio, joka pitäisi saada kuljetettua vielä turvaan. Kuulostaa melko helpolta, mutta pomon päätyessä kadotukseen muille samoilla apajilla oleville pelaajille paljastetaan palkkion sijainti. Palkkio on sen verran himoittu, että se vetää pelaajia puoleensa kuin ilmaiset ämpärit markettikansaa.

Hunt: Showdownin armottomuus piilee siinä, että jokaisella palkkionmetsästäjällä on vain yksi elämä. Mutaiseen lammikkoon tapettu hahmo jää tavaroineen sinne. Kaiken kuljetuksessa olleen menettää hahmoa myöten. Uusia metsästäjiä on onneksi tarjolla, kunhan takataskusta löytyy valuuttaa, jolla rekrytoida uusia kokelaita. Peli on onneksi hellämielinen aloittelijoille, sillä tavarat ja metsästäjät säilyvät itsellä, kunnes kokemustasoja on kertynyt riittävästi.

Hunt: Showdown -arvostelu

Elämänlangan ohuus on omiaan nostattamaan tunnelmaa, sillä jännitys ja pelko väijyvät jatkuvasti. Pomohirviöt eivät ole helppoja päihitettäviä, ja ihmispelaajat ovat usein arvaamattomia. Jotkut voivat olla kintereilläsi pitkän aikaa mutta avaavat tulen vasta sopivalla hetkellä, kun sitä vähiten kaipaa. Pelimaailma on ahdettu täyteen laahustavia zombeja ja muita iljetyksiä, jotka vaikuttavat ehkä harmittomilta mutta ovat kuolemaksi, jos törmäät niihin keskellä taistelua. Onkin helppo sanoa, että tunnelma on pelin suurin vahvuus – harva pystyy pitämään yllä kuolemanpelkoa näin vahvasti.

Pelimuodosta riippuen samoja pomohirviötä on jahtaamassa enimmillään kymmenen ihmispelaajaa. Suurimmillaan pelaaja pystyy muodostamaan kolmen hengen ryhmän, mutta yksinkin voi lähteä kokeilemaan onneaan.

Uudelle pelaajalle peli ei ole aivan ongelmaton, sillä satunnaisia pelaajia on välillä vaikea saada kaverikseen. Korkealla kokemustasolla olevat pelaajat nimittäin hylkivät uusia pelaajia. Usein kaveria joutui jahtaamaan minuutti tolkulla, mutta ongelma helpottunee tasojen noustessa.

Hunt: Showdown -arvostelu

Pelin visuaalinen anti on odotetusti erittäin komeaa, sillä vastaahan siitä Crytek. Bugeihin tai verkkoongelmiin ei törmännyt, ja äänten osalta on myös tehty ensiluokkaista työtä – permadeath-pelissä äänimaailman on syytäkin olla kunnossa. Sen vuoksi kannattaa miettiä tarkkaan, hoiteleeko zombin aseen perällä vai ampumalla.

Harmillisesti peliuniversumia ei juuri avata. Onko Louisianaa riivaava hirviöepidemia vain yhden osavaltion riesa? Mistä metsästäjät ovat saaneet yliluonnolliset kykynsä hirviöiden jäljittämiseen? Toivottavasti Crytek syventää maailmaa, sillä se on ehdottoman kiehtova. Peli itsessään on varsin erinomainen mutta ei permadeathluonteestaan johtuen ole ehkä kaikkien juttu.

Arvostelu on julkaistu alkujaan lokaakuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 204.

8/10

Kehittäjä: 
Crytek
Julkaisija: 
Crytek
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Nostoja