It Takes Two / Arvostelut / pelaaja.fi

It Takes Two

10.06.2021 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0

It Takes Two -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun 2021 numerossa 222. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Pelkkää riemua

Jaetun ruudun kaksinpeli oli pari vuosikymmentä sitten vielä arkipäivää, mutta nykymaailmassa, jossa battle royale hallitsee moninpelimarkkinoita rautaisella nyrkillä, se tuntuu monesti näyttäytyvän lähinnä hupsuna reliikkinä. Tämä ei tunnu haittaavan ruotsalaista Hazelight Studiosia. Se on tällä hetkellä ainoa suuremman luokan pelistudio, joka keskittyy kehitystyössään yksinomaan kahden pelaajan koettavaksi suunniteltuihin tarinavetoisiin kokemuksiin.

Studion edellinen luomus, synkkä vankilapakojännäri A Way Out, sai pelaajilta kenties juuri lajityyppinsä harvinaisuuden vuoksi valtavan hyvän vastaanoton, ja jatkoa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla. Hazelight päätti kuitenkin lähteä uudessa projektissaan aivan eri teille, ja ulos uunista on nyt vihdoin putkahtanut päällisin puolin koko perheen piirroselokuvaa muistuttava tasoloikkapeli It Takes Two.

Pelin ohjaaja Josef Faresin mukaan peli on kerronnallisesti arkkityyppinen romanttinen komedia, ja alkuasetelma tosiaan voisi olla kuin minkä tahansa 2000-luvun alun videovuokraamohitin takakannesta napattu. Peliä tähdittää avioeroa harkitseva, toisiinsa tyystin kyllästynyt pariskunta, jonka ala-asteikäinen tytär loitsii vanhemmistaan eläviä nukkeja estääkseen perheensä hajoamisen. Pikkuruisiksi kutistuneet riitapukarit joutuvat pakon edessä puhaltamaan yhteen hiileen saadakseen ihmiskehonsa takaisin, ja matkalle mahtuu luonnollisesti lakisääteinen määrä suuria tunteita ja koomisia kevennyksiä.

It Takes Two -arvostelu

Peruspiirteiltään It Takes Two on hyvin perinteinen 3D-tasoloikka, jota pelataan jaetulla ruudulla joko samalla sohvalla tai verkkoyhteyden yli. Kaikista ylimääräisistä krumeluureistaan riisuttunakin loikinta toimii mainiosti, meno on näyttävää ja vauhdikasta sekä tuntuma napakka. Peli ei kuitenkaan nojaa tasohyppelyssään salamannopeisiin reaktioihin ja lihasmuistin kurittamiseen samalla tavalla kuin moni muu lajityypin edustaja, vaan sen pelattavuus on itse asiassa melko anteeksiantavaista sorttia.

Tämä ei haittaa alkuunkaan, sillä kyseessä on paljon muutakin kuin pelkkä tasohyppely. Seitsemään kenttäkokonaisuuteen jaettu peli maustaa menoa tuoreilla mekaniikoilla jokaisessa uudessa miljöössä, ja vanhat laitetaan aina maisemien muuttuessa vaihtoon. Toimintapainotteisemmissa kentissä ammuskellaan menemään ja päristellään lentokoneilla, kun taas rauhallisempina hetkinä ratkotaan pulmia esimerkiksi magneetteja apuna käyttäen tai aika-avaruutta manipuloiden. Kaikki pelilliset variaatiot perustuvat tavalla tai toisella yhteistyöhön, mistä esimerkkinä annettakoon vaikkapa alkupään kenttä, jossa yksi pelaaja tykittää paloherkkää pihkaa ympäriinsä ja toinen räjäyttelee tahmaklimppejä tulitikkuaseellaan. Olivatpa käytössä mitkä työkalut tahansa, jatkuva kommunikaatio on elintärkeää, mikä toki sopii pelin tematiikkaan mainiosti.

Siltä varalta, ettei pelillinen vuoristorata saa tällaisenaan pelaajan päätä positiivisessa mielessä pyörälle, It Takes Two heittää sekaan jatkuvasti pienempiä kierrepalloja. Peli saattaa hetkenä minä hyvänsä muuttua vaikkapa Street Fighter -henkiseksi mätkinnäksi, isometriseksi toimintaroolipeliksi tai tiivistunnelmaiseksi hiiviskelyksi, ja nämä lyhytkestoisemmat kohtaukset on poikkeuksetta toteutettu niin mainiosti, että ne saivat testaajaparivaljakon hihkumaan monesti ääneen ihastuksesta. Jatkuva kikkailu luo mielikuvan kehitysprosessista, jossa hulluimpiakaan ideoita ei ole jätetty suunnittelupöydälle pölyttymään, vaan jokaiselle päähänpistolle on onnistuttu löytämään hämmentävän luonnolliselta tuntuva aika ja paikka.

Vaikka kaikista osioista ei pitäisikään tasapuolisesti, puultakaan maistuviin hetkiin ei ehdi juuri kyllästyä, koska seuraava kenttä uusine ominaispiirteineen odottaa aina kulman takana. Suorastaan hengästyttävän kiivastahtisen vaihtelun ainoa varjopuoli lienee se, että vähemmän kokeneen pelaajan sormi saattaa eksyä suuhun pelisääntöjen ja ohjaustyylien muuttuessa jatkuvasti.

It Takes Two -arvostelu

It Takes Twossa seikkaillaan pääasiassa perheen kodissa ja sen pihapiirissä mutta hauskoin fantasiamaustein. Pihapuuta asuttavat ampiaisten kanssa veristä sotaa käyvät sissioravat, ja lipaston päällä seisova lumisadepallo kätkeekin sisäänsä romanttisen alppikylän. Pikminiä muistuttava miniatyyrimittakaava tekee maailmasta mielenkiintoisen ja antaa vapaat kädet kehittäjien luovuudelle.

Jo pelin ennakkokatsauksissa tehtiin selväksi, ettei Hazelightilla uskota keräiltävään rihkamaan, vaan studio pyrkii herättelemään pelaajan tutkimushaluja luonnollisemmin keinoin. Tässä on todella onnistuttu, sillä kentät tosiaan pitävät otteessaan, vaikka keinotekoinen tarve kerätä ja löytää kaikki mahdollinen ei ole läsnä. Uteliaisuudesta palkitaan silti usein hauskoilla piilotetuilla yllätyksillä ja saavutuksilla, ja ympäristöt ovat täynnä etenemisen kannalta epärelevantteja mutta silti interaktiivisia yksityiskohtia.

Myös kenttäsuunnittelun saralla ammennetaan voimaa kaavojen rikkomisesta. Kolmiulotteiset ympäristöt ja vapaasti liikuteltava kamera vaihtuvat tuon tuostakin esimerkiksi sivuttain rullaavaan tai ylhäältä kuvattuun kulmaan, joka tahollaan mahdollistaa myös erilaiset mekaaniset kokeilut. Kentät ovat pääasiassa melko tiiviitä paketteja, ja pakka tahtoo levitä oikeastaan vain niinä harvoina hetkinä, kun seikkailu kuljettaa hahmot vaikkapa juuri yllä mainitun lumikylän kaltaisille laajoille alueille, joiden vilinään toinen pelaaja helposti häviää. Näitä hetkiä ei pelissä kuitenkaan onneksi ole kovin monta.

It Takes Two -arvostelu

Entäpä se tarina? Josef Faresin pelit tunnetaan ennen kaikkea sydänjuuria riipivästä kerronnasta, ja päähahmojen tuhoon tuomittu parisuhde antaa moiselle täydelliset lähtökohdat. Cody ja May ovat persoonina moniulotteisia ja ennen kaikkea epätäydellisiä, mikä on sivustakatsojalle monesti todella turhauttavaa mutta myös hyvin tarkoituksenmukaista ja ennen kaikkea todentuntuista. Toisinaan meno äityy niin raadolliseksi ja teemat niin tummiksi, etteivät perheen pienimmät välttämättä edes viihtyisi pelin parissa sen perheystävällisestä ulkokuoresta huolimatta. Suurimman osan ajasta sävy pysyy kuitenkin romanttiselle komedialle sopivan kevyenä, ja jopa pariskunnan lipevä rakkausvalmentaja Dr. Hakim onnistuu kaikesta karmeudestaan huolimatta naurattamaan toisinaan ääneen.

Hyvin kirjoitettuihin hahmoihin kiintyy nopeasti, ja juonikin tuntuu ottavan alkuun mukavasti vauhtia. Pelin puolivaiheilla se jää kuitenkin junnaamaan omituisesti paikalleen, ja vaikka maisemat ja mekaniikat vaihtuvatkin tiuhaan, ei kerronta pysy kelkassa. Kummempia dramaattisia käänteitä tai edes Faresille tyypillistä loppukäännettä ei koskaan tule, minkä vuoksi noin 12-tuntinen peli alkaa loppuaan kohden tuntua jopa hieman ylipitkältä. Juuri kun tämän ajatuksen ehtii päässään muodostamaan, peli laitetaan kuitenkin pakettiin ja lopputekstit läväytetään ruudulle jopa hieman töksähtävän tuntuisesti.

It Takes Two -arvostelu

Juoni on kuitenkin pitkälti ainoa heikko kohta pelissä, joka toimii todella hyvin pelillisesti ja teknisesti. Jokainen yksityiskohta eläväisistä hahmoanimaatioista ajatuksella rakennettuihin ympäristöihin huokuu laatua ja rakkautta taiteenlajia kohtaan, ja todella näyttävästä ulkoasusta huolimatta se pyöri hyvin jopa tylsän keskitason testikoneella. On vaikea sanoa, millaisia veriuhreja tekniikkajumalille on länsinaapurissa tarjottu, mutta taktiikka toimii.

Ytimekkäänä lopputiivistyksenä todettakoon yksinkertaisesti, että It Takes Two tarjoaa parasta jaetun ruudun yhteispelattavaa miesmuistiin. Se on luova, yllättävä, lämminhenkinen ja ennen kaikkea hillittömän hauska pelattava, ja jos sen tarina olisi lunastanut odotukset, peli olisi ehdottomasti noussut meidänkin asteikollamme suoraan kymppikastiin. Tällaisenaankin se ansaitsee äärimmäisen lämpimät suositukset ja on monipuolisuutensa ansiosta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen kenelle tahansa videopeleistä pitävälle mieltymyksiin katsomatta.

9/10

Kehittäjä: 
Hazelight Studios
Julkaisija: 
Electronic Arts
Peligenre: 
Tasoloikka, Seikkailu, pulmanratkonta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5, Xbox Series X/S, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Nostoja