Jump Force / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Jump Force

14.04.2019 // Kirjoittanut: Petri Pohjonen
0

Goku, Naruto ja Luffy tappeli…

Shounen Jump on varmasti nimi, jonka tunnistaa myös moni otakuskenen ulkopuolinen. Legendaarisen mangalehden sivuilla ovat ilmestyneet kaikki tunnetuimmat sarjat aina Dragon Ballista Hero Academiaan. Lehden 50-vuotispäivän kunniaksi Jump Force kerää yhteen kaikkiaan 40 hahmoa sen eri vuosikymmeniltä ja antaa pelaajien katsoa, kenen voimataso onkaan korkein.

Tarinassa ilkeät Venomit hyökkäävät maapallolle, ja Jump-rinnakkaisuniversumeista peräisin olevat hahmot saapuvat tänne körmyyttämään ilkimyksiä pelaajan luoman hahmon kera. Simppeli ja hidas juoni tuskin herättää hurraahuutoja, mutta harvapa semmoisesta taistelupelissä onneksi välittääkään. Valitettavasti peli itse haluaa kovasti, että jokainen välittäisi, sillä välinäytöksiä ei pysty ohittamaan.

Alussa luodaan yllättävän monipuolisella hahmonluontityökalulla oma avatar-hahmo, jonka kautta tarina koetaan. Harmillisesti taistelutyylin voi valita vain kolmesta tylsästä vaihtoehdosta, mutta onneksi hahmoa voi pelin aikana muokata monin eri tavoin. Erilaisia erikoisliikkeitä ja passiivisia kykyjä löytyy iso kasa, ja niiden avulla hahmostaan voi tehdä pitkälti sellaisen kuin haluaa.

Avatarilla kuljeskellaan turhankin suurella keskusalueella, josta löytyvät kaikki tarpeellinen, kuten ostoskojut uusia kuteita tai kykyjä varten, sekä varsinaiset pelitilat. Idea on hauska, mutta perinteisiin valikoihin verrattuna tekoälyhahmolle puhuminen matsiin päästäkseen on vähän hidas ja kankea systeemi. Varsinaiset pelitilat ovat peruskauraa harjoitteluineen ja moninpeleineen, mutta pelattavaa sentään piisaa. Rahaa tai esineitä tarjoavia sivutehtäviä riittää kyllästymiseen asti, ja pääjuonikin on yllättävän pitkä.

Jump Force -arvostelu

Matsit käydään kokonaan kolmiulotteisilla areenoilla, ja kumpikin tiimi koostuu kaikkiaan kolmesta hahmosta. Taistelijamäärästä huolimatta ottelut eivät koskaan veny kovin pitkiksi, sillä kaikki hahmot jakavat saman terveyskäyrän. Tempo on kova, ja pärjääminen vaatii hyviä refleksejä.

Hahmojen taistelutyylit eivät radikaalisti eroa toisistaan, mutta tiettyjä eroja löytyy. Toisten kyvyt esimerkiksi painottavat enemmän puolustusta ja toisten kaukotaistelua. Valinta on kuitenkin pitkälti omista mieltymyksistä kiinni, kunhan pitää mielessä, että toiset hahmot kestävät paremmin erilaisia hyökkäystyyppejä kuin toiset. Jos oma tiimi on täynnä erikoishyökkäyksissään sähköelementtiä käyttäviä hemmoja ja vastustajat kestävät sitä tavallista paremmin, alkaa kauhu nopeasti hiipiä puseroon.

Varsinainen taistelusysteemi on hyvin yksinkertainen. Nopealle ja vahvalle hyökkäykselle on omat nappinsa, ja ne toimivat perinteisen kivi–paperi–sakset–periaatteen mukaan. Heitoilla rikotaan vastustajan blokki, ja olkanapin takaa löytyvät kolme erikoisliikettä, kuten kamehameha. Komboja ei tarvitse opetella, sillä hyökkäysnapin rämpytys hoitaa tämän itsestään. Tarpeeksi vahinkoa ottanut osapuoli voi siirtyä ”awakening-tilaan”, joka tehostaa omia hyökkäyksiä ja auttaa näin tasaamaan puntteja. Simppeli systeemi tekee pelistä äärimmäisen aloittelijaystävällisen, mutta veteraanipelaajille se on varmasti turhankin rajoittunut. Opeteltavaa kuitenkin riittää konkareillekin, sillä esimerkiksi vastahyökkäykset tai vastaheitot ovat ruuduntarkkoja liikkeitä.

Graafisesti peli on aika kaksipiippuinen tapaus. Piirrosmaiset ja muoviset hahmot eivät istu hyvin realistisiin taustoihin, mutta teknisesti peli on varsin näyttävä. Hahmojen vaatteet tuhoutuvat taistelun tuoksinassa, ja varsinkin erikoisliikkeet ovat tosi näyttäviä. Nätillä ulosannilla on tosi myös hintansa, sillä ainakin tavallisella PS4:llä ruudunpäivitys tippui aina ajoittain häiritsevän alhaiseksi.

6/10

Kehittäjä: 
Spike Chunsoft
Julkaisija: 
Bandai Namco
Peligenre: 
Taistelu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta