Kingdom Hearts III / Arvostelut / pelaaja.fi

Kingdom Hearts III

28.01.2019 // Kirjoittanut: Panu Saarenoja
25

Rintakipuja

Ensimmäinen Kingdom Hearts on minulle tärkeä peli. Se kiinnitti huomioni alun perin pahimman Squaresoft-huumani aikana, mutta pysyvästi se jäi lopulta mieleen uniikilla tyylillään ja samaistuttavalla päähenkilöllään. Erityisesti vuorovaikutus pelimaailman ja sen hahmojen kanssa oli toteutettu tavalla, joka ei ollut pelkästään aikaansa nähden kunnianhimoinen vaan josta vielä nykyäänkin toivoisin otettavan enemmän oppia.

Kingdom Hearts II on ollut kirjoissani aina arvojärjestyksessä hieman edeltäjäänsä alempana. Sen kikkailevampi tarina alkoi etäännyttää minua pelin hahmoista sekä tapahtumista, ja suoraviivaistetumpi pelattavuus oli nimenomaan päinvastainen suunta kuin mitä olisin toivonut sarjalle. Se perusteli pelillisiä valintojaan kuitenkin hyvin ollakseen yhä viihdyttävä, sujuva ja tyydyttäviä vivahteita esitellyt toimintaroolipeli. Eri sivuosat lähtivät sen pohjalta kehittymään vielä omiin mielenkiintoisiin ja pääasiallisesti yhä hauskoihin suuntiinsa kokeilullisilla ideoillaan.

Kingdom Hearts III on lähemmäs 17-vuotiaan menestyssarjan ensimmäinen numeroitu osa yli kymmeneen vuoteen. Sarja käytännössä jätti kokonaisen konsolisukupolven väliin, mutta Square Enix on viimein nähnyt oikean hetken jatkaa Soran ja tämän kumppaneiden seikkailuja isosti. Kaiken odottelun ja kiusoittelun jälkeen Kingdom Hearts III:sta oli helppo lähteä odottamaan sarjan huipennusta. Tuloksena on kuitenkin pannukakku, jonka suurimmaksi ansioksi jää nätti ulkoasu.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Lähtökohdiltaan Kingdom Hearts III:n pelaaminen muistuttaa paljon yhä Kingdom Hearts II:ta, mutta jo alusta alkaen on nähtävissä, että toiminnan luonteessa on tapahtunut muutoksia. Päähenkilö Soran ohjaaminen on heti liukkaampaa, mikä käy ruudulla ilmi nopeatempoisempana hutkintana mutta tuntuu nappeja painellessa entistä summittaisemmalta. Kerralla kohdattavat vihollismäärät ovat yhtälailla lähteneet kasvuun tavalla, jossa yhden hirviön kurittaminen johtaa aina vain varmemmin useamman vahingoittamiseen kerralla. Käytännössä peli nojaa entistäkin vahvemmin voimafantasian rakentamiseen sillä, että pelkällä hyökkäysnapin vauhdikkaalla takomisella voi saada paljon aikaan.

Suunnassa ei olisi sellaisenaan mitään vikaa, jos Kingdom Hearts III keksisi käyttää sitä hyödykseen järkevästi. Se nojaa voimafantasiaideaansa kuitenkin omistautumisella, joka tekee vihollisten tehokkaasta rankaisemisesta nopeasti puuduttavaa puuhaa. Jo aivan alkuhetkillä perushyökkäyksien rinnalle esitellään tiuhaan tahtiin aktivoitavissa olevia erikoishyökkäyksiä, jotka riisuvat pelaajilta aina vain enemmän hallintaa taistelujen tapahtumista ja kurittavat vastustajia automaattisesti joko hyvin yksinkertaisten minipelien tai täysin ilman vuorovaikutusta toimivien pitkien hyökkäysanimaatioiden voimin. Ne näyttävät usein kyllä tyylikkäiltä mutta rikkovat taistelujen rytmityksen niin pahasti, että aloin puolessa välissä seikkailua aktiivisesti vältellä niiden käyttöä aivoinfarktin pelossa.

Erikoishyökkäyksistä luopuminen paransi pelikokemustani heti heittämällä mutta paljasti samalla kahta kauheammin Kingdom Hearts III:n toiminnan yksinkertaisuuden. Monet sivuosissa esitellyt hahmonkehitysmahdollisuudet, kuten omien hyökkäyspakkojen rakentaminen ja kykypuiden käyttö, on jätetty hyödyntämättä. Jopa Kingdom Hearts II:ssa esitellyt viholliskohtaiset reaktioliikkeet on vedetty pois. Tällä saralla mielenkiintoisin uudistus on erilaisten keyblade-aseiden kyky muuttaa muotoaan ketjuhyökkäyksiä tekemällä, mutta niidenkin kautta vastaan tulee turhan usein toimintaa rampauttavia erikoishyökkäyksiä. Päädyinkin ison osan pelistä hyödyntämään vain jo pelin alussa käytössä olevaa Kingdom Key -perusasetta, jonka pystyi pitämään käyttökelpoisena uudella mahdollisuudella tehostaa aseidensa voimaa.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Kingdom Hearts III ei petraa kenttäsuunnittelunkaan saralla. Parhaimmillaan pelialueet ovat kaikessa värikylläisyydessään näyttäviä, ja osaan on saatu luotua kieltämättä vakuuttavaa tunnetta massiivisuudesta. Niiden mahdollisuuksia ei kuitenkaan juuri hyödynnetä. Pelialueiden pääasiallinen funktio on edelleen toimia taisteluareenoina, joiden muutamiin nurkkiin on ujutettu parit aarrearkut löydettäväksi. Isoimman poikkeuksen tähän muodostaa Pirates of the Caribbean -kenttä, jossa seikkailun lomassa päästään seilaamaan laivalla, joka kerää hauskasti tasoja matkan varrella. Muut kentät lähinnä tuovat vaihtelua useilla erilaisilla minipeleillä, joiden laatu vaihtelee raskaasti ja paljous saa ajattelemaan, ettei peli itsekään ole järin varma oman perustarjontansa kiinnostavuudesta.

Kenttien tarjoamat liikkumismahdollisuudet ovat yhtälailla jääneet vaiheeseen. 3DS-peli Kingdom Hearts: Dream Drop Distancessa esitelty seinillä hyppelemisen ja lyhtypylväissä kieppumisen mahdollistava flowmotion-mekaniikka tekee paluun, mutta vain vaivoin. Dream Drop Distancessa kyseessä oli ominaisuus, jota käytettiin jatkuvasti pelialueiden tutkimisessa ja taisteluissa, mutta Kingdom Hearts III:n kenttiä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu sitä varten. Siellä täällä vastaan saattaa tulla pilareita, josta voi yrittää hakea hieman vauhtia, mutta se tuntui enemmän poikkeukselta kuin keskeiseltä osalta peliä. Toistuvat seinillä juoksemista tarjoilevat osuudet yrittävät korvata tätä hieman, mutta ne ovat pelin monien osa-alueiden tavoin sen verran suoraviivaistettuja, ettei tunne ole enää sama.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Kingdom Hearts III:n tarina voisi pelastaa paljon, mutta edes se ei tarjoa hirveästi rohkaisua kahlata seikkailua läpi. Pelin tapahtumat käynnistävät lähes välittömästi Dream Drop Distancen jälkeen, joten niissä käsitellään mestari Xehanortin ja tämän eri olomuotojen paluuta maailmaan. Peli viekin käytännössä päätökseen Kingdom Hearts -sarjan pääosissa ja sivupeleissä käsitellyn kokonaistarinan, mutta mistään kaksisesta matkasta ei ole kyse.

Pelin juoni lähtee varsinaisesti liikkeelle vasta sen aivan viimeisellä neljänneksellä, ja muutenkin kokonaisuutena se tuntuu enemmän vanhojen hetkien kertauskurssilta kuin niiden suurelta huipennukselta. Käytännössä kaikki pelin keskeiset pahikset on piesty sarjan aiemmissa osissa jo ainakin kertaalleen, joten niiden paluu tuntuu teennäiseltä keinolta yrittää sitoa yhteen ratkaisematta jääneitä juonikuvioita. Kertausta ei tehdä edes mitenkään ystävällisesti satunnaisemmille Kingdom Hearts -pelaajille. Jos edes muutama sivuosa on jäänyt välistä, ei pään raapimiselta voi välttyä.

Kingdom Hearts III on harmillinen peli. Pitkästä kehitysajastaan huolimatta se ei tunnu varsinaisesti rikkinäiseltä tai muutenkaan hätäisesti ulos potkaistulta tuotokselta. Sen monet eri ratkaisut epäonnistuvat kuitenkin tekemään kunniaa sarjalle ja viemään sitä millään merkityksellisellä tavalla eteenpäin. Positiivisena asiana se sentään päättää yhden ison luvun sarjan maailmassa ja antaa Square Enixille ainakin teoriassa vapaammat kädet tulevaisuuden suhteen.

6/10

Kehittäjä: 
Square Enix
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Roolipeli, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta. Juuri ensimmäinen läpäisy ohi ja oli loistavaa viihdettä. Tuskinpa Clairen kampanja paljoa huonompi on ja siihen päälle vielä molempien B-versiot. Mikä parasta, tunnelmaa pelissä on rutkasti. Tosin sitä ei kyllä voi mitata mitenkään, joten samapa sille.

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid

Kun KHIV ei ihan heti ilmesty, niin varmaan pelaan tokan osan läpi ja jätän tämän hamaan tulevaisuuteen. Tuskin sentään aivan yhtä suuri pettymys kuin Last Guardian. Omistan nyt käytännössä koko sarjan, jonka pelaamisessa ei ole mikään kiire.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Hetken mietin, että olisiko KH3:n myötä aika hypätä tähänkin sarjaan mukaan ja selvittää mistä hypessä oikein on kysymys, mutta nyt tämän arvostelun myötä heräsi aika isoja kysymysmerkkejä. Monella pelaajalla lienee sarjaa kohtaan melkoiset nostalgiapärinät. Nykypäivän kolmekymppinen pelaaja oli sarjan alun tienoilla juuri herkimmässä iässä, joten voi olla, että siihen on mahdotonta suhtautua täysin neutraalisti.

Kun itse en kuitenkaan silloin aikanaan loikannut mukaan tähän riemuparaatiin, niin onko sarjalla enää tässä iässä mitään annettavaa?

Käyttäjän Kuros kuva
Kuros

Näyttäisi olevan metassa melkein 90. Nooo... itseä tämä ei juurikaan kiinnosta. Jos olisin 12v niin voisin olla innoissani.

Käyttäjän Balnazzard kuva
Balnazzard

Kingdom Hearts fanaatikot varmaan repisivät tämän arvostelun kappaleiksi, kun heille jo 8/10 tuntuu olevan liian alhainen arvosana, KH3 kun on heille automaattisesti vähintään vuoden, ellei koko vuosikymmennen paras peli :D

Mutta joo, ei jotenkin yllätä yhtään että pelattavuudeltaan ja mekaniikoiltaan KH3 on varsin laimea kokemus ja että juonikaan ei tarjoile juuri mitään paitsi niille fanaattisimille faneille.

Vastikään tuli sekä KH 1.5 Remix ja KH 2.5 Remix HD kokoelmat kahlattua läpi, ja vaikka ne nyt ihan mukiinmenevää, joskin kovin vanhentunutta pelattavaa tarjosivatkin, niin eivät syttäneet niin paljon että KH3:n pariin olisi mikään kiire. Ja tämän arvostelun myötä vielä vähemmän.

Jos Square vielä pelisarjaa jatkaa, toivottavasti lähtisivät rohkeammin sarjaa uudistamaan.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Kohta pelaajalehden resident weeaboo tulee kertomaan mitä urpoja olemme, kun emme ymmärrä hyvän päälle ja miten taas kerran tuli eksyttyä väärälle saitille.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta. Juuri ensimmäinen läpäisy ohi ja oli loistavaa viihdettä. Tuskinpa Clairen kampanja paljoa huonompi on ja siihen päälle vielä molempien B-versiot. Mikä parasta, tunnelmaa pelissä on rutkasti. Tosin sitä ei kyllä voi mitata mitenkään, joten samapa sille.

Katsoin heti ensimmäisenä arvosanan ja kun näin, että se oli 6, arvasin heti arvostelun olevan Panu Saarenojan käsialaa. Sääli että näin kriittisen arvostelijan mielipide edustaa koko lehteä. Myös Pokémon: Eevee & Pikachulle (jota pelaan parhaillaan loppusuoralla) hän antoi 6/10, vaikka itse antaisin helposti pari numeroa korkeamman arvosanan (mikä on myös linjassa Metacriticsin arvosanan 80/100 kanssa). Kingdom Heartsinkin arvosana on Metacriticsissä roppakaupalla korkeampi, 88/100. Kannattaa muistaa lähdekritiikki näitä arvosteluja lukiessaan. Kyseessä on vain yksittäisen arvostelijan mielipide.

Resident Evilissä on sen verran tunnelmaa, että impulssiostoksena alennuksesta vuosi sitten hankittu Resident Evil 7 jäi alle viiden pitkin hampain vietetyn tunnin jälkeen pölyttymään. Samaa virhettä en tee toistamiseen, vaikka Resident Evil 2:n arvosana olisi huippuluokkaa. Tykkääjät sen sijaan tykkäävät, samoin kuin Kingdom Heartsin tapauksessa.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

No huh huh. Aikamoinen sillisalaatti siis.

Itsekin pidin enemmän KH 1:n tarinasta kuin kakkosen. Sanottakoon, että kolmessa ekassa pelissä, eli 1-2 ja niiden väliin sijoittuvassa Chain of Memories:sa juoni pysyi vielä joten kuten kasassa. Sen jälkeen mopo karkasi ihan täysin käsistä hahmojen pilkkoutuessa yhä pienempiin osiin. Se ja se onkin todellisuudessa jonkun tyypin pirstoutuneen sydämen varjo, ooo mikä twist! Kolmen ekan pelin perusteella, Sorassa on näennäisesti vain KAKSI henkilöä samassa paketissa. Mutta 358/daysin ja BBS:n jälkeen määrä retconnautuu jo ainaki NELJÄÄN KH 2:n loppuun mennessä. Ihan älytöntä touhua, sanon ma. Ja varsinkin kun tätä samaa typerää kikkailua harrastetaan vaikkapa esim. Xehanortin Terranortin kohdalla, jonka pystyis nyt pilkkomaan, mitä, myöskin neljään eri entiteettiin?

Birth by Sleeppiin tuli aikanaan jämähdettyä, vaikka pelattavuudeltaan se oli väistämättä siihen mennessä parhain KH-peli. Arvostelussa sanottiin, että kolmosen kentät ovat yhä lähinnä "areenoita". Eli ovatko ne edelleenkin luonnottoman autioita halleja, joissa ei ole juuri NPC:tä taikka tavaroita luomassa kunnon immersiota ympäröivään maailmaan? Juonen typeryyden lisäksi, se on ollut yksi sarjan ikävimpiä puolia. Ja sitten vielä tuo, että pelattavuutta on ilmeisesti yksipuoleistettu ja automatisoitu entisestään... Kuulostaa vähän siltä, että focus on ollut pääsijaisesti siinä silmäkarkissa ja muu on hoidettu lähinnä kädenheilautuksella.

Käyttäjän DuskTillDawn kuva
DuskTillDawn
Lainaus zappah

Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta

Kuka ihme perustaa mielipiteensä pelistä yhden ihmisen arvosteluun? Jos oikeasti toisten arvostelut tärkeitä niin varmaan joku Metacritic vähän parempi.

Käyttäjän gurgi kuva
gurgi
Lainaus DuskTillDawn

[quote="zappah"]Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta[/quote]

Kuka ihme perustaa mielipiteensä pelistä yhden ihmisen arvosteluun? Jos oikeasti toisten arvostelut tärkeitä niin varmaan joku Metacritic vähän parempi.

Niin aika typerä saa olla jos perustaa mielipiteensä mihinkään muuhun kuin omaansa. Voihan nämä antaa silti vähän osviittaa jos on pikkaisenkin samallainen pelimaku kuin arvostelialla, että sinäänsä voi yhden ihmisen arvio olla tärkeämpi kuin tasapaksu keskiarvosana.
Esim. Nnirvi on itselle ainut kelle antaa edes vähän painoarvoa.