Kingdom Hearts III / Arvostelut / pelaaja.fi

Kingdom Hearts III

28.01.2019 // Kirjoittanut: Panu Saarenoja
27

Rintakipuja

Ensimmäinen Kingdom Hearts on minulle tärkeä peli. Se kiinnitti huomioni alun perin pahimman Squaresoft-huumani aikana, mutta pysyvästi se jäi lopulta mieleen uniikilla tyylillään ja samaistuttavalla päähenkilöllään. Erityisesti vuorovaikutus pelimaailman ja sen hahmojen kanssa oli toteutettu tavalla, joka ei ollut pelkästään aikaansa nähden kunnianhimoinen vaan josta vielä nykyäänkin toivoisin otettavan enemmän oppia.

Kingdom Hearts II on ollut kirjoissani aina arvojärjestyksessä hieman edeltäjäänsä alempana. Sen kikkailevampi tarina alkoi etäännyttää minua pelin hahmoista sekä tapahtumista, ja suoraviivaistetumpi pelattavuus oli nimenomaan päinvastainen suunta kuin mitä olisin toivonut sarjalle. Se perusteli pelillisiä valintojaan kuitenkin hyvin ollakseen yhä viihdyttävä, sujuva ja tyydyttäviä vivahteita esitellyt toimintaroolipeli. Eri sivuosat lähtivät sen pohjalta kehittymään vielä omiin mielenkiintoisiin ja pääasiallisesti yhä hauskoihin suuntiinsa kokeilullisilla ideoillaan.

Kingdom Hearts III on lähemmäs 17-vuotiaan menestyssarjan ensimmäinen numeroitu osa yli kymmeneen vuoteen. Sarja käytännössä jätti kokonaisen konsolisukupolven väliin, mutta Square Enix on viimein nähnyt oikean hetken jatkaa Soran ja tämän kumppaneiden seikkailuja isosti. Kaiken odottelun ja kiusoittelun jälkeen Kingdom Hearts III:sta oli helppo lähteä odottamaan sarjan huipennusta. Tuloksena on kuitenkin pannukakku, jonka suurimmaksi ansioksi jää nätti ulkoasu.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Lähtökohdiltaan Kingdom Hearts III:n pelaaminen muistuttaa paljon yhä Kingdom Hearts II:ta, mutta jo alusta alkaen on nähtävissä, että toiminnan luonteessa on tapahtunut muutoksia. Päähenkilö Soran ohjaaminen on heti liukkaampaa, mikä käy ruudulla ilmi nopeatempoisempana hutkintana mutta tuntuu nappeja painellessa entistä summittaisemmalta. Kerralla kohdattavat vihollismäärät ovat yhtälailla lähteneet kasvuun tavalla, jossa yhden hirviön kurittaminen johtaa aina vain varmemmin useamman vahingoittamiseen kerralla. Käytännössä peli nojaa entistäkin vahvemmin voimafantasian rakentamiseen sillä, että pelkällä hyökkäysnapin vauhdikkaalla takomisella voi saada paljon aikaan.

Suunnassa ei olisi sellaisenaan mitään vikaa, jos Kingdom Hearts III keksisi käyttää sitä hyödykseen järkevästi. Se nojaa voimafantasiaideaansa kuitenkin omistautumisella, joka tekee vihollisten tehokkaasta rankaisemisesta nopeasti puuduttavaa puuhaa. Jo aivan alkuhetkillä perushyökkäyksien rinnalle esitellään tiuhaan tahtiin aktivoitavissa olevia erikoishyökkäyksiä, jotka riisuvat pelaajilta aina vain enemmän hallintaa taistelujen tapahtumista ja kurittavat vastustajia automaattisesti joko hyvin yksinkertaisten minipelien tai täysin ilman vuorovaikutusta toimivien pitkien hyökkäysanimaatioiden voimin. Ne näyttävät usein kyllä tyylikkäiltä mutta rikkovat taistelujen rytmityksen niin pahasti, että aloin puolessa välissä seikkailua aktiivisesti vältellä niiden käyttöä aivoinfarktin pelossa.

Erikoishyökkäyksistä luopuminen paransi pelikokemustani heti heittämällä mutta paljasti samalla kahta kauheammin Kingdom Hearts III:n toiminnan yksinkertaisuuden. Monet sivuosissa esitellyt hahmonkehitysmahdollisuudet, kuten omien hyökkäyspakkojen rakentaminen ja kykypuiden käyttö, on jätetty hyödyntämättä. Jopa Kingdom Hearts II:ssa esitellyt viholliskohtaiset reaktioliikkeet on vedetty pois. Tällä saralla mielenkiintoisin uudistus on erilaisten keyblade-aseiden kyky muuttaa muotoaan ketjuhyökkäyksiä tekemällä, mutta niidenkin kautta vastaan tulee turhan usein toimintaa rampauttavia erikoishyökkäyksiä. Päädyinkin ison osan pelistä hyödyntämään vain jo pelin alussa käytössä olevaa Kingdom Key -perusasetta, jonka pystyi pitämään käyttökelpoisena uudella mahdollisuudella tehostaa aseidensa voimaa.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Kingdom Hearts III ei petraa kenttäsuunnittelunkaan saralla. Parhaimmillaan pelialueet ovat kaikessa värikylläisyydessään näyttäviä, ja osaan on saatu luotua kieltämättä vakuuttavaa tunnetta massiivisuudesta. Niiden mahdollisuuksia ei kuitenkaan juuri hyödynnetä. Pelialueiden pääasiallinen funktio on edelleen toimia taisteluareenoina, joiden muutamiin nurkkiin on ujutettu parit aarrearkut löydettäväksi. Isoimman poikkeuksen tähän muodostaa Pirates of the Caribbean -kenttä, jossa seikkailun lomassa päästään seilaamaan laivalla, joka kerää hauskasti tasoja matkan varrella. Muut kentät lähinnä tuovat vaihtelua useilla erilaisilla minipeleillä, joiden laatu vaihtelee raskaasti ja paljous saa ajattelemaan, ettei peli itsekään ole järin varma oman perustarjontansa kiinnostavuudesta.

Kenttien tarjoamat liikkumismahdollisuudet ovat yhtälailla jääneet vaiheeseen. 3DS-peli Kingdom Hearts: Dream Drop Distancessa esitelty seinillä hyppelemisen ja lyhtypylväissä kieppumisen mahdollistava flowmotion-mekaniikka tekee paluun, mutta vain vaivoin. Dream Drop Distancessa kyseessä oli ominaisuus, jota käytettiin jatkuvasti pelialueiden tutkimisessa ja taisteluissa, mutta Kingdom Hearts III:n kenttiä ei yksinkertaisesti ole suunniteltu sitä varten. Siellä täällä vastaan saattaa tulla pilareita, josta voi yrittää hakea hieman vauhtia, mutta se tuntui enemmän poikkeukselta kuin keskeiseltä osalta peliä. Toistuvat seinillä juoksemista tarjoilevat osuudet yrittävät korvata tätä hieman, mutta ne ovat pelin monien osa-alueiden tavoin sen verran suoraviivaistettuja, ettei tunne ole enää sama.

Kingdom Hearts 3 -arvostelu

Kingdom Hearts III:n tarina voisi pelastaa paljon, mutta edes se ei tarjoa hirveästi rohkaisua kahlata seikkailua läpi. Pelin tapahtumat käynnistävät lähes välittömästi Dream Drop Distancen jälkeen, joten niissä käsitellään mestari Xehanortin ja tämän eri olomuotojen paluuta maailmaan. Peli viekin käytännössä päätökseen Kingdom Hearts -sarjan pääosissa ja sivupeleissä käsitellyn kokonaistarinan, mutta mistään kaksisesta matkasta ei ole kyse.

Pelin juoni lähtee varsinaisesti liikkeelle vasta sen aivan viimeisellä neljänneksellä, ja muutenkin kokonaisuutena se tuntuu enemmän vanhojen hetkien kertauskurssilta kuin niiden suurelta huipennukselta. Käytännössä kaikki pelin keskeiset pahikset on piesty sarjan aiemmissa osissa jo ainakin kertaalleen, joten niiden paluu tuntuu teennäiseltä keinolta yrittää sitoa yhteen ratkaisematta jääneitä juonikuvioita. Kertausta ei tehdä edes mitenkään ystävällisesti satunnaisemmille Kingdom Hearts -pelaajille. Jos edes muutama sivuosa on jäänyt välistä, ei pään raapimiselta voi välttyä.

Kingdom Hearts III on harmillinen peli. Pitkästä kehitysajastaan huolimatta se ei tunnu varsinaisesti rikkinäiseltä tai muutenkaan hätäisesti ulos potkaistulta tuotokselta. Sen monet eri ratkaisut epäonnistuvat kuitenkin tekemään kunniaa sarjalle ja viemään sitä millään merkityksellisellä tavalla eteenpäin. Positiivisena asiana se sentään päättää yhden ison luvun sarjan maailmassa ja antaa Square Enixille ainakin teoriassa vapaammat kädet tulevaisuuden suhteen.

6/10

Kehittäjä: 
Square Enix
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Roolipeli, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Minä taas vierastin Johannan vertausta, koska en ole nimenomaisesti juuri Aurajoessa nähnyt erityisen paljon muovipusseja.

Lainaus

Lainasit minua, joten oletit minun perustavan mielipiteeni vain tähän arvosteluun. Nyt jää enää kysymys, että missä sanoin niin tehneeni?

zappah kirjoitti:

Lainaus

Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta.

Puhuessasi välittömästi arvostelun jälkeisessä kommentissa "tästä 6/10 pelistä" on varsin loogista ajatella, että perustat mielipiteesi vain tähän arvosteluun. Vai mihin muihin 6/10-arvioihin viittaat?

Käyttäjän Heppulinen kuva
Heppulinen

Jännää miten näin suuri ero metacritickkiin on ollut arvostelulla.
En tule pelaamaan tätä peliä, mutta silti vähän hämmästyttää noin suuri jakauma.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus Panthour89

-- sellaisiakin löytyy, missä voi hypätä suoraan viimeisimpään osaan, kuten Resistance 3 ja etenkin Witcher 3 parhaimpana esimerkkinä. Gameplay ja mielenkiintoiset hahmot ratkaisevat. Esim. Final Fantasy XV oli myös todella hajanainen kokonaisuus kaikkine elokuvineen, animeineen jne.

Witcher 3 on helppo sen vuoksi, että sen juoni ei ole mitään sillisalaattia. KH ja (kai myös) FF XV menee molemmat sinne japaniosastolle juonensa suhteen. Joku Resident Evil on myös japanilaisittain täynnä ihan ihmesäätöä mutta siinäkin homma pysyy vielä jotenkin kasassa.

Täälläkin (koska olen netistä muuallakin törmännyt) oli hyvä viesti tuosta KH:n juonesta, jossa käytiin läpi mm. eri hahmojen persoonallisuuksia ja niiden määriä. WTF?

Itselle tulee sellainen olo, että KH on kuin joku 20 vuotta pyörinyt saippuaooppera, jossa kaikki on jo tehty ja nähty, joten on pitkään ollut pakko keksiä aivan älyttömiä juttuja että ne voivat yhä jotenkin säväyttää. Tai jotain.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus zappah

Itselle tulee sellainen olo, että KH on kuin joku 20 vuotta pyörinyt saippuaooppera, jossa kaikki on jo tehty ja nähty, joten on pitkään ollut pakko keksiä aivan älyttömiä juttuja että ne voivat yhä jotenkin säväyttää. Tai jotain.

Tämä on alkanut minullekin valkenemaan pikkuhiljaa. Pääosien juoni ilmeisesti pysyy hädin tuskin kasassa ja aukkoja on paikkailtu jälkeen päin julkaistuilla sivuosilla, jotka on kaiken hyvän lisäksi ripoteltu mikä millekin alustalle.

Hahmoilla tosiaan on tiettävästi monia eri olomuotoja riippuen vähän siitä onko näillä "sydän paikallaan"... ihan siis kirjaimellisesti. Hahmot voivat myös olla välillä jonkinlaisia yhdistelmiä useammasta eri hahmosta, kun juoni sitä vaatii. Ja tietenkin peleissä on myös sotkettu aikamatkustusta, jolloin sama hahmo voi olla mukana eri aikakausien versioina. Selkeää eikös?

Voisi luulla, että Metal Gear-fanina minulla ei pitäisi olla asiaan paljon sanottavaa, mutta kyllä Metal Gearkin on tarinan suoraviivaisuudessa varmaan lähempänä jotain Doomia, kuin KH:ta.

Julkaisualustojen moninaisuudesta huolimatta PS4:lle on nyt kai kaikki saatavilla seuraavissa selkeästi(kö?) nimetyissä paketeissa: KINGDOM HEARTS HD 1.5 + 2.5 ReMIX ja KINGDOM HEARTS HD 2.8 Final Chapter Prologue. Tosin alussa ihmettelin miksi ihmeessä "kaikenkattavassa" ReMIX-paketissa on mukana versio 2.5, jos 2.8:kin olisi tarjolla, mutta tutkimalla selvisi, että kyseessä on itse asiassa erillinen paketti, joka sisältää vielä 3 sivuosaa lisää. Nämä kokoelmat siis sisältää yhteensä 9 eri peliä, joiden läpi kahlaamisen jälkeen olet ehkä valmis KH3:een tai sitten kypsä hullujenhuoneelle.

EDIT: Toisaalta ihan hauskaa se, että jos lännessä peli suunnitellaan trilogiaksi, niin yleensä on jonkinlainen onnenpotku, jos se juonikaaren viimeinen osa tullaan koskaan julkaisemaan, mutta kun Japanissa suunnitellaan trilogiaa, niin pelejä alkaakin tulvia ovista ja ikkunoista ja kohta käsissä on kokonainen decalogia (Teossarja, joka sisältää 10 yhteen liittyvää taiteellista luomusta)

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac
Lainaus Haerski

Hahmoilla tosiaan on tiettävästi monia eri olomuotoja riippuen vähän siitä onko näillä "sydän paikallaan"... ihan siis kirjaimellisesti. Hahmot voivat myös olla välillä jonkinlaisia yhdistelmiä useammasta eri hahmosta, kun juoni sitä vaatii. Ja tietenkin peleissä on myös sotkettu aikamatkustusta, jolloin sama hahmo voi olla mukana eri aikakausien versioina. Selkeää eikös?]

Juurikin näin. Alkujaan riitti pelkät heartlessit, joita löytyi ns. luomuna ( = elävien olentojen sydämiä, jotka pimeys on korruptoinut, ei logoa) sekä keinotekoisesti luotuina versioita, joilla on se punamusta logo kropassaan. Ilmeisesti osa jälkimmäisistä saattoi myös olla alkujaan oikeita sydämiä, jotka pöllinnän jälkeen muutettiin varta vasten emblem versioiksi, sen sijaan että ne olisivat korruptoituneet "luonnollisesti". Pysyykö porukka vielä kärryillä? Toivottavasti, koska tämä oli vielä sitä selkeämpää osaa KH-lorea.

Sitten Chain of Memoriesta eteenpäin tuli nobodyt, jotka vastasivat henkilön sielua + kroppaa. Vain tarpeeksi vahvoilla henkilöillä syntyy nobodyja sydämen menetyksen jälkeen. Ja kaikista vahvimmilla henkilöillä nobody näyttää tismalleen samalta, kuin se alkujaan omistanut kokonainen henkilö. Soran ja Kairin nobodyt ovat harvinaisia poikkeuksia tähän sääntöön. Mikäs siinä, kyllähän tuokin vielä käy...

...mutta sitten homma levisi kuin ankan paska: henkilön yksittäisiä muistoja pystyttiin irottamaan ja muuttamaan omiksi hahmoiksi. Samaten jonkun hahmon sydämen pimeys pystyttiin mukamas jotenkin irroittamaan omaksi olennokseen (joka ei kuitenkaan ole heartless, vaan ihan oma juttunsa), niin että jäljelle jäänyt paketti ei kuollutkaan heti. Annetaan tyypille vaan ikään kuin tukikepit sydänterapiaan, liittämällä tämän vajavainen sydän jonkin toiseen hahmon sydämeen, ja homma sen kun jatkuu. Ja tosiaan - eräs hahmo riivaa itselleen nuoremman + vahvemman kropan käyttöönsä. Pian näiden kahden hahmon epäsuotuisa liitto kokee muistinmenetyksen. Ja sitten lopulta tämä kaksi yhden hinnalla- paketti pilkotaan sekin heartlesiksi ja nobodyksi. Näistä tuo heartless vieläpä tekee identiteettivarkauden entiselle opettajalleen, käyttäen tämän nimeä omanaan... Miten upeaa tarinankerrontaa, suorastaan nerokasta! Ei ollenkaan haiskahda ylenpalttiselta kikkailulta, ei todellakaan!

Kaiken kruunasi KH: Coded, jossa piti luoda sarjan oleellisimmista hahmoista jotkut helvetin data-kopiot. Data-Sora, data-Roxas, data-Namine jne. Pelin juonen lukeminen KH-wikipediasta oli puhdasta "mitä shwittua mä just luin". Ilmeisesti nämä pelin sisäiset pikseli-versiotkin meinattiin, ainakin jossain vaiheessa, "pelastaa".

Ja jos tämä ei vielä riitä hämmentämään sinua, niin nakellaampa joukkoon jotain ihan turhaa paskanjauhantaa sekä sanahelinää. Sarjassamme BBS:ssä Tuhkimon hyvä haltijakummi sanoo, ettei pimeyttä vastaan "kannattaisi tapella valon voimilla, koska liian kirkkaassa valossa myös varjotkin pitenevät". Oo, kuinka runollista, niin syvällistä... paitsi että koko perkeleen sarja on siihen asti pohjannut aika paljolti siihen, että hyvyydellä, ystävyydellä ja kyllä, myös sillä valon voimalla tapellaan pimeytta vastaan. Ja nyt se on muka väärin? Pitäisikö Soran ja muiden siis laittaa avainmiekkansa vastaisuudessa johonkin virransäästötilaan, ettei varmana tule huitaistua niitä heartlesseja enää liian kirkkaasti?. Ei jumalauta, mitä skeidaa...

Täys idiotismiin ja ristiriitoihin jatkuvasti sortuva juoni, luonnottoman autiot kentät, mitähän muuta... ai niin! Se unohtu aiemmasta KH-inhokki listastani, että samoja Disney-maailmoja kierrätetään ihan liikaa sekä mielikuvituksettomasti. Suoraan sanottuna laiskasti. Siinä vielä yksi syy sille, miksen laskisi itseäni enää kunnon KH-faniksi. Olen ennemminkin sarjaan tarpeettomaan kikkailuun täysin kypsynyt ex/old school-fani.

Kuulun selvästi häviävävään vähemmistöön - monet ihmiset joko edelleen tykkäävät sarjasta ihan kympillä, taikka eivät ole ikinä sen koommin välittäneet siitä. Kolmas ryhmä puolestaan nauttii ihan vain pelattavuudesta ja Disney-maailmoista, viitaten kintaalla kaikille bullshit-juonikiekuroille. Kaltaisiani katkeroituneita, vanhan koulukunnan KH-pelaajia ei kovin usein näe.

Käyttäjän Hitman 47 kuva
Hitman 47

Ekaa kertaa pelaan Kingdom Hearts 3 enemmän lapsille tarkoitettu peli 6+

Käyttäjän cromh kuva
cromh
Lainaus Hayarigami

[quote]Tätä 6/10 peliä jotkut odotti vaikka kuinka monta vuotta kun itse on samaan aikaan saanut nauttia Resident Evil 2:sta. Juuri ensimmäinen läpäisy ohi ja oli loistavaa viihdettä. Tuskinpa Clairen kampanja paljoa huonompi on ja siihen päälle vielä molempien B-versiot. Mikä parasta, tunnelmaa pelissä on rutkasti. Tosin sitä ei kyllä voi mitata mitenkään, joten samapa sille.[/quote]

Katsoin heti ensimmäisenä arvosanan ja kun näin, että se oli 6, arvasin heti arvostelun olevan Panu Saarenojan käsialaa. Sääli että näin kriittisen arvostelijan mielipide edustaa koko lehteä. Myös Pokémon: Eevee & Pikachulle (jota pelaan parhaillaan loppusuoralla) hän antoi 6/10, vaikka itse antaisin helposti pari numeroa korkeamman arvosanan (mikä on myös linjassa Metacriticsin arvosanan 80/100 kanssa). Kingdom Heartsinkin arvosana on Metacriticsissä roppakaupalla korkeampi, 88/100. Kannattaa muistaa lähdekritiikki näitä arvosteluja lukiessaan. Kyseessä on vain yksittäisen arvostelijan mielipide.

Resident Evilissä on sen verran tunnelmaa, että impulssiostoksena alennuksesta vuosi sitten hankittu Resident Evil 7 jäi alle viiden pitkin hampain vietetyn tunnin jälkeen pölyttymään. Samaa virhettä en tee toistamiseen, vaikka Resident Evil 2:n arvosana olisi huippuluokkaa. Tykkääjät sen sijaan tykkäävät, samoin kuin Kingdom Heartsin tapauksessa.

Pyh fanilasit pois päästä. KHI fani olen kova ollut jo melkein 20v mutta III oli suurin pettymys mutta mitä voi nykyajan Squarelta odottaa? XV ja III mutta XV oli sentään ajoittain hyväkin. KHIII taas ei yhtään!!

Nostoja