Luigi's Mansion 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Luigi's Mansion 3

11.01.2020 // Kirjoittanut: Markus Heino
0

Monitasoista säikyttelyä

Kummitukset eivät vieläkään jätä Luigi-parkaa rauhaan, sillä tällä kertaa haamut tunkevat mukaan miehen lomamatkoillekin. Luigi’s Mansion 3 seuraa nimikkosankarin haamuisia seikkailuja, jotka alkavat, kun Luigi, Mario, prinsessa Peach ja Toad-kolmoset saapuvat täydelliseltä vaikuttavaan loistohotelliin. Pilvenpiirtäjämäinen hotelli kätkee kuitenkin sisälleen luksuksen lisäksi katraan kummituksia, jotka vangitsevat Luigin toverit ja pakottavat tämän nostamaan Poltergustkummitusimurin jälleen selkäänsä.

Kummitusjahtiin päästään tutustumalla imurin perinteisiin ominaisuuksiin, joista keskeisin on kummitusten paiskominen ja kerääminen talteen yhteistyössä integroidun taskulampun kanssa. Väläyksen tehoa ja laajuutta säätelemällä kummitukset yksi toisensa jälkeen pökertyvät paikalleen imutehoisen Poltergustin saaliiksi. Luulisi Luigin olevan kahden edellisen pelin jälkeen jo vanha tekijä aaveiden paimentamisessa, mutta pelokas viiksiveikko vikisee ja huudahtelee peloissaan, kun kummittelevassa talossa tapahtuu kummia. Välianimaatioissa nähtävät kauhistuneet ilmeet käyvät nopeasti liiankin tutuiksi.

Luigi's Mansion 3 -arvostelu

Luigin kaverit eivät ole kummitusten ainoita uhreja, vaan kiipelistä löytyy myös professori E. Gadd, Poltergustin keksijä. Pienikokoinen tiedemies rupeaa vapauduttuaan ohjeistamaan Luigia tutkimuksissaan kovasti Nintendon Virtual Boyta muistuttavan VB-laitteen kautta. Kokoontaitettavan laboratorionsa turvasta viestittelevä professori tarjoaa myös turvaa pelastetuille tovereille ja opettaa Luigille Poltergustin uusien ominaisuuksien käyttöä.

Kellarikerroksen autotalliin pystytettyyn tukikohtaan voi myös tarvittaessa teleportata mistä päin aavehotellia tahansa. Professorin boo-kokoelma on kaiken kukkuraksi vapautettu, ja klassiset Mario-kummitukset piileskelevät talon uumenissa vapaaehtoisina välipomoina. Boot tarjoavat hieman erilaisia haasteita kuin muut kummitukset ja ovat usein mukavaa vaihtelua ujompien taktiikkojensa vuoksi. Kerättyjä kummituksia voi ihailla laboratorion kokoelmissa.

Tapahtumapaikkana aavemainen loistohotelli on komea ja tunnelmallinen, mitä alkutaipaleen rauhallisempi tutkiminen korostaa. Ikkunoista sisään paistava kuu, pölisevät kalusteet ja monipuolisesti hajoava irtaimisto tekevät vaikutuksen. Luigin taskulampun valo antaa viimeisen silauksen aavemaiselle tunnelmalle. Muokattava ympäristö ja materiaalien fysiikalla leikkiminen nousevat keskeiseksi teemaksi, kun Luigi’s Mansion 3 marssittaa Poltergustin eteen yhä persoonallisempia pomovastuksia ja vaikeampia pulmia ratkottavaksi.

Luigi's Mansion 3 -arvostelu

Luigi’s Mansionit eivät ole aiemmin kuuluneet lempipeleihini. GameCubelle ilmestynyt alkuperäisteos löytyy kokoelmastani, kuten 3DS:lle julkaistu jatko-osakin, mutta koin molempien väsähtävän melko nopeasti rajoitettujen liikkumismekaniikkojensa takia. Luigin verraten verkkainen hölkkänopeus ja kaiken imurointi salaisuuksien toivossa ovat edelleen merkkejä pelin tekniikkademomaisesta perusmekaniikasta, mutta pelisarjan kolmas tuleminen onnistuu rytmityksessä. Pelimaailman tutkiminen ei väsytä edes monituntisen istunnon jälkeen.
 
Peruspalikat ovat edelleen liiallinen imurointi ja rauhallinen tutkiminen, mutta pelialueet ovat tiiviitä, eikä niissä toisteta liiaksi samoja kaavoja, vaan Luigi oppii sopivassa suhteessa uusia kykyjä ja tapoja käyttää Poltergustia metroidvaniamaiseen tapaan. Kerroksiin jaetun talon alimmat kerrokset ovat suurimmaksi osaksi pieniä huoneita sisältäviä käytäväosuuksia, mutta pian eteen avautuvat puutarhakerros, elokuvastudiot, muinaisen Egyptin hiekkadyynit pyramideineen ja pannuhuone valtaisine vesivahinkoineen.

Jokainen teemakerros on tiivis ja ryhdikäs kokonaisuus, joka sisältää yleensä ainakin yhden pidemmän pomotaistelun. Ajoittain Luigin epäonnisen loman järjestänyt ja professori E. Gaddin kidnapannut arvoituksellinen hotellin omistaja sekä aiempien osien loppuvastus King Boo käyvät hidastamassa aavejahdin etenemistä hotellin ylimpiin kerroksiin. Vanhoihin alueisiin palataan muutamia kertoja, mutta samalla avataan aiemmin lukittuja paikkoja tai nähdään jo kertaalleen koluttu paikka ainakin hiukan eri tavalla, joten varsinaista kierrätystä ei tapahdu.

Luigi's Mansion 3 -arvostelu

Pomovastuksien kanssa kamppailu on pulmanratkonnan ohella Luigi’s Mansion 3:n suurin vahvuus ja syy siihen, miksi jaksoin pelata sen yksinpelin läpi melkeinpä suoraan neljän peräkkäisen istunnon aikana. Luigin päänmenoa mitä moninaisimmilla tavoilla yrittävät erikoisaaveet voitetaan imurilla ja puhallusominaisuudella sekä oikein ajoitetuilla taskulampun väläyksillä. Välillä tarvitaan Poltergustin mainiota imukuppiasetta suojakilpien riisumiseen, ja luovimmillaan apua haetaan ympäristöstä löytyvistä keinoista. Haastettakin on tarjolla, joten hektisimmät kamppailut voivat päättyä lyhyeen, kunnes ilmiselvä taktiikka haamun voittamiseksi kirkastuu. Voitto palkitaan melkein aina hotellin hissin kerroksia avaavilla nappuloilla, jotka kummitukset ovat vieneet mennessään.

Seikkailu on laskelmieni mukaan ohi 10–12 tunnissa, mikäli ei nuohoa jokaista nurkkaa salaisuuksien, bookummitusten ja kadonneiden timanttien toivossa. Kaiken kerääville pelaajille riittää tekemistä noin 15 tunniksi. Urakkaa nopeuttavat matkan varrella hulppeiksi kohoavien rahavarantojen käyttäminen boo-aaveiden sijainteja ja timanttien olinpaikkoja paljastaviin vihjeisiin. Rahalle olisi voinut keksiä muutakin käyttöä, kuten pukuja tai muuta kerättävää tukikohdan seiniä koristamaan.

Enintään kahdeksan pelaajan minipeleihin ja kelloa vastaan käytävään kummitusjahtiin perustuvat yhteistyötilat eivät tarjonneet testisession aikana syitä pidempään panostamiseen, sillä vain nopeatempoinen kolikkojahti jaksoi kiinnostaa muutamaa pelikertaa pidempään.

Nintendon vihreähattuisen putkimiehen kolmas aavejahti on suoraa jatkumoa edellisosille niin hyvässä kuin pahassakin. Gooigi edustaa pelin suurinta innovaatiota ja pitää aavejahdin varrella nähtävät pulmat tuoreina. Mikäli aiemmat osat ovat jättäneet toiminnaltaan kylmäksi, tämäkään tuskin muuttaa mielipiteitä, mutta sarjan faneille ja erityisesti englannin alkeet omaksuneille pienemmille pelaajille seikkailu haamuhotellissa on mainiota ajanvietettä halloweenin aikaan.

Arvostelu on julkaistu alkujaan marraskuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 205.

8/10

Kehittäjä: 
Next Level Games
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-7

Nostoja