Mafia: Definitive Edition / Arvostelut / pelaaja.fi

Mafia: Definitive Edition

6.12.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
2

Mafia: Definitive Edition -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Onnistunut uusintaversio herättää vanhan tarinan henkiin

Vuonna 2002 ilmestynyt Mafia oli aikanaan vallankumouksellinen peli. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen tai ainoa avoimen maailman rikospeli, sillä Grand Theft Auto III:n vanavedessä lukemattomat pyrkyrit olivat jo ehtineet markkinoille. Mafia erottui kuitenkin massasta, sillä se ei edes pyrkinyt olemaan mikään kohellussimulaatio vaan tunnelmallinen tarinapeli järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Vuodesta 2002 on kuitenkin jo aika kauan aikaa, ja teknologia on sittemmin kehittynyt harppauksin. Mafia on myös ohjausjärjestelmältään niin ihmeellinen ja outo tapaus, että vaikka pelin saisi toimimaan, se on nykysilmin miltei pelikelvoton. Miten on uusioversion laita?

Toisin kuin kesällä ilmestyneet remasteroidut versiot Mafia II:sta ja Mafia III:sta, Mafia: Definitive Edition ei ole mikään räpellys, jossa vain väännetään resoluutiota isommalle ja lyödään mukaan lisäsisällöt. Se on alusta alkaen täysin uusiksi kehitetty teos. Tämä oli luonnollisesti väistämätöntä, sillä mikään määrä kiillotusta ei olisi tehnyt 18 vuotta vanhasta vaarista enää pelikelpoista.

Koska Mafia on pistetty täysin uusiksi, se luonnollisesti näyttää ja tuntuu ainakin enimmäkseen modernilta peliltä. Vertailemalla uusintaversiota alkuperäiseen peliin ei voi kuin ihailla työn määrää, jonka tiimi on projektiin varmasti käyttänyt. Fiktiivinen Lost Heavenin kaupunki on luotu uudelleen juuri sillä tavalla, jolla uusintaversiot pitäisikin toteuttaa. Alkuperäistä peliä pelanneet tunnistavat yhä kaupungin piirteet, mutta kaikkea on enemmän. Kaduilla on enemmän roskaa, koristeita, esineitä, ihmisiä ja autoja. Rakennukset ovat monimutkaisempia, ja todella komeat sää- ja valoefektit saavat pelimaailman tuntumaan elävältä paikalta.

Mafia: Definitive Edition -arvostelu

Vaikka Mafia: Definitive Edition ei vuoden komeimman pelin palkintoa voitakaan, sen ulkoasua ei tarvitse hävetä. Jos peliä vertaa muutaman vuoden takaisiin todella komeisiin peleihin, kuten Grand Theft Auto V:een, se pärjää vertailussa ihan hyvin. Varsinkin välianimaatioissa hahmomalleihin ja kasvoanimaatioihin on nähty valtavasti vaivaa, mikä onkin tarinavetoisessa ja tunnelmaan luottavassa pelissä hyvä idea. Väistämättä kyllä ihmetyttää, että miksi itse pelin aikana samaiset kasvot näyttävät suttuisilta ja yksityiskohdattomilta.

Suurin ja merkittävin uudistus löytyy kuitenkin pelaajan ja näytön välistä, sillä Mafian pelaaminen on vihdoin sujuvaa puuhaa. Nyt ohjaus noudattelee kolmannen persoonan toimintapelien vakiintuneita ratkaisuja, joten homma toimii mainiosti sekä peliohjaimella että hiirellä ja näppäimistöllä.

Tekniikan puolesta kaikki on siis kunnossa, joten Mafia voi vihdoin hurmata pelaavan maailman tarinallaan – vai voiko? Mafia oli todellakin vuonna 2002 harvinaislaatuinen peli jo puhtaasti sen takia, että sen tarina oli yleensäkin ollut kehitystiimille prioriteetti. Siksi elokuvamainen kertomus mafioson elämästä kieltolain aikaisessa muka-Chicagossa iski kympillä, mutta nyt tilanne on toisenlainen.

En väitä, että tarina on huono, mutta nykymarkkinoilla kilpailua on jo niin paljon, ettei uutuudenviehätyksen voimalla pääse loistamaan. Kaikkien onneksi kehitystiimi on panostanut resursseja myös tähän osa-alueeseen, sillä vaikka tarina noudatteleekin yhä alkuperäisen pelin suuria linjauksia, mukana on uutta sisältöä.

Mafia: Definitive Edition -arvostelu

Mafia kertoo tarinan Tommy Angelosta, jonka maailma kääntyy kohtalon oikusta katolleen. Taksia nälkäpalkalla ajava Tommy joutuu yllättäen keskelle kahden mafiaperheen välienselvittelyä, kun kaksi Salierin rikollisperheen jäsentä vaatii aseella uhaten häntä ajamaan heidät turvaan. Onnistuneen pakomatkan jälkeen don Salieri lupaa, että jos Tommy ikinä tarvitsee vastapalvelusta, ovi on hänelle avoinna.

Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla, eikä Tommynkaan elämä mene aivan kuin hän olisi suunnitellut. Yhä syvemmälle järjestäytyneen rikollisuuden maailmaan uppoava Tommy uskottelee itselleen, että hän ei ole vielä myynyt sieluaan vaan on yhä yksi hyvistä.

Jos on ikinä nähnyt ainuttakaan Mafiaveljien tai Kummisedän kaltaista elokuvaa, voi jo alkumetreillä arvata valtaosan Mafian tarinan käänteistä ja tapahtumista, joten mitään suunnattomia yllätyksiä tai oivalluksia ei kannata odottaa. Onneksi tunnelmaa kyllä löytyy sitten senkin edestä, ja tarinan vahvuus on rauhallinen eteneminen. Välillä käytetään pitkiäkin pätkiä aivan arkisiin asioihin, kuten Tommyn ja tämän tulevan vaimon yhteiseen kävelymatkaan Salierin perheen kantabaarista kotiin. Kun jätökset väistämättä osuvat tuulettimeen, roiskeet tuntuvat merkityksellisiltä, koska pelaaja on jo ehtinyt useiden pelituntien aikana kiintyä hyvin kirjoitettuihin ja näyteltyihin hahmoihin.

Pelin tyyli on yleisesti hyvin elokuvamainen, sillä välianimaatioissa nähdään jatkuvasti elokuvista tuttuja kuvakulmia ja visuaalisia kikkoja, mikä vain entisestään alleviivaa fi ilistä tutun mafi atarinan interaktiivisesta versiosta. Kukin voi päättää itse, onko tämä kehu vai haukku.

Mafia: Definitive Edition -arvostelu

Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin Mafia: Definitive Edition onnistuu. Epäilin salaa, että 18 vuotta vanha tarina viihdyttäisi edelleen, jos antiikkisen pelin pelaaminen ei olisi ollut niin tuskallista, mutta silti. Vähän maalipintaa rapsuttelemalla voi helposti arvata, että kehitystiimin resurssit eivät ole olleet aivan huikeat, joten nostan hattua siitä, miten fi ksusti ne on käytetty.

Vaikka elokuvamainen ote ei olekaan enää vallankumouksellinen lähestymistapa, lopputuloksena on hyvällä maulla kerrottu, toimiva ja viihdyttävä tarina. Edelleen toimivat mainiosti myös pelin erikoisuudet, kuten liikennesääntöjä haukkoina vahtivat poliisit, sillä ne lisäävät immersiota entisestään ja erottavat Mafian valtavirran kohelluspeleistä.

Avoimen maailman kohelluksesta nauttivat voivat siirtyä toisaalle, mutta tarinallisten pelien ystävät voivat vihdoin tsekata itsekin, miksi me jäärät olemme lähes kahden vuosikymmenen ajan muistelleet Tommy Angelon tarinaa lämmöllä.

8/10

Kehittäjä: 
Hangar 13
Julkaisija: 
2K Games
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Rabbitman kuva
Rabbitman

Ei se alkuperäinen mitenkään pelikelvoton ole. Nykystandardeilla oikein hyvä PC-peliksi.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Rabbitman

Ei se alkuperäinen mitenkään pelikelvoton ole. Nykystandardeilla oikein hyvä PC-peliksi.

Jäin itsekin ihmettelemään mikä siinä on pelikelvotonta? Peli toimi ainakin minun koneellani täysin ongelmitta (pelattu viimeksi reilu vuosi sitten). Jotkut nappien paikat on oletuksena jokseenkin oudot, mutta kun bindaukset voi tuttuun pc-tyyliin muuttaa mieleisekseen, ei ohjaus pienen säädön jälkeen poikkea millään olennaisella tavalla nykypeleistä.