Metroid Dread / Arvostelut / pelaaja.fi

Metroid Dread

6.12.2021 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Metroid Dread -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 227. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Merkkiteosten jalanjäljissä

Myönnettäköön. Metroid Prime 4:ää suu vaahdossa odotellessa oli helppo unohtaa, että Samus Aranin galaktiset seikkailut voisivat jatkua myös kaksiulotteisella rintamalla. Ei moinen toki odottamatonta ollut, modernisoituihan klassinen Metroid II jokunen vuosi sitten 3DS:n upeaksi Samus Returns -uusioversioksi. Leijonankyntensä pelillä näyttänyt MercurySteam oli nappivalinta sarjan soihdunkantajaksi myös Nintendon mielestä, sillä espanjalaisstudion harteille uskottiin myös täysin uuden kaksiulotteisen Metroidin kehitys. Hyvä niin, sillä superklassikko Super Metroid ja sitä jatkanut Metroid Fusion ovat kahden vuosikymmenen jälkeen saaneet arvoisensa seuraajan.

Metroid Dread on konsepti, joka on muhinut Nintendon suljettujen ovien takana jo Fusionin päivistä asti. Sen keskeisin piirre on jatkojalostaa edeltäjän ideaa Samusta jahtaavasta SA-X-olennosta, joka ilmaantui vainoamaan pelaajia lähinnä käsikirjoitetuissa tilanteissa. Metroid Dreadissa uhka on laajentunut seitsemään periaatteessa tuhoutumattomaan ja pelaajaa aktiivisesti jahtaavaan E.M.M.I.-robottiin, joiden vähemmän hellässä ja pehmoisessa syleilyssä Samuksen elämänlanka katkeaa kertalaakista. Ahdistavalta kuulostava idea on heikkohermoisimpien onneksi rajattu uuden ZDR-planeetan tietyille alueille, jotka ovat tunnistettavissa hyvissä ajoin ennen niille astumista.

Näennäisen pakokauhun keskellä Dread nojaa perinteiseen Metroid-kaavaan rakkaudella. Jopa hampaisiin asti aseistetun palkkionmetsästäjän tavanomaiseen varusteiden menetykseen alkumetreillä on löydetty ihan kiintoisa lähestymistapa, kiitos osan kyvyistä omivien E.M.M.I.-robottien. Samalla Dread nivoo Samuksen tähänastisen tarinan yhteen eräänlaista päätöstä varten, vaikkei Metroidien vaiheita erityisen tarinavetoisina ole koskaan voinut pitääkään. ZDR:n sokkelomaisia rakenteita tutkiessa on silti tyydyttävää nähdä toisinaan jokusia vähäeleisiä välipätkiä.

Metroid Dread -arvostelu

Ensimmäisenä Metroid Dreadissa huomio kiinnittyy sulavaliikkeiseen Samukseen, jonka vaivattoman ohjauksen ansiosta eteneminen on silkkaa nautintoa. Pelin tuntuma nojaa monilta osin Metroid: Samus Returnsin oppeihin, joskin vapaan tähtäämisen ja vihollisia tyrmäävän vastaiskun kaltaiset piirteet istuvat sitäkin paremmin Switchin ohjaimille.

Vaikka ase- ja kykyarsenaalit kasvavat rivakkaa tahtia ZDR:n uumenia tutkiessa, muun muassa seinäkiipeilyn ja kierrehypyn kaltaiset lisäykset ehtivät iskostua selkäytimeen hyvissä ajoin ennen seuraavan kyvyn haalimista. Toki näppäinmäärän kasvaessa jokusia poikkeuksiakin löytyy. Omalla kohdallani sellaiseksi osoittautui turbojuoksusta ilmaan pyrähtävä kipinäsyöksy, jonka pakollinen käyttö onneksi jää varsin minimaaliseksi. Koska uudet kyvyt edesauttavat uusien etenemisreittien avaamisessa ja vihollisten kurittamisessa ehtaan Metroid-tyyliin, aivot alkavat raksuttaa hyödyntämismahdollisuuksia jo kyvyn käyttöohjeistusta silmäillessä.

ZDR:n rakenne saattaakin alkuun tuntua monimutkaisemmalta kuin se oikeastaan on. Läpäisyn kannalta oleellisilla reiteillä ei ole liiaksi asti turhia haarautumia, minkä takia Metroid Dread on massiivisesta kartastaan huolimatta ajoittain edeltäjiään suoraviivaisempi. Aina yhtä kätevään karttaan jää merkintöjä kohdatuista esteistä ja niihin toimivista varusteista, mikä tekee salaisten tarvikkeidenkin metsästyksestä varsin hauskaa.

Super Metroidille ominainen eksymisen tunne on vaihtunut oivaltamisen ja onnistumisen riemuun, kun eri maailmankolkat ja reitit lopulta yhdistyvät tyydyttävästi. Vaikka vastaan tulevat kuljetusvaunut ja teleportaatiolaitteet veisivät epäoleellisilta vaikuttaviin paikkoihin, pelaajaa ohjataan huolellisella kenttäsuunnittelulla ja visuaalisilla vihjeillä juuri sinne, minne pitääkin. Sama pätee myös alueiden laavavirtoja muuttaviin vipuihin tai alkuun pahaenteisiltä vaikuttaviin E.M.M.I.-alueisiin, joissa tappajarobottia pakoon pinkoessa päätyy lähes poikkeuksetta juuri oikeaan määränpäähän.

Metroid Dread -arvostelu

E.M.M.I.-alueet antavat ennen kaikkea erinomaista vaihtelua ja rytmitystä muulle toiminnalle ja tutkimiselle. Monet ovat kokeneet alueet ahdistaviksi kertakuoleman takia, mutta pintaa syvemmälle katsoessa kynnys uudelleenyritykselle on äärimmäisen matala. Pyrähdykset alueilla ovat yleensä varsin nopeita, ja kuolema palauttaa pelaajat viimeisimmän tallennuspisteen sijaan E.M.M.I.- alueen sisäänkäynnille.

Peltipurkkien välttelyyn soveltuvia kykyjä saadaan matkan varrella jatkuvasti lisää, kunnes alueilla piilevä kertakäyttöinen superase hoitelee muutoin tuhoutumattoman vastustajan päiviltään etenemistilanteen niin vaatiessa. Aseen käyttäminen on aina oma jännittävä minipulmansa. Robotteihin on saatava riittävästi etäisyyttä, jotta voi tuhota niiden suojapanssarin runsaalla sarjatulella ja sen alta paljastuvan pääytimen hitaasti latautuvalla megalaukauksella.

Yleisesti ottaen Metroid Dreadia voisikin kuvailla pikemminkin reilulla tavalla haastavaksi kuin vaikeaksi. Sulavat ohjakset vähentävät tahattomia vahingoittumisia melkoisesti kömpelömpiin edeltäjiin nähden, ja lisäksi energia- ja asetarpeita löytyy riittävissä määrin. Haastavimpia tilanteita ovat E.M.M.I.-robotteja perinteisemmät pomotaistelut, joissa haalittujen kykyjen hyödyntäminen ja vihollisten hyökkäyskuvioiden seuraaminen ovat avainasemassa. Vaikkei sitä heti aina uskoisi, pomomittelöissä jokainen hyökkäys on väistettävissä, minkä oivaltaminen tuo yhteenottoihin nopeasti oman hauskan kaavansa ja rytminsä. Vaikka kuolema korjaisi satoaan, jokaisen yrityksen jälkeen on aina edelliskertaa viisaampi ja valmistautuneempi vihollisten metkuihin.

Metroid Dread -arvostelu

Pelillisten hienouksiensa ohella Metroid Dread on teknisesti varsin pätevä ilmestys. Sulava ruudunpäivitys pysyy valtaosan ajasta tasaisena. Poikkeuksena ovat muutamat perustoimintaa monipuolisemmat tilanteet, joissa on aistittavissa jonkinasteista hyytymistä. Kolmiulotteinen ulkoasu istuu mallikkaasti sarjan entuudestaan tyylikkääseen ja persoonalliseen maailmaan, eikä perinteisemmän pikseligrafiikan hylkäämistä tarvitse hävetä tippaakaan. Yleistunnelmaa luodaan onnistuneesti taustalla vilisevillä otuksilla ja ajoittain jopa ympäristöä muovaavalla tuholla, mikä saa ZDR:n tuntumaan elävämmältä paikalta staattisen kulissin sijaan. Kaikkea siivitetään toisinaan hyvinkin tunnelmallisella ja ahdistavalla äänimaailmalla, joka tosin olisi kaivannut rinnalleen huomattavasti monivivahteisempia ja tunteenpaloa herättäviä musiikkiraitoja.

Metroid Dread on puhdas rakkaudenosoitus 35-vuotiaalle ja useita pelihistorian merkkipaaluja sisältävälle sarjalle. Jo neljän vuoden takaisen Metroid: Samus Returnsin perusteella MercurySteamin uutukaiselta oli lupa odottaa paljon, mutta Metroid Dread lunastaa siihen kohdistetut odotukset lähes eleettömällä kauneudella. Perinteikäs klassikkosarja on päivitetty ajan tasalle niin taidokkaasti, että se kamppailee tosissaan vuoden kovimpien pelien kärkikastissa. Ja myönnettäköön, tämän jälkeen Metroid Prime 4:n odottelukaan ei haittaa enää pätkän vertaa.

9/10

Kehittäjä: 
MercurySteamNintendo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Seikkailu, Tasoloikka, Toiminta
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta