Monster Hunter Rise / Arvostelut / pelaaja.fi

Monster Hunter Rise

17.05.2021 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1

Monster Hunter Rise -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun 2021 numerossa 221. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Tuttua menoa uusissa ympäristöissä

Monster Hunter Rise on selkeää jatkoa parin vuoden takaiselle Monster Hunter Worldille. Se oli helpommin lähestyttävä ja aloittelijaystävällisempi kuin edeltäjänsä, ja tuloksena oli koko Capcomin historian suurin myyntimenestys. Niinpä ei ole hirveän yllättävää, ettei kelkka ole kääntynyt nytkään ja pitkän linjan fanien kaipaama paluu entiseen jäi taas näkemättä.

Tällä kertaa ihmisten ja hirviöiden ikuinen taisto vie meidät kaukaiseen Kamuran kylään, jonka tunnelma on lainattu selvästi japanilaisesta ninjaromantiikasta. Idyllinen kylä on kuitenkin kauhean vaaran uhkaama, sillä alueen hirviöt ovat laittaneet omat riitansa hetkeksi jäihin käydäkseen yhdessä taistoon ihmisten asutusta vastaan. Näin on käynyt ennenkin, ja viimeksi vain ihme pelasti kylän tuholta. Nyt ihmeitä ei ole tiedossa, vaan vastuu on yksinäisellä metsästäjällä.

Rise pyörii hirviöiden metsästämisen ympärillä ja asettaa pelaajan taistelemaan kerta toisensa jälkeen milloin mitäkin sähkövoimilla varustettua sapelihammasdinosaurusta vastaan. Kaikilla hirviöillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sekä persoonalliset taistelutyylinsä, joiden opettelu on metsästäjälle elinehto.

Suurin koukku Monster Huntereissa on monille aina ollut se, että tie voittoon kulkee valmistautumisen ja pelaajan itsensä haaliman opin kautta, eikä niinkään saamalla riittävän tehokkaita varusteita. Toki tämä tarkoittaa myös sitä, että haastavaa matsia ei voi voittaa grindaamalla sinnikkäästi itselleen tehokkaita työkaluja, mutta elämä hirviöiden keskellä ei ole helppoa.

Monster Hunter Rise -arvostelu

Rise tuntuu World-veteraanin perspektiivistä heti tutulta peliltä, mikä on minun kirjoissani oikein hyvä juttu. Vaikka uusia hirviöitä ja uusia varusteita löytyy jonkin verran, 14 erilaisen asetyypin valikoima ei ole kasvanut lainkaan. Siitä ei kannata kuitenkaan masentua, sillä kaikki aseet tuntuvat uudenlaisilta ja asekohtaiset ja vaihdettavat erikoiskyvyt antavat muokata pelikokemusta melkoisesti. Esimerkkinä tuplatikareiden käyttäjät voivat hurmostilaan päästyään joko liikkua tuulennopeasti pitkin taistelukenttää ja näin pysyä tiukasti hirviöiden selustassa tai tehdä väistöjen aikana automaattisesti viiltohyökkäyksiä ympärilleen.

Oman lisänsä pelin syvyyteen tuovat myös seittiötökät, jotka korvaavat Iceborne-lisälevyn kiipeilykoukun. Pelaajan matkaan tarttuvat ötökät mahdollistavat yhä kiipeilyn ja Hämis-henkisen seittiheilumisen mutta lisäävät myös jokaiselle aseelle pari uniikkia erikoishyökkäystä. Raskaiden jousipyssyjen käyttäjät voivat niiden avulla singahtaa vihollisen alta pois tai virittää pari sekuntiakestävän ansan. Ansa torjuu siihen osuvan vahingon ja antaa hyökkäyksen jälkeen pelaajan ampua vastapalloon kunnon megahyökkäyksellä.

Uutta opeteltavaa riittää siis myös veteraaneille, mutta haluan osoittaa erityisen suurta sympatiaa aloittelijoita kohtaan. Sarja ei ole koskaan ollut erityisen nyyppäystävällinen, mutta Worldin uuden asenteen ja myyntimenestyksen jälkeen toivoin, että Capcom jatkaisi samalla linjalla. Toivo oli turha, sillä Rise kyllä sisältää runsaasti opetustekstejä ja jopa opetusosioita, mutta eivät ne oikeasti opeta pelaamaan.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että peleissä on paljon opittavaa, sillä siitähän se syvyys tulee, mutta jotain rajaa silti. Kaikilla asetyypeillä on aivan omanlaisensa pelimekaniikat, ja pelin paljastamien perusteiden alla piilee usein jäävuoren verran sellaista kätkettyä tekniikkaa, jonka olemassaoloa ei edes voi aavistaa wikejä selaamatta.

Monster Hunter Rise -arvostelu

Merkittävin uudistus on pelin taustatarinassakin vilahtanut hirviöiden yhteishyökkäys, joita torjutaan tornipuolustusta muistuttavassa pelitilassa. Useat hirviöaallot höökivät päälle ja yrittävät romuttaa kylän muurit, kun taas pelaaja ja tämän avustajat yrittävät tykittää elukoita kumoon jos jonkinlaisilla sotakoneilla.

Tornipuolustus on näyttävää mutta sekavaa puuhaa. Tuntuu kovasti siltä kuin pelitila olisi tasapainotettu neljää ihmispelaajaa varten, mutta koska testiversiossa ei peliseuraa löytynyt, täytyi yrittää yksin. Edes tekoälysotureiden miehittämät sotakoneet eivät auta hirveästi, kun hirviöitä tulee niskaan kaikista suunnista samaan aikaan. Onneksi pakollisia puolustustehtäviä ei ole tarinan aikana kovin monta, mutta pelitilasta pitävät voivat puolustaa muureja vaikka miten usein.

Luettelemani uudistukset eivät todennäköisesti kuulosta suunnattomilta, eivätkä ne sitä olekaan. Välillä Rise tuntuikin pikemminkin Worldin lisälevyltä kuin itsenäiseltä peliltä. Tämä ei toki tarkoita, että kokemus olisi lyhyt, sillä pelin parissa saa helposti vietettyä kymmeniä ellei satoja tunteja. Tekemistä on valtavasti erilaisten tehtävien, sivutehtävien ja erikoiskeikkojen muodossa, ja lisää on tulossa julkaisun jälkeen.

Kun sisältö on vielä laadukasta, Monster Hunter on edelleen Monster Hunter. Se ei ole pelkästään positiivinen asia, sillä uudistamisen varaa kyllä olisi aivan perusohjauksesta lähtien, mutta Capcom on selvästi tiensä valinnut. Rise tuskin muuttaa kenenkään mielipidettä pelisarjasta, mutta jos se ei aiheuta automaattista allergiareaktiota, tarjolla on laadukas ja viihdyttävä toimintaroolipeli, jossa riittää syvyyttä ja vaihtoehtoja loppuvuodeksi.

8/10

Kehittäjä: 
Capcom
Julkaisija: 
Capcom
Peligenre: 
Toiminta
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta, Online

Kommentit

Käyttäjän PhceeTherion kuva
PhceeTherion

Aivan huippupeli, pitänyt otteessaan jo melkein 50 tuntia! Parasta on etenkin päästä kesyttämään petoja ja ohjaamaan niitä metsästettävän kohteen kimppuun. Pahinkaan hirmu ei ole turvassa lempparikätyreiltäni lagombilta, basariokselta ja somnacanthilta. Mikä on kirjoittajan suosikki?

Worldia pelattu odogaroniin asti n. 30 tuntia, mutta Risen jälkeen voi olla että sen pariin on vaikeampi palata, etenkin palamuten ja wirebugien vuoksi, tekevät liikkumisesta ympäriinsä niin nopeaa, sujuvaa ja hauskaa verrattuna pelkkään kävelemiseen/juoksemiseen.

Nostoja