Monster Hunter Stories 2: Wings of Ruin -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden syyskuun numerossa 225. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Pokémonster Hunter
Monster Hunter Stories 2 sijoittuu syrjäiselle saarelle, jossa hirviöitä ei metsästetä, vaan niitä kesytetään uskollisiksi kavereiksi. Ikiaikainen tasapaino järkkyy, kun saarta suojellut muinainen Rathalos-lohikäärme katoaa jälkiä jättämättä. Ikivanha ennustus kertoo, että edessä on seuraavaksi maailmanloppu.
Tämä ei kuulosta hyvältä, joten tehtävää selvittämään lähetetään legendaarisen hirviönkesyttäjän nuori lapsenlapsi, joka ei ole tähän mennessä vielä kesyttänyt ainuttakaan hirviötä. Tekemällä oppii!
Filosofiset näkemyserot hirviöiden kohtelusta eivät ole ainoa juttu, joka erottaa Monster Hunter Storiesin sarjan pääpeleistä, sillä se ei ole kolmannen persoonan toimintapeli vaan vuoropohjainen roolipeli. Tarina vie pelaajaa ja tämän liittolaisia ympäri saaristoa etsimässä johtolankoja ja keräilemässä kokoelmiinsa lukemattomia hirviöitä. Mukana on siis aimo annos Pokémonia.
Hirviöiden keräily on elintärkeää, sillä kaikilla hirviöillä on omat hyökkäystyylinsä ja erikoisliikkeensä, joita ne hyödyntävät taisteluissa. Taustalla kummittelee melkein kirjaimellinen kivi–paperi–sakset-järjestelmä, sillä kun kaksi soturia iskee vastakkain, niiden liikkeitä verrataan toisiinsa ja vahvemman valinnut tekee heikompaan murskaavan määrän vahinkoa. Tiimikavereiden tai hirviöiden hyökkäysliikkeitä ei saa itse valita sen enempää, joten on syytä pitää mukanaan monipuolista hirviövalikoimaa, jotta plakkarissa on tarpeeksi kiviä saksia vastaan ja paperia kiviä vastaan. Koska tämän mekanismin hyödyntäminen on koko taistelusysteemin selkäranka, on usein turhauttavaa vain katsella tumput suorana vieressä, kun tiimikaverit ottavat kuonoonsa vuoro toisensa perään.
Onneksi sentään omat liikkeet saa valita vieläpä mukavan Monster Hunter -henkisesti. Tarjolla on useita erityyppisiä aseita, joten hyökkäyksen lisäksi pitää vielä valita aseensakin tilanteen mukaisesti. Kivisellä panssarilla päänsä suojannutta hirviötä ei kannata hutkia miekalla, mutta toisaalta ilmavalla leukapussillaan lentelevä hirviö tuskin tykkää pistävistä hyökkäyksistä.
Monster Hunter -lainaukset eivät toki rajoitu tähän, sillä varusteiden rakentelu on pelissä keskeisessä roolissa. Taistelussa kukistetuilta hirviöiltä kerätään materiaaleja, jotka sitten muutetaan eri tilanteisiin sopiviksi aseiksi, panssareiksi ja työkaluiksi. Tekemistä riittää runsaasti, ja emosarjan tyyliin pelkkään varusteluun saa kulumaan lukemattomia tunteja.
Monster Hunter Stories 2 on mitä mainioin kokemus. Se tuntuu kauttaaltaan tutulta ja turvalliselta Monster Hunter -peliltä, mutta sen pelattavuus on niin kaukana tavallisesta kuin olla voi. Sisältöä on paljon, meininki on hauskaa ja hirviöiden keräily on addiktiivista, mutta entä negatiiviset puolet? Ainakin Switch-version toteutus tulee mieleen. Monster Hunter Risen Switch-versio oli pienoinen tekninen ihme, kun taas Stories 2 tökkii ja pätkii jatkuvasti. Se tuntuu pc-peliltä, joka on runtattu Switch-muottiin väkisin ongelmista piittaamatta.
Pelasin Switch-version kuitenkin läpi, mikä osoittaa, että ongelmat eivät tapa pelinautintoa mutta rajoittavat sitä kyllä melkoisesti. Stories 2:ta kannattaa ehdottomasti pelata, mutta jos valinnanvaraa on, mieluummin pc:llä.
8/10
