Morbid: The Seven Acolytes / Arvostelut / pelaaja.fi

Morbid: The Seven Acolytes

10.02.2021 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
1

Morbid: The Seven Acolytes -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Synkkää menoa suoraan Suomesta

Suomalaisen Still Runningin Morbid: The Seven Acolytes on rohkea ja kunnianhimoinen peli, joka ammentaa inspiraatiota legendaarisesta Bloodbornesta ja pyrkii tarjoamaan samanlaisen pelikokemuksen kaksiulotteisena. Tuloksena on todella tunnelmallinen ja näyttävä pikseliseikkailu, jossa on myös omat ongelmansa.

Pelin alkuasetelmassa mystinen tuho on syössyt maailman raunion partaalle ja harvat selviytyjät kykkivät ankeissa kylissään hirviöiden keskellä. Pelaajan tehtävänä olisi kepittää hirviöitä pataan ja palauttaa toivo maailmaan.

Synkeä maailma on ladattu täyteen mörköjä, joita vastaan taistellaan hidastempoisesti ja painokkaasti. Mukana on kourallinen parannusesineitä, jotka saa ladattua takaisin täyteen vain rukoilemalla harvoilla alttareilla, jolloin myös kaikki tapetut hirviöt heräävät henkiin. Jos on pelannut ainuttakaan soulsborne-peliä, tämä kaikki tuntuu välittömästi hyvin tutulta ja turvalliselta.

Bloodbornen tunnelma on onnistuttu vangitsemaan ja siirtämään hyvin 2D-maailmaan. Sade ropisee ikuisen yön maailmassa, ja hirviöt ovat mielikuvituksellisia ja sopivan groteskeja. Lisäpisteitä tulee vielä siitä, että esikuvan tyylin ja estetiikan suoran kopioinnin sijaan genreä on tyrkätty pari pykälää kohti H. P. Lovecraftin Innsmouth-meininkiä.

Morbid: The Seven Acolytes -arvostelu

Valitettavasti tämän jälkeen alkavat ongelmat, sillä alkujaan kolmiulotteisen Bloodbornen muuntaminen isometriseksi 2D-peliksi ei ole onnistunut aivan täydellisesti. Maailman tutkiminen on kankeaa, koska pelialueesta näkee kerrallaan vain pienen palasen. Niinpä on usein hankala edes hahmottaa, missä päin kenttää liikkuu ja mitä ympärillä on.

Myös taistelu kärsii samasta ongelmasta, sillä se näyttää Bloodbornelta, mutta yhtäläisyydet ovat pintapuolisia. Hirviöiden hyökkäykset on todella helppo väistää tai torjua, joten pienen totuttelun jälkeen edes pomomatsit eivät tunnu hirveän vaarallisilta. Taistelumekaniikat ovat myös aivan liian yksinkertaisia, koska esimerkiksi hirviöitä ei voi horjuttaa hyökkäyksillä. Niinpä nopeasti mutta heikosti lyövät aseet ovat vain heikkoja ilman niitä perinteisiä hyötyjä. Täten kannattaakin automaattisesti valita tehokkain mörssäri, oli se miten hidas tahansa.

Koska pelistä ei myöskään löydy mitään panssareita tai varusteita, myös erilaiset hahmobuildit voi aika pitkälti unohtaa, mikä vain korostaa taistelun yksinkertaisuutta. Yksinkertaisuus ei automaattisesti olisi huono juttu, sillä se voisi toimia mainiosti vaikkapa nopeatempoisemmassa pelissä, jossa ei olisi aikaa mihinkään syvällisempään. Soulsborne-pelien hitaaseen tempoon yhdistettynä se vain saa koko pelin tuntumaan ajan myötä tylsältä.

Morbid: The Seven Acolytes -arvostelu

Tekeekö tämä Morbidista huonon pelin? Se riippuu ehkä siitä, mitä peliltään kaipaa. Perinteistä soulsborne-haastetta kaipaavat eivät löydä etsimäänsä ja kyllästyvät taatusti nopeasti, mutta kaikki eivät ole soulsborne-intoilijoita.

Jos yksinkertaisempi pelattavuus ja kepeämpi vaikeustaso eivät haittaa, Morbid tarjoaa tunnelmallisen ja kauniin maailman, jos verta ja suolenpätkiä täynnä olevaa maailmaa voi kauniiksi sanoa. Siitä irtoaa seikkailtavaa hetkeksi jos toiseksikin.

6/10

Kehittäjä: 
Still Running
Julkaisija: 
Merge Games
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch, Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Rokkijani kuva
Rokkijani

Innokkaana souls-fanina haluan pelata tämän ihan estetiikan takia jo. On muitakin syitä pelata näitä kuin haastavuus. Pleikalle alennuksesta jossain välissä siis.

Nostoja