Mosaic / Arvostelut / pelaaja.fi

Mosaic

8.03.2020 // Kirjoittanut: Wasara
0

Unissani minä olen vapaa

Silmät avautuvat. Jälleen harmaa aamu harmaassa kaupungissa täynnä harmaan rutiinin täyttämää harmaata eloa. Herätyskellon vaiettua puhelin ilmoittaa uusista viesteistä. Vastassa on masentava tekstari eteerisiä öljyjä kaupittelevalta vanhalta ystävältä, epähuomiossa väärään numeroon lähetetty illalliskutsu ja toimistolta saapunut yrityskielelle muotoiltu uhkaviesti, jonka mukaan toistuvista myöhästymisistä seuraa irtisanominen.

Ulkosalla aamuaurinko yrittää tuloksetta läpäistä pilvenpiirtäjien huippujen ja tiheän savusumun valtaaman horisontin. Katutasolla ihmisten piirteet katoavat massaan, joka matelee tervaisena virtana kohti uutta työntäyteistä päivää. Maailma on kylmä, kasvoton ja etäinen seinien sisällä ja niiden ulkopuolella. Onko tältä unelmien hautausmaalta pakotietä?

Mosaic, Arvostelu

Norjalaisvalmisteisen Mosaicin tavoittelema tarttumapinta majailee täysin tunteiden kartastolla. Se ei ole sydämeltään peli, vaikka päällisin puolin teos omaa lajityypin ominaispiirteitä. Pelaaja ohjastaa nimetöntä arjen sankaria hiiren tai peliohjaimen avulla ja suorittaa erinäisiä toimenpiteitä polveilevalla matkallaan, mutta roolitus on alusta lähtien selvä – pelaajan tehtävä on avustaa päähenkilön askellusta koettelemuksesta seuraavaan ja antautua tarinan vietäväksi.

Samanaikaisesti ahdistavan arkinen ja lennokkaan psykedeelinen käsikirjoitus on paljon velkaa Aldous Huxleyn romaanille Uljas uusi maailma. Mosaic pakottaa pelaajan oravanpyörän hammasrattaistoon tavoitekaavioineen ja pankkitositteineen sekä asettaa samalla aistit törmäyskurssille älylaitteiden ja deittisovellusten kaltaisten nykypäivän lasiseinien kanssa. Mosaic on tarina apatian juoksuhiekkaan hukkuvasta identiteetistä, modernin maailman suonsilmän nielaisemasta minäkuvasta ja ihmisen sisällä kytevästä kipinästä, joka on mahdollista tukahduttaa kuoliaaksi tai yhtä lailla valjastaa tulentekovälineeksi.

Sellaisenaan Mosaic on siis teos, jonka pisteliäs ja paikoin abstrakti kertomus joko puhuttelee syvästi tai jättää koko lailla kylmäksi. Identiteettikysymyksiin pureutuessaan käsikirjoitus äityy toisinaan alleviivaamaan viestiään liian kärkkäästi ja tarttumaan ylimitoitetulla tarmolla yksittäisiin sosiaalisiin kipukohtiin. Paikoin juoni taas taantuu polkemaan paikalleen ikään kuin kykenemättä vastaamaan itse esittämiinsä kysymyksiin, mikä on aihepiirin huomioiden hieman koomista. Kokonaisuutena Mosaic ei siis aina pysy kovin vakaasti tolpillaan oman painonsa alla, mutta se lienee ainakin osittain tahallista. Kyseessä on kuitenkin kertomus tasapainosta, hyvässä ja pahassa.

Mosaic, Arvostelu

Kaiken yllä luetellun perusteella lienee selvää, että Mosaicin arviointi peliarvostelun perinteisin asteikoin olisi epäreilua sekä itse teosta että tätä tekstiä lukevaa kohtaan. Kokemuksen vetovoima ei määräydy sen pelimekaanisten meriittien tai teknisen toimivuuden perusteella vaan sen mukaan, kuinka syvälle tarina onnistuu kuromaan tiensä ruudun toisella puolella olevan peliohjaimen jatkeen sydänmaille.

Onko Mosaic sitten kokemisen arvoinen teos? Luultavasti kyllä ja todennäköisesti ei mutta ehdottomasti ehkä. Sen kun tietää vain antautumalla kokemukselle. Tämän voin kuitenkin luvata: jos olet koskaan töihin lähtiessäsi joutunut kysymään peilikuvaltasi, millä ilveellä aiot selvitä edessä häämöttävästä päivästä, Mosaic puhuttelee sinua. Tavalla tai toisella.

Jason Ward

7/10

Kehittäjä: 
Krillbite
Julkaisija: 
Raw Fury
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Apple iPad, Apple iPhone, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu