Orwell's Animal Farm / Arvostelut / pelaaja.fi

Orwell's Animal Farm

9.02.2021 // Kirjoittanut: Jason Ward
0

Orwell's Animal Farm -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Roudasta rospuuttoon

George Orwellin Eläinten vallankumous -romaaniin perustuva Orwell’s Animal Farm kiidättää pelaajan aluksi fantastisiin ulottuvuuksiin ja heti perään tiputtaa tämän arjen armottomaan oravanpyörään. Kirjan tavoin kevyen manageripelin kuosiin puetun Animal Farmin tarina käynnistyy, kun riistoon kyllästyneet maatilan eläimet ajavat isäntänsä maanpakoon ja ottavat tilukset hallintaansa.

Vain muutaman kevyesti animoidun ruudun mitalle levitetty peli etenee naksuttelemalla erilaisia komentoruutuja, joilla määritellään eläinyhteisön edustajien arjen raamit. Resurssit eivät veny kaikkialle, eikä yksikään ratkaisu palvele yksiselitteisesti koko yhteisöä, joten tiuhaan järjestetyt puoluekokoukset ladon suojissa ovat riitaisia koitoksia. Maatilan arkea valvova pelaaja ohjastaa hoidokkejaan parhaansa mukaan sellaiseen suuntaan, joka piirtää oman maatilavaltion poliittisen ilmapiirin ääriviivoille täytettä.

Vuoden mittaisiin koitoksiin jaetut kappaleet sisältävät muun muassa istutuksen ja nikkaroinnin kaltaisia arkisia askareita, filosofista kädenvääntöä maatilan tulevaisuudesta sekä verisiä yhteenottoja pahansisuisten ihmisnaapurien kanssa. Ylevät ihanteet ja käytännön realiteetit eivät koskaan tahdo mahtua samaan suppiloon, joten ennen pitkää eläinyhteisön lakipykälien alla alkaa kyteä eripuran kipinöitä – eikä aikaakaan, kun yhteisön asettaman perustuslain tukipaalut ovat ilmiliekeissä.

Orwell's Animal Farm -arvostelu

Päällisin puolin maatilan yhteiskunnan menestyksen mittapuuna on kaksi seikkaa: usko yhdessä määriteltyyn perustuslakiin ja ruoan määrä. Fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin alatekstiä kirjoitetaan kuitenkin koko ajan perustarpeiden rivien väliin. Yhteisen hyvän ja yksilöllisen edun ristiriitoja nousee esiin liukuhihnalta, eikä tarjolla ole yleispätevän hyviä tai huonoja ratkaisuja. On vain valintoja, joiden jälkipyykki on pestävä.

Yksittäinen läpipeluu vie korkeintaan parisen tuntia. Vaikka tietyille käännekohdille on vain kaksi vaihtoehtoista etenemisreittiä, peli on mahdollista läpäistä kahdeksalla eri tavalla. Näistä jokainen vaatii kompromisseja, rankkoja ratkaisuja ja rautaisen hallitsijan otteita.

Kapuloita lentää pelaajan rattaisiin silloinkin, kun eläinväki ei jupise tyytymättömyyttään. Rankat talvet jyrsivät talojen katot riekaleiksi, heinävarastolla käydään varkaissa ja jopa yhteisöä johtavien sikojen välinen köydenveto vallan kahvan ympärillä äityy väkivaltaiseksi. Toisinaan peli äityy riistoviljelemään vastoinkäymisiä, jolloin pelaajan kohtaamat hankaluudet vaikuttavat itsetarkoituksellisen ylimitoitetuilta. Näinä hetkinä peli kampeaa päätäntävallan pelaajan hyppysistä tehostaakseen tarinansa iskuvoimaa, mikä on ratkaisuna kankea ja väkinäinen.

Orwell's Animal Farm -arvostelu

Orwell’s Animal Farmin keskeisin pulma onkin se, että toisinaan käsikirjoitus kiilaa pelattavuuden edelle ja hyppää tasajalkaa kannanottojen karhunrautaan. Monesti huomaamaton tai näennäisen pieni ratkaisu aiheuttaa pitkän kantaman ketjureaktion tai dramaattisen sivujuonteen, joka kylvää peliin tarpeetonta sattumanvaraisuuden tuntua. Pelaaja on näissä käännekohdissa lähinnä pahaa-aavistamaton aisankannattaja, joka temmataan johtajan roolista tarinaa edistävän hiirenkorvan jatkeeksi. 

Toisaalta kysymys kuuluukin, onko tämä Animal Farmin perimmäinen tavoite – nostaa tapetille se, kuinka näennäisesti vaatimattominkin ratkaisu voi asettua mukulakiveksi helvettiin johtavalla tiellä. Orwell’s Animal Farmin myrskyn silmässä pelaaja on valtameren tärkein pisara, mutta aaltoa ei komenna edes aalto itse.

7/10

Kehittäjä: 
Nerial
Julkaisija: 
The Dairymen
Peligenre: 
Strategia, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows, Apple iPad, Apple iPhone, Google Android

Nostoja