Phoenix Point / Arvostelut / pelaaja.fi

Phoenix Point

16.02.2020 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Alkuperäinen ei aina tarkoita parasta

Phoenix Point ilmestyy vähintään mielenkiintoisessa tilanteessa. Pelin pääkehittäjä Julian Gollop oli yhdessä Nick-veljensä kanssa kehittämässä koko XCOM-pelisarjaa ja sitä myötä kokonaista peligenreä yli 20 vuotta sitten. Laser Squad ja alkuperäinen XCOM-trilogia olivat vallankumouksellisia ja ajan mittareilla menestyneitä pelejä.

Sen jälkeen muut ovat työntäneet genreä eteenpäin ja jopa tavallaan kaapanneet sen haltuunsa, sillä 2K Gamesin XCOM-pelit ovat taatusti tunnetumpia kuin alkuperäinen trilogia. Phoenix Point ei varsinaisesti tunnukaan genren kantaisän uudelta vallankumoukselliselta teokselta vaan uudempien XCOMien kopiolta.

Phoenix Point -kuvakaappaus

Ihmiskunta on taas kerran melkoisessa liemessä. Mystinen pandora-virus on mutatoinut muuten rauhalliset merenelävät hirmuisiksi tappokoneiksi, jotka levittävät mukanaan ihmisille hengenvaarallista sumuvallia. 27 vuotta myöhemmin ihmiskunnasta on jäljellä enää rippeet. Eloonjääneet ovat jakautuneet kolmea erilaista poliittista ja uskonnollista suuntausta edustaviin ryhmittymiin, jotka kukin kykkivät omissa linnakkeissaan sotimassa sekä mereneläviä että toisiaan vastaan. Pelaajan roolina on komentaa ennen niin voimakasta mutta muun ihmiskunnan tavoin vain rippeiksi entisestä loistostaan kutistunutta Phoenix Project -järjestöä.

Taustatarina ei ole pelkkää manuaalin täytettä, vaan se näkyy ja tuntuu koko pelissä. Valtaosa planeetasta on kolmen ihmisjärjestön hallussa merihirviöiden höökiessä päälle rannikoilta alati leviävän sumuverhon sekä sen syövereihin rakentuvien tukikohtien muodossa. Pelaajan tehtävänä ei olekaan rakentaa uutta vaan löytää uudelleen menetettyä historiaa. Tukikohtia ei voi esimerkiksi lainkaan rakentaa, vaan vaikutusaluetta kasvatetaan löytämällä Phoenix Projectin tukikohtien raunioita ja ottamalla ne haltuun.

Tukikohtia ja peliä kuljettavaa tarinaa etsiessään pelaajan kuljetusalukset lentelevät pitkin planeettaa paikantamassa ihmiskunnan rippeitä. Kartalta löytää liikkuessaan kiintopisteitä, jotka voivat sisältää pelastamistaan odottavia resursseja, ihmispuolueiden kaupunkeja tai muukalaisten väijytyksiä.

Phoenix Point ei myöskään sisällä mitään tutkittavaa teknologiapuuta samassa mielessä kuin esimerkiksi XCOM-pelit. Tutkimusta toki tehdään, mutta sen tulokset vain laajentavat taustatarinaa ja antavat esimerkiksi pieniä bonuksia eri vihollistyyppejä vastaan taisteltaessa.

Kaikki perustason rynkkyjä kovempi materiaali on kolmen ihmispuolueen hallussa. Resursseihin pääsee käsiksi vain miellyttämällä ryhmittymiä tarpeeksi tekemällä tehtäviä ja hyökkäilemällä osapuolten vihollisten kimppuun. Muut eivät tietenkään tästä tykkää, joten yhtä miellyttämällä ajautuu väistämättä sotatilanteeseen muiden ihmispuolueiden kanssa.

Ideat ovat kiinnostavia, mutta käytännössä pelaaminen tuntuu päämäärättömältä ja turhauttavalta. Sen sijaan, että voisi määrätietoisesti kehittää organisaatiotaan kohti haluamaansa tavoitetta, nyt vain haahuillaan pitkin karttaa toivoen, että satunnaislukugeneraattori antaa uusimmasta kiintopisteestä jotain hyödyllistä. Sen lisäksi saa juosta pää kolmantena jalkana taistelemassa muukalaisia vastaan, mikä olisi jo itsessään ollut ihan riittävän hektistä puuhaa koko pelin sisällöksi.

Phoenix Point -kuvakaappaus

Taktiseen taisteluun hypätessä on viimeistään kohdattava se tosiasia, että pelaa B-luokan XCOM-kopiota. Julian Gollop toki aikanaan käytännössä keksi koko peligenren, mutta Phoenix Point on silti ammentanut valtaosan ideoistaan moderneista XCOM-peleistä. Ongelmana on vain, että kaikki on jäänyt puolitiehen. Peli sisältää paljon hyviä ideoita, mutta suurin osa niistä leviää käsiin, kun hieman kepillä tökkii. Monet osa-alueet ovat suorastaan rikki. Esimerkiksi kaikkia erikoiskykyjä käytetään hahmon tahtotilaa kuvaavilla pisteillä. Jos rynnäkköjermu haluaa liikkua normaalia enemmän, hän käyttää muutaman tahtopisteen. Samaisia tahtopisteitä käytetään myös vaikkapa mielenhallinnan vastustamiseen, joten mitä enemmän kikkailee, sitä haavoittuvampia soturit ovat. Tämä on hyvä idea.

Vähän kehnompaa on se, että kun tahtopisteitä on enemmän, kuten pelaajan sotureilla ja vihollisilla muutaman tunnin pelin jälkeen on, voi esimerkiksi ketjuttaa puoli tusinaa ylimääräistä liikkumista putkeen. Siten voi juosta ensimmäisellä vuorolla tehtävän kohdealueelle ilman, että kukaan voi reagoida siihen mitenkään. En voi kuvitella, että tämä on ollut tarkoituksenmukaista.

Kuten XCOM-henkisissä peleissä yleensäkin, vaikeustaso alkaa korkealta ja nousee hyvin nopeasti. Muun pelin tavoin se ei kuitenkaan aina tunnu aivan tarkoitukselliselta. Vihollisten panssarointi ja kestopisteet nousevat huomattavasti nopeammin kuin pelaajan aseiden vahinkokyky. Tämä tarkoittaa, että ihan perustason vihollisiakin saa tykittää kumoon puolen ryhmän voimin, eivätkä ne silti välttämättä kuole. Monilla vihollisilla on lisäksi erikoiskyky, jonka avulla ne saavat ampua ilmaiseksi takaisin aina vahinkoa ottaessaan. Kun kyvyn käyttöä ei ole rajoitettu mitenkään, jopa perustason rapuäijän kaataminen tarkoittaa, että pelaajan tiimi ottaa valtavasti vahinkoa – eikä siltä voi suojautua mitenkään.

Mukana on myös aimo annos bugeja. Teoriassa soturit osaavat nousta suojan takaa esiin tai kurkata kulman ympäri ampuakseen, mutta tästä huolimatta välillä soturit vain ampuvat suoraan päin suojaa tai seinää. Se on ikävämpi juttu, jos kädessä sattui olemaan sinko.

Phoenix Point -kuvakaappaus

Pelasin Phoenix Pointia ensimmäistä kertaa yhtenä joukkorahoittajille suunnattuna testiversiona reilu vuosi sitten. Siihen verrattuna lopullinen versio on valtavasti hiotumpi ja parempi peli, mistä toki nostan tiimille hattua. Kehittäjät ovat selvästi itsekin huomanneet, että kaikki ei ole mennyt aivan kuin suunniteltiin, sillä peliä lykättiin useita kertoja ennen lopullista julkaisua. Rehellisesti sanoen lykkäyksiä olisi kaivattu vielä enemmänkin, sillä julkaisuversiokaan ei tunnu vielä valmiilta peliltä.

Tämä on erityisen harmillista, koska mukana on sen verran alkuperäisiä ideoita ja omaperäistä tyyliä, että kunnolla toteutettuna Phoenix Point olisi ansainnut paikkansa XCOM-pelien rinnalla. Itse XCOM-addiktina kyllä pelasin paljon – ja välillä oli kivaakin –, mutta useimmat pelisessiot päättyivät hirmuiseen turhautumiseen. Suosittelisin siis odottelemaan vuoden päästä ilmestyvää Steam-versiota, sillä siihen mennessä peli voi olla jo paremmassa kunnossa.

5/10

Kehittäjä: 
Snapshot Games
Julkaisija: 
Snapshot Games
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Nostoja