Pokémon Sword & Pokémon Shield / Arvostelut / pelaaja.fi

Pokémon Sword & Pokémon Shield

16.01.2020 // Kirjoittanut: Panu Saarenoja
1

Suuruus tulee sydämestä

Viimein se aika on koittanut! Reilun 20 vuoden taipaleen jälkeen uusimmat Pokémon-pääsarjan osat ovat saaneet paikan Nintendon tuoreimmalla kotikonsolilla viimeistä huutoa olevien Super Mario- ja Zelda-seikkailujen rinnalla. Pokémon on ollut aina ennen kaikkea käsikonsolisarja, mutta Switchin myötä Nintendo on ajanut itsensä ja kumppaninsa tilanteeseen, jossa taskuhirviöiden kouluttamista on mietittävä vakavammin myös olohuoneen isommalla ruudulla pelattavana kokemuksena.

Olen odottanut Swordia ja Shieldia erityisen suurella mielenkiinnolla myös Pokémon Sunin ja Moonin takia. 3DS:n viimeiset hirviökoitokset olivat erittäin rohkaisevia sarjan tulevaisuuden kannalta, sillä niissä uskallettiin rikkoa kaavaa varsinkin seikkailun rakenteen ja otussuunnittelun saralla. Visuaalinen ilme sai sekin merkittäviä tyylillisiä viilauksia, jotka vihjasivat kovasti isompaa pelilaitetta varten tehdyistä valmisteluista.

Tekstin lopussa nököttävä arvosana paljastaa kuitenkin jo, mihin tämä arvostelu on menossa. Pokémon Sword ja Shield ovat malliesimerkkejä takuuvarmasta viihteestä, mutta tässä vaiheessa sarjalta pitäisi pystyä odottamaan enemmän.

Pokémon Sword & Pokémon Shield -arvostelu

Pokémon-sarjan konkarit ovat heti kotonaan Swordin ja Shieldin alkuhetkillä. Matka mestariksi alkaa jälleen etäisestä kylästä, jossa nuori seikkailija valitsee itselleen ensimmäisen pokémoninsa kolmesta vaihtoehdosta ja lähtee sitten näyttämään taitonsa keräämällä kahdeksan salimerkkiä kahdeksasta matkan varrella vastaan tulevasta kaupungista. Mestaruuteen rohkaisevat parikin eri kilpakamua, kun taas kapuloita heittävät rattaisiin tällä kertaa Team Yelliksi itseään kutsuva ryhmittymä.

Tuttuudesta huolimatta ensikosketus pelikaksikkoon ei ole millään tavalla huono. Simppelistä teknisestä toteutuksesta huolimatta pelien värikäs taidetyyli tukee visuaalista ilmettä hyvin, ja varsinkin pokémonien ja ihmisten hahmomalleja katselee ilolla. Jo heti alussa pelit esittelevät myös fiksun tavan käsitellä taisteluja villejä hirviöitä vastaan. Let’s Go -pelien tavoin suoranaisia satunnaistaisteluja ei Swordissa ja Shieldissa enää nähdä, vaan kaikki yhteenotot käynnistyvät selvästä kontaktista pelimaailmassa vaeltavaan pokémoniin. Yllätyksellisyyttä uudessa käytännössä pidetään yllä sillä, että osa hirviöistä esitetään ruohossa piileskelevinä varjoina. Näin ollen jokaisen kohtaamisen alkaessa pelaaja ei voi olla aina täysin varma, minkälaisen otuksen on kohtaamassa.

Pokémon Sword & Pokémon Shield -arvostelu

Erilaisia suoraviivaistuksia nähdään myös muutamissa perustoiminnoissa. Pelit tukevat viimein mahdollisuutta automaattitallennuksille, eikä reservilaatikoissa eläviä pokémoneja tarvitse noutaa enää käyttöön Pokémon Centereistä asti. Pokémon-tiimin kesken kerättyä kokemusta jakava Exp. Share ei ole sekään enää oma erillinen esineensä vaan alusta asti käytössä oleva ominaisuus. Pääosalle pelaajista viilaukset ovat erittäin tervetulleita, joskin hirviöiden mikromanageroinnin kannalta olisi silti mukava, jos kokemuksen jakamisen ei tarvitsisi olla jatkuvasti pakollista.

Varsinaiset suuremmat uudistukset jäävät Swordissa ja Shieldissa lähinnä teorian tasolle. Huomiota herättänein lisäys sarjaan on Wild Area, joka vie Pokémon-pelaamisen lähemmäksi avoimen maailman seikkailua kuin koskaan aiemmin. Kyseessä on muutamia pelin kaupunkeja yhdistävä suuri ja vapaa pelialue, jossa laaja valikoima erilaisia pokémoneja vaeltelee ympäriinsä muun muassa säästä riippuen.

Potentiaalia pursuava Wild Area jää kuitenkin rikollisen vähälle käytölle. Läpi seikkailun se kyllä toimii tehokkaana treenaus- ja pyydystyspisteenä, mutta se on myös todella tylsä paikka vaeltaa. Alueen eri osiot näyttävät kyllä hieman erilaisilta toisiinsa nähden, mutta niihin ei ole onnistuttu ujuttamaan mukaan minkäänlaista tutkimisen iloa. Ympäri maita ja mantuja kulkevista pokémoneista huolimatta Wild Area tuntuu autiolta, kolkolta ja keinotekoiselta paikalta.

Pokémon Sword & Pokémon Shield -arvostelu

Wild Arean vajaakäyttö häiritsee erityisen paljon, koska Swordin ja Shieldin perinteisemmät alueet jäävät nekin ankeiksi. Kaupungista toiseen kulkeminen tapahtuu pääasiallisesti pitkin todella keskitettyjä polkuja, jotka ovat lyhyitä ja tarjoavat vain vähän vuorovaikutusmahdollisuuksia. Aina silloin tällöin vastaan tulee kyllä pieni sivutie, jonka päässä odottaa jonkinlainen esine, mutta siihen se tavanomaisesti jää. Mikään alue ei jää mieleen, koska ne eivät edes yritä tarjota mitään muistamisen arvoista. Pulmia tai muulla tavoin erikoisempia luolastoja tulee seikkailussa jatkuvasti ikävä.

Toimivampi uudistus ovat niin sanotut dynamax-pokémonit. Pitkin tarinaa, nettitaistoja ja Wild Areaa voi päästä kohtaamaan jättimäisiä hirviöitä, joita vastaan taisteleminen tapahtuu eri tavoin tilanteesta riippuen. Netti- ja salitaistoissa pokémonien muuttaminen isokokoisemmiksi muistuttaa etäisesti Pokémon X:ssä ja Y:ssä esiteltyjä megamuotoja, mutta dynamax-hirviöt saavat käyttöönsä erilaisia erikoishyökkäyksiä ja ovat hyödynnettävissä vain muutaman vuoron ajan. Wild Areassa ne muistuttavat sen sijaan enemmän pomotaisteluja, joissa maksimissaan neljä pelaajaa lähtee kaatamaan jättiläisiä erilaisten tavarapalkintojen ja harvinaisempien pokémonien perässä.

Raideiksi kutsut Wild Area -taistelut ovat hauska lisäys eritysesti siksi, sillä ne tarjoavat uuden vaikkakin simppelin mahdollisuuden vuorovaikuttaa muiden pelaajien kanssa – kunhan toisinaan epävakaavasta netistä onnistuu löytämään seuraa tekoälyn tilalle. Se tuo myös tervetullutta lisänäyttävyyttä kaikkiin taisteluihin, vaikkakin tarinapuolella dynamaxeja käytetään hyödyksi turhankin ennalta arvattavasti.

Pokémon Sword & Pokémon Shield -arvostelu

Ylipäänsä Swordin ja Shieldin tarinapuoli on vielä oma pettymyksenä. Pokémon-pelejä ei toki pelata juonen takia, mutta hyvät tapahtumat ja seikkailurakenne voivat toimia oivallisina tunnelmankohottajina. Nyt tapauksessa niistä ei päästä nauttimaan. Paluu varsinkin salimerkkien metsästämisen pariin tuntuu väsähtäneeltä Sunin ja Moonin kokeilujen jälkeen, ja tarina yleensäkin tuntuu työntävän pelaajan aina syrjään, kun jotain isoa on tapahtumaisillaan. Poikkeuksen tällä saralla tekee hieman erikoisesti lähinnä Pokémon-liiga, joka on sidottu turhankin tiiviisti osaksi tarinankerrontaa. Tämä poistaa siitä aiempaakin vahvemmin vanhoista peleistä tuttua selviytymistaistelemisen tunnetta.

Pokémon on aikamme yksi suurimpia viihdesarjoja, mutta se ei välity rohkaisevalla tavalla Swordin ja Shieldin annista. Niin hauskaa kuin pelikaksikon pelaaminen yhä onkin, se tuntuu varovaiselta väliaskeleelta, jossa uusista mahdollisuuksista ollaan pikemminkin huolissaan kuin innoissaan. Pokémonissa piisaa ehdottomasti perinteitä, joita kuuluu vaalia, mutta peli-ikonina sen toivoisi näyttävän mallia muille sen sijaan, että se jämähtäisi taka-alalle oman mukavuusalueensa vangiksi.

7/10

Kehittäjä: 
Game Freak
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Virkistävää nähdä kerrankin arvostelu, jossa Swordin & Shieldin päivänselviä puutteita ei vain lakaista maton alle toteamalla, että esim. kaikki mikromanagerointiin liittyvät uudistukset ovat automaattisesti tehneet peleistä "parempia kuin koskaan". Ja sama juttu noiden grafiikoiden sekä kenttien rakenteiden suhteen. Paljoapa ne ulkokuoreltaan näyttävät kaupungit auttavat, jos niiden pelattava alue on todellisuudessa vain yksi kapea käytävä, samalla kun Kaloksessa oli Lumiose City ja Unovassa Castelia City, joissa oikeasti oli risteäviä katuja sekä lukuisia eri rakennuksia, joiden sisälle pääsi jopa käymään. Myöskään Wild Arean laajuudella ei ole mitään merkitystä, jos lopputulos näyttää vain elottomalta hallilta, jonne on copypastettu joku elukka sekä puu.

Ja vielä niistä paljon puhutuista animaatioista. Niihin liittyvät ongelmathan eivät siis rajoitu pelkkään dexit-kohuun taikka vanhojen hahmomallien + animaatioiden kierrätykseen. Niiden lisäksi,ongelmat ulottuvat myös ihan perus tarinankerrontaan. Esimerkiksi taputtamisen animointi on näemmä jo liian vaikeaa Game Freakille, joten laitetaanpa pelkkä audioklippi luomaan köykäinen illuusio taputtamisesta (kun taas ORASin aikoihin tämmöiseen ei tarvinnut vielä turvautua). Samaten tuossa ekassa videossa näkyy, miten epäjohdonmukainen peli voi olla muiden hyvin perustasoa olevien animaatioiden kanssa. Yhdessä tilanteessa, pelaja voi oikeasti jopa kätellä NPC:tä, toisessa taas ei. Tarinallisesti merkittävässä välivideossa, sivuhahmo ei voi mukamas kumartua maahan poimimaan esinettä, samalla kun pelaaja voi tehdä sitä luonnostaan overworldissa. Eikä edellisessä genissä ollut tasan tarkkaan näin räikeästi tankkikäännöksiä tekeviä NPC:tä, varsinkaan lukuisissa eri välivideoissa. Tuossa videossa näkyy myös, kuinka korkean kiintymystason omaavat Pokemonit eivät osaa enää vilkaista sulavasti taakseen pelaajaa kohden, niin kuin ne osasivat aikoinaan jo 6. genistä alkaen. Eli pahimmillaan, joidekin animaatioiden taso on jopa huonontunut alkuperäisestä!

Pokemonista on sanottu monia kertoja, että jokaista eteenpäin otettua askelta kohtaan, peli ottaa samalla kaksi askelta taaksepäin. Tämä näkyy valitettavan selvästi Swordissa/Shieldissä, joissa oli ihan oikeasti hyviä ideoita, kuten Wild Area taikka kaikki ne helpotukset luonteiden yms. mikromanagerointiin. Ongelmaksi muodostuu vaan näiden ideoiden toteutus sekä kaikki ne takapakkia ottavat, pelien muut osa-alueet.

Maailman suurimman franchisen pitäisi todellakin pystyä parempaan! Lohdutuspalkintona löytyy sentään tämä virallinen nettianime, jossa on ihan oma Galariin sijoittuva tarinansa. Tähän minisarjaan on tulossa sen 7 jaksoa ja näkemäni perusteella aion katsoa loputkin.