Rain of Reflections / Arvostelut / pelaaja.fi

Rain of Reflections

10.01.2020 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Dystopia kuin Suomen syksy

Loputonta sadetta, pilvenpiirtäjiä, sortoa ja toivottomuutta. Blade Runnerin perilliset ovat vallanneet viihteen alitajunnan niin täydellisesti, että on helppo kaivata jo jotain muuta. Ja siitä huolimatta neonvaloja heijastavissa jalkakäytävissä on sitä jotain ainakin silloin, kun se tehdään kunnolla, kuten ruotsalaisessa Rain of Reflectionsissa.

Kyse on selvästi intohimoprojektista. Yhdeksänhenkisen Lionbite-studion takana on entinen pelitoimittaja Victor Lionhead, jonka nimi pomppaa tekijätiedoista useammassakin eri roolissa. Ehkä siksi Rain of Reflectionsista tulevat kummasti mieleen Quantic Dream ja David Cage, tosin paljon pienemmässä indiemittakaavassa.

Pohdiskelun sadetta tuijottelee ökykämppänsä ikkunasta tutkija Wilona, joka yrittää työssään estellä ihmiskunnan tuhoa. Steriiliksi muuttunut laji vetelee Ihmisen pojat -hengessä viimeisiään tyypillisessä dystopiakaupungissa. Peli ei selittele paljoa alussakaan, mutta selväksi tulee, että Wil on saanut tarpeekseen pelastukseksi kaavaillun ihmelapsen rääkkäämisestä laboratoriossa. Lapsi pitäisi saada ulos maailmaan, ja ehkä avuksi lähtevät vapaustaistelijat. Kommelluksia aiheutuu perhesuhteista, sillä Wilona on pimeää tulevaisuutta pimentävän mahtisuvun taimia.

Rain of Reflections -arvostelu

Rain of Reflections on parhaimmillaan tunnelmoinnissa. Se on vahvaa jo ensimmäisessä kohtauksessa, jossa pelaaja yrittää tutustua Wilonaan tutkimalla tämän asuntoa. Ikkunaan hakkaava sade ja pianon soitto luovat vaikutelman rauhallisesta kliksuseikkailusta perinteiseen tapaan, mutta tosiasiassa kyseessä on pulmapelin, seikkailun ja XCOM-strategian sekoitus. Telltalemaiset jutustelut ovat vain osa pakettia.

Pelimäisistä osuuksista vähemmän innostavia ovat hakkeroinnit, joissa pyöritellään palikoita, rullataan kuulaa tai kuulostellaan radioaaltoja. Pahempiakin minipelejä on nähty videopelien historiassa, mutta ei näitä odota kovinkaan innolla. Hakkerointi on pelin heikoin lenkki, ja silti tekijät tunkevat palikkapulmia pelaajan eteen jatkuvalla syötöllä.

Kiinnostavammaksi peli kasvaa heti, kun Wilona ja apuri hiippailevat ylhäältä kuvatuissa osuuksissa, joissa liikutaan ruudusta toiseen vuoropohjaisesti. Jos hiiviskely leviää käsiin, syntyy taistelu, jossa osumapisteiden sijaan on nollattava vastustajien moraali. Jopa tulitaistelu voi siis olla veretön, jos henkisesti luovuttaneiden vihujen antaa juosta karkuun. Taistelu on yllättävän toimivaa, mutta hiiviskelyosuuksista syö jännitystä Wilonan näkymättömyystakki, joka on turhan kova apuväline.

Rain of Reflections -arvostelu

Rain of Reflections yllättää erityisesti toteutuksensa tyylikkyydessä. Elokuvamaista tunnelmaa hakeva grafiikka on kovatasoista minitiimin tuotokseksi, ja elektronisesti hakkaava ääniraita on vallan erinomainen. Kyberpunktunnelma on siis katossa, eikä ihan tylsimmällä tavalla. Wilona kohtaa keesipäisten punkkarien sijaan esimerkiksi lapsettomuuden hajottamia ihmisiä. Monivalintadialogit ovat kiinnostavia ja sujuvasti soljuvia, eikä ääninäyttelyssäkään ole vikaa.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että pelinä kokemus hujahtaa aivan liian nopeasti ohi. Toki tämä on episodimainen seikkailu kolmella osalla, joista kahdessa muussa on ilmeisesti eri päähenkilöt. Toki tiimin pienuus ja sitä vastaan sotiva graafinen kunnianhimo selittävät tätä, mutta esimerkiksi taistelujärjestelmästä ei ehdi saada otetta, ennen kuin Wilonan tarina on aivan yhtäkkiä jo paketissa. Kolmea pelituntia enempää tästä ei heru mitenkään. Epäilevien kannattaa ehkä odottaa ja katsoa, saako Lionbite viimeisteltyä peli kaksi muuta lukua kunnialla.

Arvostelu on julkaistu alkujaan marraskuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 205.

7/10

Kehittäjä: 
Lionbite Games
Julkaisija: 
Lionbite Games
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Windows

Nostoja