Seiloreita, onko heitä?
Voi veljet, että Shenmue III on haastava tapaus arvostella! Sen lisäksi, että saagan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ilmestyneet kaksi ensimmäistä osaa ovat uppo-outoja monille nykypelaajista, teoksella on vimmatun suuren fanijoukon odotukset kannettavanaan. Vielä kun arvostelijan nenällä kiikkuvat Shenmue-fanilasit, niin kasassa onkin journalistiuran reilusti vaikein projekti. Otan haasteen vastaan ja pyrin olemaan keulimatta innostukseni kanssa ojanpohjalle saakka.
Kuten sanottua, Ryo Hazukin kolmatta kohtaamista on odoteltu jo 18 julmetun pitkää vuotta. Dreamcastilla genrerajoja rikkonut seikkailu ei ollut aikoinaan kyllin suuri rahasampo, jotta tarinan jatkaminen olisi ollut Segalle taloudellisesti kannattavaa. Avuksi saapui Sony, joka rahtasi Yu Suzukin E3-lavalleen vuonna 2015 ja käynnisti tuolloin kaikki ennätyksen rikkoneen Kickstarter-kampanjan. Julkaisu lipsahteli vielä tämänkin jälkeen vuositolkulla, mikä sai tilanteen vaikuttamaan välillä suorastaan toivottomalta. Valmishan tuosta Iisakin kirkosta lopulta tuli, eikä Shenmue III toden totta petä odottajaansa – paitsi ehkä jokaisen modernista seikkailupelistä haaveilleen.
Shenmue III:n tarina jatkuu suoraan siitä, mihin Lan Din perässä Bailu-kyläpahaseen eksynyt Ryo Hazuki aikoinaan jäi. Iwao Hazukin murhaaja on edelleen hakusessa, minkä lisäksi kirsikkapuun mukaan nimensä saaneen Shenhua-tyttösen isä on mystisesti kadonnut louhokseltaan. Puhdas kostonhimokaan ei ole vielä laantunut, joten johtolankojen metsästys voi jälleen alkaa, aivan samalla tavalla kuin muinoin liian varhaisen kuoleman kokeneella Dreamcastilla.
Vehreä ja aurinkoinen Bailu tarjoaa näyttävät puitteet verkkaiseen tahtiin etenevälle tarinalle. Unreal Engine 4:llä hyrräävä ulkoasu on toki kehittynyt jonkin verran, mutta periaatteessa Shenmue III voisi olla vaikkapa Dreamcast 2:n tuotos jostain vuoden 2005 tienoilta. Hahmot ja satunnaiset tekstuurit ilmestyvät ruudulle aivan viime tingassa ruudunpäivityksen yskähdellessä paikoitellen rajusti jopa Pro-mallin PlayStationilla pelatessa. Tämä on tuttua alkuperäisteoksia tahkonneille. Kokonaisuutena Bailu ja astetta laajempi Niaowu näyttävät kuitenkin varsin näteiltä erityisesti huippuluokkaa olevan taidesuunnittelun ansiosta.
Ryo itse liikkuu ja elehtii aavistuksen aiempaa ketterämmin, mutta nuoren miehen jäyhä ja suorastaan koominen olemus ei ole muuttunut radikaalisti. Ainoastaan Shenhuan kanssa jutellessa olin näkevinäni Ryossa hetkittäin pienen persoonanvälähdyksen, mutta se saattoi olla pelkkää kuvitelmaakin. Juuri tämä vieno koomisuus on se, jonka vuoksi protagonistista ei ole ollut syytäkään kehittää elämää suurempaa tunteiden tulkkia. Jopa alkuperäinen ääninäyttelijä Corey Marshall on kaivettu jostain historian hämäristä tulkitsemaan dialogia omaan kankeaan tyyliinsä. Homma on hoidettu juuri niin kuin pitääkin eli alkuperäistä kunnioittaen ja valtavaa fanikuntaa syleillen.
Siinä missä tiedonmurusia Lan Din olinpaikasta tihkuu tuskallisen hidasta tahtia, kaikkea muuta puuhasteltavaa tuputetaan tarjolle sitäkin reilummin. Ryo on lähtenyt pitkälle kostoretkelleen ilman sen suurempaa suunnitelmaa, joten esimerkiksi paikallisesta valuutasta on jatkuvasti armoton puute. Kungfuakin pitäisi grindata matkan varrella siihen malliin, että väistämättä lähestyvässä loppukohtaamisessa olisi loppupeleissä yhtään mitään tolkkua. Kuulostaa tuskallisen realistiselta elämäsimulaattorilta, mutta jollain ihmeen tavalla oravanpyörä kuitenkin kiehtoo koko kolmikymmentuntisen savotan ajan. Ainoastaan parissa tarinan kohdassa jumitetaan paikallaan hieman liian keinotekoisesti mutta ei onneksi kuitenkaan kyllästymiseen saakka.
Pelaajalle ei ole suuremmin suotu dialogivalintoja, vaan keskustelut käydään aina senhetkisen tilanteen tarjoaman pohjatiedon perusteella. Valitettavasti rupatteluhetkistä uupuu edelleen terävin logiikka, sillä Ryo töksäyttelee ilmoille toinen toistaan hämmentävämpiä ”I see” -kommentteja ja muita itseään toistavia fraaseja. Kanssaihmiset tuntuvat kuitenkin näkevän kyselijän verbaalisten haasteiden läpi, ja uutteralla tiedonhaulla pelaaja talutetaan kyllä aina mallikkaasti päämääräänsä. Dialogia on nauhoitettu kunnioitettava määrä, mutta aivan alkuperäisten teosten tasolle ei kuitenkaan taideta päästä, kiitos rajatumman budjetin ja reilusti pienemmän kehitystiimin.
Kungfu on ollut aina tärkeässä roolissa Hazukin suvussa, ja myös perheen nuorin vesa ajautuu matkan varrella nujakoimaan toinen toistaan lihaksikkaampien köriläiden kanssa. Taistelumekaniikkaa on yksinkertaistettu hieman Virtua Fightereiden vastaavasta, ja tällä kertaa homma toimii hyvin pitkälti neljällä perusnapilla. Liikekääröjä ostamalla ja armottomasti sparraamalla kehitystä tapahtuu jonkin verran, mutta edelleen esimerkiksi heittoliikkeet uupuvat tyystin. Parilla hyväksi todetulla perusliikkeellä pääsee kyllä lopulta pitkälle, mikäli kärsivällisyyttä riittää ehkäpä maailman simppelimpien minipelien kanssa. Energiapalkkia kasvatetaan esimerkiksi hutkimalla puutolppaa tuuman etäisyydeltä ja tönöttämällä paikoillaan hevosasennossa. Tämä on hämmentävää ja taatusti nykypelaajalle aivan liian hidastempoista, mutta juuri tätä Shenmuen ystävät ovat kaivanneet lisää liki kahden vuosikymmenen ajan.
Alkuperäiset pelit toivat pelaajien tietoisuuteen napinpainalluksilla kontrolloitavat QTE-kohtaukset eli reaktiominipelit. Shenmue III viljelee niitä hieman aiempaa maltillisemmin, minkä lisäksi epäonnistumisesta ei juuri rokoteta. Paras paikka sorminäppäryystreeniin on pelihalli, jossa lukuisat kolikkosyöpöt odottavat pelaajaansa. Tällä kertaa mukana ei ole ymmärrettävistä syistä Segan klassikkonimikkeitä, mutta monet muut vanhat ja uudet tuttavuudet tarjoavat varsin tyydyttävän korvikkeen. Kannattaa ehdottomasti vierailla myös silmäkulmat kostuttavassa Save Shenmue -temppelissä, kunhan tie vie Niaowun perukoille saakka.
Shenmue III on kunnianosoitus saagalle, jonka jatkuminen näytti pitkään vain toiveunelta. Matka ei ehkä edelleenkään vie kaikkia tyydyttävään loppuun saakka, mutta taival on joka tapauksessa enemmän kuin palkitseva. Armoton nostalgiaryöppy on tietysti osasyy, mutta kyllä Shenmuen ainutlaatuisella tunnelmalla ja hidastempoisuudella on ehdottomasti paikkansa kiireisen nykyihmisen arjessa.
8/10
