Solasta: Crown of the Magister / Arvostelut / pelaaja.fi

Solasta: Crown of the Magister

6.09.2021 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
1

Solasta: Crown of the Magister -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinä-elokuun tuplanumerossa 224. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Miekan ja magian maisterityö

Ranskalainen Solasta: Crown of the Magister on esikuvalleen uskollisin Dungeons & Dragons -peli vuosiin, mutta se ei saa käyttää lainkaan D&D:n nimeä. Kuulostaa varmasti kummalta, mutta kaikelle on melko looginen selitys.

Dungeons & Dragons, roolipelien isä ja äiti, oli varhaisina vuosinaan enemmän taktikointia kuin hahmoihin eläytymistä. Gary Gygax ja kumppanit käyttivät sitä kehittäessään pohjana raskaita sotapelejä, eikä luolien pimeydessä mietitty nykytyyliin hahmojen henkiseen elämään eläytymistä. Solastan takana on puolestaan Mathieu Girard, joka lähti strategiapelejä inhonneelta Ubisoftilta perustaakseen strategiahelmiä tehtailevan Amplituden. Sittemmin Girard perusti uuden Tactical Adventures -studion, joka julistaa tuovansa Solastalla pöytäpelien mekaniikat digimaailmaan uskollisemmin kuin koskaan. D&D:n omistava Wizards of the Coast ei ole kuitenkaan antanut tälle Kickstarter-ihmeelle virallista D&D-lisenssiä, vaan pohjana on sisällöltään rajoittuneempi versio nimeltä Open Gaming License.

Pelissä ei siis nähdä Forgotten Realmsin tai Dark Sunin kaltaista virallista pelimaailmaa, vaan kehittäjien itsensä luoma Solasta, joka on pelkkää maailmanlopun jälkeistä ankeutta. Aikanaan siellä juhlivat fasistisen Manacalon-imperiumin haltiat, mutta kaikki romuttui ihmisten saapuessa pakolaisina toisesta ulottuvuudesta. Kaikkien kansojen onnistui yhteistuumin estää ihmisten kannoilla seuranneiden sorak-liskojen invaasio, mutta maagiset energiat repivät puoli manteretta Mad Max -autiomaaksi. Tarina alkaa, kun matelijat palaavat modernien salaliittoteorioiden hengessä ja soluttautuvat yhteiskunnan tärkeisiin asemiin. Uuden tuhon esteenä on vain neljän palkkasoturin joukkio. Tarinapuoli on parhaimmillaan keskinkertainen ja tuntuu turhan usein keskiverron dungeon masterin kehittämältä kotikampanjalta. Aitouttahan sekin on.

Solasta: Crown of the Magister -arvostelu

Solasta loistaa kuitenkin järjestelmien ja pelimekaniikan tasolla alkaen hahmonluonnista. Kehittäjille on suotu OGL-lisenssin myötä esimerkiksi vain yksi alaluokka jokaiselle pelin kuudesta hahmoluokasta. Studio on itse täyttänyt tyhjiön laadulla, ja esimerkiksi taistelijalle on tarjolla virallisen Championin lisäksi maailman historiaan ja maantietoon sidotut Mountaineer- ja Spellblade-erikoisalat. Saman laadun näkee taustatarinoissa, jotka ovat tärkeä osa modernin D&D:n hahmonluontia. Elämäntarinan myötä määritetään hahmon luonteenpiirteitä, jotka näkyvät kivasti hahmojen dialogin sävyssä. Tarina kulkee pitkälti raiteilla, eikä pelaaja saa tehdä merkityksellisiä valintoja, mutta hahmonluonnin hienous luo vahvan illuusion roolipelaamisesta.

Solasta loistaa erityisen kirkkaasti silloin, kun päästään mättämään. Modernin D&D:n taistelu on taktista mutta silti nopeaa ja selkeää, ja sama pätee tähän digiversioon. Korkeuserot, valaistus tai sen puute ja hirviöiden erikoiskyvyt luovat kohtaamisia, joissa omien sankarien loitsut ja erikoishyökkäykset on harkittava tarkkaan vuoro vuorolta. Solasta tuntuu käytännössä enemmän XCOMin kaltaiselta taktiikkapeliltä kuin normaalilta D&D-digikäännökseltä, eikä siinä ole tehty juuri lainkaan sääntömuutoksia tai kompromisseja. Se on oikeasti hämmästyttävä saavutus, eikä vastaavaa ole juuri nähty D&D:n digitaalisen historian aikana. On viihdyttävää esimerkiksi sokaista vihollinen ja potkaista se sitten kuolemaansa jyrkänteen laidalta.

Solasta: Crown of the Magister -arvostelu

Tactical Adventuresin uskomaton suorittaminen taistelussa ei valitettavasti riitä kantamaan Solastaa maaliin saakka. Tasapainoisessa roolipelissä mättö ja tarinointi ovat harmoniassa, mutta nyt kökkö tarina ja ankeat sivutehtävät nakertavat innostusta. Pelin edetessä tulee selväksi, että pieni studio joutuu myös kierrättämään samoja karttoja ja vihollisia turhan paljon. Stoorin loppua kohti myös bugien määrä kasvaa hälyttävästi, vaikka peliä on jo korjattu päivityksillä.

Olisi kiva suitsuttaa Solastaa enemmänkin, mutta pelkkä taistelun täydellinen natsaaminen ei riitä. Liki täydellisenä dunkkusimulaattorina Solastalla on kuitenkin selkeää käyttöä. Se on loistava tapa tutustua yksinään moderniin D&D:hen sääntöjen tasolla, ennen kuin hyppää tosimaailman pöytäpeleihin. Kokeneempikin viidennen laitoksen pelaaja saa taatusti paremmin käsityksen siitä, millaiset temput takaavat voiton seikkailuissa. Ja ennen Baldur’s Gate III:n julkaisua se on kevyesti paras moderni D&D-digiversiointi. Kyllä niillä meriiteillä olisi ansainnut virallisen D&D-leiman nimen seuraksi.

7/10

Kehittäjä: 
Tactical Adventures
Julkaisija: 
Tactical Adventures
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Kun tämän pelin esittelyvideota aikoinaan katsoin, mietin, että tässä liiaankin paljon leikitään syvyyssuunnassa.