Spider-Man: Miles Morales / Arvostelut / pelaaja.fi

Spider-Man: Miles Morales

23.01.2021 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Spider-Man: Miles Morales -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Uuden sukupolven seittisinkoilija

Insomniac Gamesin kahden vuoden takainen Spider- Man-seikkailu oli kaikin puolin nappiosuma, ellei omissa kirjoissani jopa vuoden peli. Hämähäkkimiehen kunniakas paluu peliestradeille ei välttämättä ollut yhtä uraauurtava kuin Batmanin peli-ikoniksi aikoinaan nostanut Arkham Asylum, mutta se kulki varmoin askelin yön synkän ritarin innoittamalla tiellä. Insomniacin oma näkemys ikonisesta Marvel-sankarista tuntui samanaikaisesti sekä tuoreelta että uskolliselta hahmon universumille, minkä lisäksi Peter Parkerin hämmästyttävät kyvyt kääntyivät hämmentävän tyydyttävästi erilaisiin pelitilanteisiin. Seittisinkoilu avoimessa New Yorkissa kolahtikin sen verran kovaa, että jo pelkkä paikasta toiseen poukkoilu viihdytti vielä pitkään päätarinan läpäisyn jälkeenkin.

PlayStation 4:n yksinoikeuspelistä kehkeytyi mainion pelikokemuksen lisäksi varsin huomattava myyntihitti, minkä valossa ei ole yllättävää nähdä verkkopää myös osana uutuuttaan kiiltelevän PlayStation 5:n julkaisupelitarjontaa. Täysiverisen jatko-osan sijaan Spider- Man: Miles Morales on hieman tiiviimpi sivuseikkailu, jossa nimensä mukaisesti New Yorkin naapurustoja vahtii tällä kertaa se kulmakunnan tuoreempi seinäkiipijä. Toisin sanoen omilla jaloillaan seisova peli rakentuu edeltäjänsä toimivalle pohjalle, mutta uusia tarina- ja tehtäväkokonaisuuksia ryyditetään Miles Moralesin ainutlaatuisilla erikoiskyvyillä – sekä PlayStation 5 -versiossa uuden sukupolven teknisillä herkuilla. Lopputulos tuntuu odotetusti erittäin tutulta, mutta ehostetut puitteet jaksavat kannatella vaivatta myös tuoretta seikkailua.

Tarinallisesti edellispelin tapahtumista on ehtinyt kulua vuoden päivät, joiden aikana Miles on lähinnä totutellut perinteisempiin hämähäkkivoimiinsa Peterin aisaparina. Oma näytön paikka koittaa Parkerin suunnatessa rapakon taakse työmatkalle, jonka aikana New Yorkissa käynnistyy vuosisadan lumimyräkän ohella valtataistelu hämärääkin hämärämmän Roxxon-energiayhtiön ja Tinurin johtamien teknoterroristien kanssa. Toiminnan keskellä ei ole puutetta lämminhenkisestä identiteettidraamastakaan, sillä Spider-Man: Miles Moralesin tarina elää ja hengittää erinomaisesti kirjoitettujen hahmojensa kautta. Vaikka Miles ja tämän ympärillä pyörivä hahmogalleria eivät suhteellisen uusina kasvoina olleet erityisen tuttuja 2000-luvun taitteessa sarjakuvia ahmineelle, uudet tuttavuudet onnistuivat voittamaan puolelleen siinä missä edellispelin klassisempienkin hahmojen tulkinnat. On myös virkistävää vaihtelua nähdä Milesin uran alkuvaiheita Peterin jo absurdiljoonalla eri tavalla kerrottujen kasvukipujen sijaan.

Spider-Man: Miles Morales -arvostelu

Sivutehtävien ja -puuhastelun kera päälle kymmenen tunnin mittainen kokonaisuus erottuukin selkeimmin edeltäjästään juuri Milesin omilla myrkkysähkö- ja näkymättömyysvoimilla, joilla viholliskohtaamisiin saadaan uutta otetta. Näkymättömyys ei pelkästään auta kolkkaamaan pahaa-aavistamattomia vihollisia huomaamattomammin, vaan sen avulla voi myös vetäytyä turvaan niskan päälle päässeen vihollisryppään keskeltä. Myrkkysähkö vuorostaan murtaa Tinurin teknoterroristien suojat ja lamauttaa hetkellisesti ympärillä väijyviä vihollisia, mikä tuo taisteluihin uuden tarkkailtavan lisäkerroksen. Nopeatempoinen taistelu pysyy silti hauskana ja monipuolisena yhä tehokkaammiksi kehittyvien hyökkäysten ja ympäri kaupunkia ujutettujen holoharjoitusten ansiosta. Yhteenottoja tosin yhä vaivaa ajoittainen sekavuus verrattaessa esimerkiksi Batmanin Arkham-seikkailujen selkeämpiin linjauksiin.

Muutoin Miles Morales kulkee tutuilla linjoilla niin pelillisesti kuin rakenteellisestikin. Tällä kertaa kauniin lumipeitteen saanut New York on kansoitettu keräilyesineillä, vihollispesäkkeillä ja satunnaisesti ilmaantuvilla rikollisuusaalloilla, joiden hoitelemisella kartutetaan varusteiden ja pukujen hankintaan tarkoitettuja aktiviteettipisteitä. Tarjolla on myös Hämiksen henkilökohtaisen mobiilisovelluksen kautta lähetettyjä avunpyyntöjä, jotka avartavat mukavasti kaupunkilaisten suhtautumista uuteen Hämähäkkimieheen. Toiminnan ja matkanteon lomassa tarinaa ja tapahtumia taustoitetaan jatkuvasti puhelinsoitoilla ja J. Jonah Jamesonin aina yhtä hupaisilla podcast- raivoamisilla. Toimivaa kokonaisuutta ei ole kannattanutkaan lähteä muuttamaan liiaksi asti, sillä kaupungilla ristiin rastiin sinkoileminen on sanalla sanoen hauskaa. Onnistuneissa heiluriliikkeissä ja hyppyjen ajoituksissa on jotakin ihanan pelimäistä, johon on vaikea kyllästyä.

Ajatustasolla monet saattavat mieltää Spider- Man: Miles Moralesin luonteensa takia välimallin PlayStation 5 -peliksi, mutta tekniset ja graafiset erot PlayStation 4 -versioon huomaa jo ensisilmäyksellä. Pelkästään hahmojen kasvoanimaatiot ottavat huomattavan harppauksen edellispelistä, mikä nostaa välipätkien henkilökohtaisemmat draamankaaret uudelle tasolle. Pelin ulkoasuun satsaava Fidelity-grafiikkatila tuo yksityiskohtaisempien maisemien ja sääefektien lisäksi mukanaan säteenseurannan kaltaiset uuden sukupolven graafiset herkut. Sen ansiosta erilaiset heijastukset ja valoefektit tuovat kaupunkimaisemiin konsoleilla ennennäkemättömällä tavalla eloa, syvyyttä ja uskottavuutta. Usein maisemia jääkin ihmettelemään suu ammollaan – samoin silloin, kun hyytävä lumimyrsky alkaa piiskata katukuvaa.

Spider-Man: Miles Morales -arvostelu

Vaikka Fidelity-tilan ruudunpäivitys on monien harmiksi 30 ruutua sekunnissa, vauhdikas toiminta pyörii äärimmäisen tasaisesti ja näyttävästi hektisimmissäkin tilanteissa. Sitäkin sulavampaa toimintaa on tarjolla suorituskykyä painottavassa Performance-tilassa, jossa ruudunpäivitys pyörii tyylikkäästi 60 ruudun sekuntitahdilla. Tämä kuitenkin tapahtuu säteenseurannan kustannuksella, mikä on sulavammista animaatiosta ja vastaanottavaisemmasta toiminnasta nauttiville hyväksyttävä uhraus – olihan jo ensimmäinen Marvel’s Spider-Man näyttävä peli jo viime sukupolven konsolilla. Molemmat grafiikkatilat ajavat tavoittelemansa asiat mallikkaasti, ja se tuo Spider-Man: Miles Moralesiin riittävästi sitä uuden sukupolven tuntua.

Ulkoasun ohella PlayStation 5 -version selkein elämälaatua parantava piirre on paljon puhuttu latausruutujen ja -aikojen katoaminen. Peli käynnistyy saman tien aloitusruudusta, eikä se jää raksuttamaan edes kuoleman koittaessa tai pikamatkustusominaisuutta käyttäessä. Siinä missä PlayStation 4 -edeltäjässä melkeinpä seittisinkoili paikasta toiseen lataustauon välttääkseen, PS5:llä vastaavalle pallottelulle ei ole tarvetta. Kohteen valinnan jälkeen Miles nousee jo ylös metroaseman portaita uudessa sijainnissa, eli pikamatkustus on ensimmäistä kertaa koko olemassaolonsa aikana täysin nimensä veroinen konsepti. Vaikka se ajatustasolla saattaa tuntua pieneltä asialta, vanhaan on tämän jälkeen kieltämättä vaikea palata. PS5-versio hyödyntää myös DualSense-ohjaimen tarkempia tärinäominaisuuksia, mutta omalla kohdalla se tuntui sen verran hienovaraiselta, ettei siihen osannut erityisemmin kiinnittää huomiota tai edes reagoida pelin tiimellyksessä.

Spider-Man: Miles Morales on oiva lisä Insomniacin aloittamaan Hämis-peliuniversumiin, vaikkei se pelillisesti yritäkään keksiä pyörää uudelleen. Lyhyemmästä luonteestaan huolimatta kokonaisuus tuntuu silti riittävältä, sillä tapahtumissa ja juonikuvioissakin ollaan sopivissa määrin suurten asioiden äärellä. Edeltävän pelin pelanneille se tarjoaa kotoisat puitteet PlayStation 5 -version graafisten ja teknisten parannusten ihmettelyyn, ja ne kieltämättä tekevät mainiosta kokonaisuudesta entistäkin vakuuttavamman. Hämähäkkimiehen edesottamukset toimivat erinomaisena maistiaisena uuden sukupolven yksinoikeuspelien potentiaalista, joten sitä voikin kutsua varsin onnistuneeksi julkaisupeliksi.

8/10

Kehittäjä: 
Insomniac Games
Julkaisija: 
Sony Interactive Entertainment
Peligenre: 
Toiminta, Seikkailu
Julkaisualustat: 
Sony PlayStation 4, Sony PlayStation 5
Pegi-ikärajat: 
K-16