Splatoon 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Splatoon 3

5.12.2022 // Kirjoittanut: Esa Mäkijärvi
0

Splatoon 3 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun numerossa 238. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Maali ei rakoile

Kun Splatoon 3 esiteltiin omassa Nintendo Directissään elokuussa 2022, fanien reaktio jakautui kahtia. Jotkut pitivät sitä liian samanlaisena edeltäjänsä kanssa, mutta useimmat rakastuivat sen välittömästi tunnistettavaan värikkääseen tyyliin.

Kysymys kuuluukin, onko Nintendo muuttanut innovaatiokeskeistä ajatteluaan ja alkanut tehdä samanlaisia isoja jatko-osia kuin kaikki muut. Siltä tosiaan vaikuttaa, sillä kolmannen Splatoonin perässä olevan numeron pitäisi oikeastaan olla 2,5.

Sarja debytoi vuonna 2015 ja jatkui vuonna 2017. Peleistä etenkin ensimmäinen oli huimaavan omaperäinen, oikea hauskuuden ja tyylin riemuvoitto. Odotettua kolmatta osaa rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa, mikä näkyy sen superhuolellisessa viimeistelyssä. Kyseessä on ilman muuta laatupeli mutta turvallinen sellainen.

Splatoon 3  -arvostelu

Räiskintägenressä on vaikea tehdä todellisia uudistuksia, joten Splatoon 3 tuntuu todella tutulta. Pelimaailmaa kansoittavat samat tietoiset humanoidimustekalat ja muut pääjalkaiset, jotka maalaavat ympäristöään ja toisiaan mustetta ampuvilla aseilla. Konsepti on ihanan hullu, mutta mikä tärkeintä, pelaaminen on todella hauskaa.

Splatoon 3 loistaa taidesuunnittelulla. Grafiikka ja äänimaailma huokuvat persoonallisuutta, eikä Switchin tehottomuus kotikonsolirautana haittaa, koska Splatoon 3 ei edes yritä näyttää realistiselta. Yksityiskohtia riittää, ruudunpäivitys pysyy korkeana, ja yleisestetiikka tuo mieleen muun muassa Dreamcastin spraymaalauspeli Jet Set Radion. Kiihkeä musiikki rytmittää erinomaisesti maalaamista, ja hahmot mutisevat sympaattisesti hieman Animal Crossingin tapaan.

Heti korean kuoren alta löytyy tukku pieniä parannuksia. Latausajat ovat lyhentyneet, Replay-tila mahdollistaa herkuttelun tahkotuilla matseilla, ja ohjaus tuntuu jämäkämmältä sekä liiketunnistuksella että pelkillä tateilla. Konkreettisempiin lisäyksiin kuuluvat vuoropohjainen Tableturf Battle -tila, jossa pääsee lätkimään pelikortteja, ja maksuttomana Season Passina toimiva katalogi, jonka tasoja nostaville jaetaan muun muassa asusteita.

Splatoon 3  -arvostelu

Kaikki Splatoon 2:n aseet tekevät paluun pistooleja, suteja ja ämpäreitä myöten. Harvoista uusista pyssyistä Splatana-miekat ja Stringer-jouset piristävät menoa, kuten muutamat tuoreet sivuaseet ja spesiaalitkin. Esimerkiksi singolla on mukava räiskiä. Jokaisen aseen peruskäytön oppii hetkessä, mutta taitavaksi tullakseen joutuu harjoittelemaan hiki hatussa.

Itse räiskiminen on pysynyt aika lailla samana. Uudet Squid Roll- ja Squid Surge -liikkeet sinkoavat mustekalat hetkellisesti esiin maalista ja mahdollistavat näyttäviä manöövereitä, mutta voitot lohkeavat edelleen pysymällä liikkeessä, maalaamalla ja tappamalla vastustajia. Nopeuden korostamisensa takia Splatoon 3 ei välttämättä sovi perheen pienimmille tai vanhimmille, sillä reaktiokyvyn pitää olla kunnossa.

Kokeelliseksi mainostettu yksinpeli- ja tarinatila on kieltämättä suuri ja kekseliäs, mutta se ei ole aivan sellainen vallankumous kuin trailereiden perusteella saattoi päätellä. Valkoisissa laboratoriotakeissa julkisuudessa esiintyviltä Splatoon-tekijöiltä olisi voinut odottaa lisää hassuttelua.

Yksinpelikampanja kestää kohtuulliset kymmenisen tuntia. Meno äityy todella älyttömäksi ja kekseliääksi vasta loppuhuipennuksessa, jossa paukkuu enemmän kuin keskiverrossa Hollywood-toimintaelokuvassa. Ilotulitteita säästellään kuitenkin vähän liian pitkään.

Kuten tuttua, helpohkon yksinpelin on tarkoitus toimia lähinnä pitkittyneenä harjoitteluna nettipelejä varten ja esitellä lukuisia mekaniikkoja. Eeppis-humoristis-surullisen tarinan pyyhkäisee silti mielellään läpi kertaalleen. Uudelleenpeluuarvoa lisäävät huippuaikojen metsästykset ja samojen haasteiden läpäiseminen eri aseilla, mutta tällainen vääntö ei ole jokaisen juttu.

Splatoon 3  -arvostelu

Splatoon on edelleen henkeen ja vereen moninpeli. Rennompi Turf War ja kilpailullisempi Anarchy Battle täydentävät mukavasti toisiaan. Edellisen liian tosissaan ottavilla, kuten allekirjoittaneella, on tiedossa tuskaisia hetkiä, sillä ainakin eurooppalaisilla palvelimilla liian moni ottelija vaikuttaa amatööriltä. Vakavammassa Anarchy Battlessa taso pysyy sentään korkeana.

Netissä räiskitään nelihenkisillä joukkueilla. Vastustajan tukikohtaa ei enää pysty kunnolla vahtimaan, sillä kuolleet pelaajat syntyvät uudelleen ilmassa ja sinkoavat sieltä takaisin haluamaansa kohtaan alkualueella. Lisäksi heille annetaan hetkeksi suojakilpi, mikä rohkaisee vihollisia perääntymään turvallisen välimatkan päähän.

Anarchy Battlea, joka siis korvaa aiemman Ranked Battlen, voi pelata sekä normaalisti että sarjana, jossa väännetään viidestä voitosta. Pelitilat ovat samoja kuin Splatoon 2:ssa. Splat Zonesissa pidetään hallussa tiettyjä kohtia kartasta, Tower Controlissa rullaillaan kiskoilla liikkuvassa tornissa, Rainmakerissa kannetaan nimikkoasetta kohti vihollisen tukikohtaa, ja Clam Blitzissä heitellään simpukoita vastustajan pesään.

Palvelimet vaikuttavat vakaammilta kuin toisessa Splatoonissa, mutta Turf Warissa pelaajia putoilee silti linjoilta turhan usein. Naapurilta lainatulla salasanattomalla langattomalla verkolla ei todellakaan pärjää. Kaikeksi onneksi alivoimalle joutuvat tiimit eivät saa tililleen tappiota, minkä lisäksi ottelu keskeytyy välittömästi, jos joku poistuu varhaisessa vaiheessa.

Splatoon 3  -arvostelu

Jos yhteistyömoninpeli kiinnostaa, kannattaa suunnata Grizzcon konttoriin. Sitä pyörittävä Mr. Grizz on puhuva karhupatsas, joka lähettää pelaajia vaarallisille saarekkeille keräämään kultaisia munia. Vaiva palkitaan käteisellä ja muilla pikkubonuksilla.

Tuttujen polkujen tallaamisesta huolimatta Splatoon 3 on julmetun viihdyttävä, kuten monet parhaat videopelit ovat. Ensiluokkainen pelituntuma, kerättävän sälän runsas määrä ja täysin tasapainossa olevat tilat kielivät laadusta. Splatoon 3 onnistuu olemaan samanaikaisesti hassu ja tyylikäs. Sen jokaiselle jotakin -konsepti on aitoa Nintendoa ja tarjoaa vastinetta rahalle.

Uusi Splatsville-keskusalue on paisunut sen verran isoksi, että siellä tarvitaan kohta julkisia kulkuvälineitä liikkumiseksi avainpaikkojen välillä. Eläväinen kaupunkiympäristö on saanut vaikutteita ainakin Hongkongista ja Tokiosta, minkä lisäksi joka ilmansuunnassa leviävät rakennustyömaat viittaavat siihen, että paljon lisää on tulossa.

Rakkauteni Splatoonia kohtaan ei horju. Olen tahkonnut sarjaa yhteensä tuhansia tunteja, enkä saa siitä tarpeekseni. Kaikki eivät ole kaltaisiani kaistapäitä, mutta jos musteähky ei iskenyt Splatoon 2:ta vääntäessä, sen jatko-osa on varma valinta. Tätä kansa halusi ja sitä kansa sai.

9/10

Kehittäjä: 
Nintendo
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Toiminta, Räiskintä
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-7
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta