Star Wars: Squadrons / Arvostelut / pelaaja.fi

Star Wars: Squadrons

7.12.2020 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
0

Star Wars: Squadrons -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun 2020 numerossa 216. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Tästä se hupi alkaa, myhäilisi Anakin

Unohda lasermiekat ja läjäyttimet. Monille ne rakkaimmat pelimuistot kaukaisesta galaksista ovat tähtihävittäjien puikoista, mistä kiitos kuuluu ysärivuosien X-Wing- ja TIE Fighter -avaruussimuille. Niiden sekä kepeämpien Rogue Squadronien ja Starfighterien kulta-ajat olivat kieltämättä kauan, kauan sitten, mutta nyt metsäkuun ja kuolemantähtien asento on osunut taas kohdilleen. EA:n vahtivuoro Star Wars -pelien lisenssinhaltijana saattoi käynnistyä hieman räpiköiden, mutta erinomaisen Jedi: Fallen Orderin seuraan liittyvä Star Wars: Squadrons on viimein sitä ehtaa tähtihävittäjäfantasiaa.

Vaikka Squadrons julkaistiin lopulta melko pienellä rummutuksella ja melkeinpä anteeksipyytelevällä äänensävyllä, siitä itsestään paistaa selkeä kunnioitus klassikkopelejä kohtaan. Motive Studiosin kehittäjätiimillä on selkeä ymmärrys, mistä vivuista ja kytkimistä pitää vetää oikeanlaisen kokemuksen saavuttamiseksi, ja juuri sen se on tehnyt. Ei sen enempää eikä vähempää, sillä julkaisun jälkeen tähtäimessä ei siinnä uusia pelimuotoja tai edes lisäsisältöpaketteja. Yhtä virkistävää on, että hyvin spesifille fanikunnalle tehty Squadrons on hinta- ja kokoluokaltaan nykypäivän massavirtapelejä maltillisempi mutta täyttää silti nykypäivän laatuvaatimukset.

Star Wars: Squadronsin markkinointi on painottanut vahvasti viiden hävittäjän tiimeistä koostuvaa moninpelipuolta, jonka varaan pitkäikäisempi viehätys rakentuukin. Perinteinen tarinakampanja on tuotu esiin lähinnä hyvänä harjoittelutilana verkkotaivaiden valloitukselle, mutta oikeastaan se on monin paikoin Squadronsin suola. Avaruustaisteluiden salat toki avautuvat mallikkaasti kampanjan kymmenisen tunnin aikana, mutta erityisesti mieleen jää sen monipuolinen ja vaihteleva tehtäväsuunnittelu, jossa lukuisissa eri tilanteissa hyödynnetään viihdyttävästi kahdeksan klassikkoaluksen ominaisuuksia.

Star Wars: Squadrons -arvostelu

Jedin paluussa nähdyn Endorin taistelun jälkeiseen aikaan sijoittuva kampanja vuorottelee näkökulmaltaan sekä murtuneen Imperiumin että uudeksi tasavallaksi kasvaneen Kapinaliiton välillä, joten tutuksi tulevat X-, Y-, A- ja U-siipisten ohella TIE-hävittäjät, -pommittajat ja -torjuntahävittäjät sekä Reaper-luokan tukialukset. Uuden tasavallan salaisen Starhawk-projektin ympärille rakentuva draamankaari luottaa hyvin pitkälti omiin hahmoihinsa. Energistä yhteishenkeä uuden tasavallan Vanguard- ja Imperiumin Titan-yksiköiden pilottien kanssa luodaan kattavien tehtävänantojen yhteydessä hahmojen taustoja ja ajatusmaailmoja avartavilla keskusteluilla.

Siinä missä esimerkiksi Star Wars Battlefront II tarjoili Starfighter Assault -pelitilallaan kepeämpää lentelytoimintaa, Squadrons turvautuu monipuolisempaa hävittäjäfantasiaa tarjoilevien X-Wing- ja TIE Fighter -pelien oppeihin. Eri alustyyppien ohjaustuntumat poikkeavat toisistaan huomattavammin, minkä lisäksi pintapuolisemman liitelyn sijaan alusten ominaisuuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Myös tehoja siirretään manuaalisesti järjestelmästä toiseen tilanteesta riippuen, mikä tuo pelaamisen tyydyttävän ripauksen syvyyttä ja taktisempaa otetta.

Siinä missä kohteisiin hyökätessä ja ajojahdeissa tehoa on syytä asettaa aseisiin tuhovoiman kasvattamiseksi, pidempien matkojen taittaminen ja etäisyyden ottaminen onnistuu nopeustehostimia painottamalla. Tämä itsessään ei ole erityistä rakettitiedettä, mutta hyöty on pienen lisävaivan arvoista. Nopeustehostimen säätely esimerkiksi mahdollistaa nopean kääntymisen ja hakeutuvien ohjusten karistamisen, kun etälamauttimet tai sekoittimet ovat poissa käytöstä tai latautumassa. Uuden tasavallan hävittäjät voivat asettaa tehoa myös suojakilville, jotka puuttuvat tyystin Imperiumin huimapäisistä aluksista. Tässä suhteessa korjauksia ja väliaikaisia suojia luovat tukialukset nousevat tärkeään asemaan, joten verkkopeleissä on syytä panostaa ryhmädynamiikan ohella myös tasapäiseen roolitukseen.

Ennen kaikkea alusten ohjaaminen tuntuu erittäin tyydyttävältä ja monipuoliselta, minkä takia pelin pariin tekee mieli palata kerta toisensa jälkeen. Pelkän päättömän lentelyn sijaan pelatessa tuntee todella tekevänsä asioita hävittäjien ohjaksissa. Se myös luo tunnetta siitä, että pelaaja on aktiivinen tekijä hyökkäys- tai puolustuskoneistossa. Hävittäjälaumojen lasersäteiden keskellä pujotellessa, emoaluksia pommittaessa ja vauhdikkaiden ajojahtien aikana adrenaliini nousee usein korkealle, mikä sai useaan otteeseen hihkumaan ihan ääneen, että tämähän sitä rakettirekeilyä on.

Star Wars: Squadrons -arvostelu

Suoraan tarinakampanjaan loikatessa alusten kustomointi ei nouse vielä erityisen suureen asemaan, mutta verkkopuolella kylläkin. Verkkomaineen kasvaessa aluksiin avautuu riittävissä määrin niin uusia koristeita kuin keskeisiäkin osia, joilla pelaamista voi muovata tukemaan paremmin omaa pelityyliä.

Viiden pelaajan Vanguard- ja Titan-tiimit voivat ottaa toisistaan mittaa kahdessa eri verkkotilassa, joista perinteisempää tiimien välistä kahinointia edustaa Dogfights. Suuremman skaalan Fleet Battle -yhteenotoissa hyökätään vuorostaan vastapuolen puolustuslinjan yli aina jättimäiselle emoalukselle asti ja puolustetaan toki myös omaa laivastoa. Seassa olevat tekoälyvastustajat ja tukialukset aiheuttavat sopivasti päänvaivaa, mutta pelaajien onnistumiset ja epäonnistumiset kääntävät laivueet hyökkäys- tai puolustuskannalle.

Laivastotaisteluiden rytmi itsessään on varsin toimiva ja saa aikaiseksi hyvinkin tasaväkisiä yhteenottoja, mikäli tasoerot pelaajien kesken eivät ole huomattavan suuria. Puhtaasti pelaajien keskeisissä Dogfights-taisteluissa vaaditaan hieman enemmän aluksenhallintaa ja järjestelmiensä tuntemusta varsinkin avoimemmissa ilmatiloissa. Ottelunmuodostus on aika lailla automatisoitua, mutta oman otteluhistoriani aikana selkeästi epäsuhtaisia vastakkainasetteluja ei liiemmin syntynyt kuin alkupään varhaisissa opetteluvaiheessa.

Kahdesta pelitilasta huolimatta Squadrons pitää pintansa verkkoareenallakin juuri aihepiiriin paneutumisen ja sujuvan pelimekaniikan ansiosta. Verkkokoodi toimii myös sulavasti ja ripeästi, minkä myötä uusiin haasteisiin syöksyy vaivatta ja ilomielin.

Star Wars: Squadrons -arvostelu

Oman lisämausteensa Star Wars: Squadrons saa virtuaalitodellisuustuesta, josta emme valitettavasti päässeet hankkimaan arvostelua varten ensikäden tietoa. Peli on kauttaaltaan suunniteltu virtuaalivisiirejä varten, ja se istuukin ohjaamosta kuvatun pelin yleisluonteeseen luontevasti. Monet ovatkin kehuneet virtuaalitodellisuuden mukanaan tuomaa läsnäolon tunnetta, joka varmasti rikastaa muutoinkin toimivaa pelikokemusta entisestään.

Star Wars: Squadrons on lopulta juuri sitä, mitä tohtori määrää virtuaalipilottien yli vuosikymmenen kestäneeseen puutostilaan. Siinä missä EA:lle kyseessä on halvempi pikkupeli, alati kehittyvälle pelialalle se on oikeasti tärkeä esimerkki. Suuren yleisön massiivisten ja laajentuvien megapelien rinnalle tarvitaan juuri Squadronsin kaltaisia pienempiä ja keskitetympiä intohimoprojekteja.

9/10

Kehittäjä: 
Motive Studios
Julkaisija: 
EA
Peligenre: 
Avaruusräiskintä, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 5, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta