The Artful Escape / Arvostelut / pelaaja.fi

The Artful Escape

4.12.2021 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

The Artful Escape -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden marraskuun numerossa 227. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Paina shiftiä, skittajumala!

Vuosimiljoonia sitten galaksin alkuhuuruissa nähtiin kitarapelien kulta-aika, jolloin Guitar Herot ja Brütal Legendit huudattivat säröä massojen kiljuessa riemuaan. Sitten ne katosivat, ainakin tähän asti. Tuore Artful Escape saarnaa orgastisen soolotilutuksen gospelia jopa vahvemmalla uskolla kuin vanhat Bill & Ted -leffat.

Keskiössä on tietysti nuori mies, joka ei usko omiin kykyihinsä. Francis Vendetti valmistautuu ensimmäiseen keikkaansa syrjäisessä kotikaupungissaan, mutta yllä häälyy titaanin varjo. Setä Johnny Vendetti oli oman maailmansa Dylan, uskottava, kantaaottava ja kuolemanvakava folksaarnaaja, jonka jalanjäljissä Francisin vaaditaan seuraavan. Jamppa vain haluaisi soittaa loputtomia sooloja, jotka kertovat tähtisumuista ja avaruuden ääristä. Siihen tulee tilaisuus, kun avaruusmuukalainen värvää jonnen soittamaan lämppärinä intergalaktiselle kitarasankarille nimeltä Lightman. Trippihän siitä tulee.

The Artful Escape -arvostelu

Artful Escapen vähiten tärkeä osuus on itse pelaaminen. Francis hölkkää planeetoilla, joiden maisemat on revitty kasariprogen psykedeelisistä kansista, ja se on maailman yksinkertaisinta tasohyppelyä. Siinä vain juostaan ja välillä pompataan kuopan yli, ja shiftiä pohjassa pitämällä Francis kiljuttaa kitaraansa sammumattomalla palolla. Näppiksellä tätä voi pelata yksinomaan vasemmalla kädellä niin sujuvasti, että eroottisten seikkailujen suunnittelijat tekevät varmasti kuumeisia muistiinpanoja. Välillä pelataan värikoodattua muistipeliä ja toistetaan LSD-huuruisten muukalaisten melodioita. Parhaita osia ovat ne harvemmat osiot, joissa eri näppäinten painallukset tuottavat nuotteja vapaan irrottelun merkeissä.

Francisin visiot avaruusmusiikista antoivat ensin olettaa, että kyseessä olisi jonkinlainen post rock -kokemus, jossa kuultaisiin God Is an Astronautin henkisiä tarkkoja ja taiturimaisia instrumentaalibiisejä, mutta musiikillisesti pelin juuret ovat menneessä. Luovana johtajana on melko tuntemattoman Galvatrons-bändin johtohahmo Johnny Galvatron, jonka visio on 1990-luvun kitarajumalien maailmoissa. Jos haluat tietää, miltä tuntuu pelata Artful Escapea näkemättä peliä lainkaan, etsi Spotifysta tai YouTubesta Steve Vain For the Love of God -biisi ja kuvittele se kolmen tunnin pituiseksi, koska se on pelin kesto. Kuulijasta riippuen se on varmasti parasta tai pahinta, mutta Galvatronin autenttisen kosketuksen ansiosta pelin yhteys musiikkiin on innostava ja rehellinen.

Audiovisuaalisesti peli on supervahva tapaus. Piirrosmainen grafiikka pursuaa väriä ja elämää. Planeetat heräävät eloon, kun Francisin vingutus herättää oudot eläimet ja kasvit ampumaan valoshow’ta ja lasereita joka suuntaan, ja veikkaisin että useampi tulee pelaamaan tätä täyspössyssä. Näyttelijäkasti on ihmeen kova, ja huomion varastavat muun muassa Lena Headey ja Lightmania karismaattisesti esittävä Carl Weathers.

The Artful Escape -arvostelu

Pelin hyvyys on kuitenkin todella paljon kiinni kokijasta. Tarina on kovin sidottu Galvatronin henkilökohtaiseen visioon taiteilijan elämästä. Jos olet nuori luova ihminen, joka etsii omaa ääntään ja kanavaansa, Artful Escape voi olla miljoonalla voltilla iskevä ja elämää muuttava kokemus. Toiselle se voi näyttäytyä kliseisenä ja itsetarkoituksellisena kitaramasturbointina. Pelattavuudeltaan se on oikeasti armottoman tylsä, jos sillä on väliä. Tämä olisi oikeasti voinut toimia paremmin vaikkapa musikaalileffana.

Mukana on kuitenkin timantinkovia osuuksia, joissa Francis rakentaa omaa lavapersoonaansa nimestä, asusta ja täysin kahjosta taustatarinasta alkaen. Niissä pelaaja voi saada mukaan oman Ziggy Stardust -visionsa siitä, millaiseksi tämän nuoren tyypin pitäisi kasvaa. Ja silloin peli saa tarttumapinnan ja nousee oikeasti maalailemiinsa tähtienvälisiin sfääreihin.

7/10

Kehittäjä: 
Beethoven & Dinosaur
Julkaisija: 
Annapurna Interactive
Peligenre: 
Tasoloikka, Rytmipeli
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Xbox Series X/S, Apple OSX, Microsoft Windows, Apple iPad, Apple iPhone
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu

Nostoja