The Magnificent Trufflepigs / Arvostelut / pelaaja.fi

The Magnificent Trufflepigs

6.09.2021 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
0

The Magnificent Trufflepigs -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinä-elokuun tuplanumerossa 224. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Valitussimulaattori 3000

Kun The Magnificent Trufflepigs muutamia kuukausia sitten julkistettiin, sitä kuvailtiin romanttiseksi metallinpaljastussimulaattoriksi. Yhdistelmä kuulosti omaan korvaani juuri tarpeeksi omituiselta, että peli päätyi Steam-toivelistani kärkeen pelkästään sen perusteella. Lopputulos on kuitenkin lannistavan kaukana autuaan rentouttavista mainospuheista.

Pelissä ohjastetaan leppoisaa Adamia, jonka vanha ystävä Beth kutsuu nostalgiareissulle lapsuutensa maisemiin etsimään ränsistyneelle maatilalle haudattua aarretta. Kolmenkympin kriisiä potevalla Bethillä on ongelmia parisuhteessaan, eikä hänen työnsäkään enää tuota samanlaista tyydytystä kuin alkuaikoina. Paremmasta elämästä haaveileva nainen on kehittänyt aarteesta pakkomielteen ja uskoo sokeasti sen olevan tie onneen.

The Magnificent Trufflepigs -arvostelu

Peli on pohjimmiltaan kävelysimulaattori, jossa kammataan peribrittiläisiä maalaismaisemia metallinpaljastin kourassa. Prosessi on alusta loppuun sama. Kätköt etsitään piipityksen perusteella, kaivetaan ylös maasta ja kuvataan. Pelaaminen on monotonisuudessaan ihanan meditatiivista, eikä aarteenetsinnästä edes yritetä tehdä Indiana Jones -luokan spektaakkelia. Suurin osa pelloilta löytyvästä tavarasta on pullonkorkkien ja telttakoukkujen kaltaista arvotonta ryönää, jolle pelihahmot itsekin irvistelevät. Arkista puurtamista piristää kuvankaunis miljöö, jonka ihailemiseen ei parituntisen pelin aikana ehdi kyllästyä.

Ohuen pelillisen annin pääasiallinen tarkoitus on kuitenkin vain täyttää tilaa tarinanpätkien välissä. Beth kommunikoi Adamin kanssa radiopuhelimitse ja tekstiviestitse, ja uusi löydös käynnistää yleensä aina lyhyen juttutuokion. Metallinpaljastuspuuhia ei kuitenkaan voi jatkaa hahmojen turinaa kuunnellessaan, vaan sanailua täytyy seurata passiivisena pellolla tönöttäen. Erityisen turhauttavaa tästä tekee se, ettei dialogia voi edes edistää omaan tahtiin, vaan repliikit on pakko kuunnella loppuun. Kaikeksi onneksi pelin ääninäyttelijät ovat sentään pidettävää sorttia.

The Magnificent Trufflepigs -arvostelu

Samaa ei kuitenkaan voi sanoa hahmoista itsestään. Romantiikka on ensinnäkin kaksikon keskinäisestä suhteesta kaukana, ja hyvästä syystä. Beth on naiivi, hemmoteltu ja itsekeskeinen valittaja, joka tekee minkäänlaisesta sympatiasta tai samaistumisesta täysin mahdotonta. Adam on pääosin täysin ystävänsä tossun alla, ja vaikka pelaajalle annetaan silloin tällöin mahdollisuuksia vastailla Bethin typeryyksiin astetta kovasanaisemmin, ei muutama puolivillainen piikki riitä purkamaan patoumia.

Raivostuttavillakin pelihahmoilla on paikkansa, jos ne kokevat tarinan edetessä henkistä kasvua, mutta niin ei pääse nyt tapahtumaan. Bethin sietämättömyyttä ei tiedosteta ohikiitäviä hetkiä lukuun ottamatta millään tyydyttävällä tavalla, ja hahmo saa huomattavasti onnellisemman lopun kuin aidosti ansaitsisi. Trufflepigsin sinänsä yllättävä loppuratkaisu jää kalvamaan myös, koska se on toteutettu tavalla, joka ei yksinkertaisesti käy järkeen pelin vähien mekaniikkojen valossa.

Vaikka kävelysimulaattorit eivät olekaan kaikkien heiniä, minulla ei ole lähtökohtaisesti mitään sellaisia tarinavetoisia pelejä vastaan, joissa pelaajan rooli on toimia pitkälti passiivisena sivustakatsojana. Niiden onnistumiselle on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että juoni on aidosti mukaansatempaava, vaikuttava ja parhaimmillaan pelaajalle henkilökohtaisella tasolla merkityksellinen. The Magnificent Trufflepigs ei näillä mittapuilla valitettavasti pärjää, eivätkä sen pelilliset ansiot riitä tekemään siitä suosittelun arvoista.

4/10

Kehittäjä: 
Thunkd
Julkaisija: 
AMC Games
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch, Microsoft Windows

Nostoja