The Outer Worlds / Arvostelut / pelaaja.fi

The Outer Worlds

8.01.2020 // Kirjoittanut: Markus Heino
0

Laskeuman jälkeen

Vuoden 2018 Game Awards -gaalan yhteydessä paljastettu The Outer Worlds herätti välittömästi roolipeliyleisön huomion. Peli nähtiin kehittäjänsä Obsidian Entertainmentin hittipelin Fallout: New Vegasin henkisenä jatkumona ja vastauksena sekä kriitikoiden että suuren yleisön hampaisiin joutuneelle Bethesdan Fallout 76:lle.

The Outer Worlds alkaa jättiläismäiseltä avaruusalukselta, jonka rahtina kulkenut pelihahmo herätetään syväjäädytyksestä satojentuhansien kanssamatkustajien joukosta. Hahmonluonnissa säädetään ulkonäkö kuntoon ja sankarille kevyt taustatarina, minkä jälkeen päätetään perinteiseen roolipelityyliin hahmon vahvuudet, kuten fyysinen voima tai tekninen osaaminen. Puheenlahjat, hakkerointikyvyt tai tiirikointi auttavat tutkimisessa ja silloin, kun haluaa edes ajoittain välttää turhaa väkivaltaa. Oma yritelmäni on salilla käynyt, tekniikkaa taitava ja tuliaseita harrastava alemman tason tiedemies, joka tykkää ratkaista pulmia huvikseen.

Eletään 2300-lukua, ja ihmiskunta on levittäytynyt avaruuteen suuryritysten resurssien turvin. Toiveikkaat uudisasukkaat lähtivät massoittain matkalle paremman elämän toivossa, eikä korvauksena kuljetuksesta tarvinnut suorittaa kuin pienimuotoinen työura kyseisen sponsorin leivissä. On helppo kuvitella, että jossain tulevaisuuden versiossa tähtienväliset matkat rahoitetaan laillisella orjuudella esimerkiksi epäterveellistä purkkiruokaa tuottavan, hautapaikkojen vuokrausta harjoittavan ja sarjatuliaseita valmistavan suuryrityksen alaisena.

Halcyonin aurinkokuntaan suunnatuista siirtokunta-aluksista toinen, Hope, kuitenkin jäi matkalle 80 vuodeksi selittämättömästä syystä. Niin sanottua ”kyvykkäämpää” väkeä kuljettanut alus on sittemmin muuntunut eräänlaiseksi taruksi tähtikuntaan ensin ehtineen sisaraluksen miehistön jälkeläisten keskuudessa. Pelaajan tehtäväksi jää lopun miehistön pelastaminen ikiunelta ja sabotoidun aluksen vaiheiden selvittäminen.

The Outer Worlds -arvostelu

Matka ensimmäisen planeetan pinnalle palauttaa mieleen Obsidianin tarinankerronnalle ominaisen mustan huumorin. Laskeutuminen on ensimmäinen mieleenpainuvan tragikoominen hetki Edgewaterin siirtokunnan reunamilla, jossa alituisessa puutteessa elävien kansalaisten rivejä harventavat verenhimoisten jengien lisäksi villiintynyt eläinkunta ja taudit. Ensimmäiset taistelut päälle ryntäävien rikollisten kanssa olivat kova kokemus Hard-vaikeustasolla. Kevyesti aseistettu ja vailla panssareita seikkaileva sankarini kuoli pariinkin otteeseen, ennen kuin pääsin sinuiksi aseitten ja alun jälkeen unohdettavan hiipimismekaniikan kanssa. Pelin parannusmekaniikka nojaa ympäristöstä ja kuolleilta vihollisilta poimittaviin lääkkeisiin, joita voi halutessaan yhdistellä inhalaattorin kautta myös lyhytaikaisia bonuksia antaviin ruokatarpeisiin.

Mojovista osumista saattaa seurata vihollisen lamauttava tila, joka puolestaan johtuu keskustelutaitoihin laittamistani alkupisteistä. Hämmentävältä kuulostava logiikka antaa myös kaikille suoraan taisteluihin liittymättömille kyvyille taistelubonuksia. Ampumismekaniikka on uusimpien Fallout-pelien tapaan hyvin räiskintäpelimäistä, mutta oman painokkaan lisänsä yhtälöön tuo Time Dilation -ominaisuus, joka mahdollistaa hetkittäisen ajan hidastamisen tuhoisia pääosumia varten. Vihollistyyppien erot pakottavat myös hyödyntämään erikoiskykyjä eri tavoin, sillä esimerkiksi mekaanisten vastustajien heikot kohdat ovat usein muualla kuin pääksi luettavalla alueella.

Aseistusta voi tarpeen mukaan muokata pienillä kiinnitettävillä parannuksilla, kuten tähtäimillä tai orgaanisiin kohteisiin purevilla plasma-ammuksilla. Alun jälkeen käytin melkeinpä pelkästään erilaisia pistooleja, haulikoita, kivääreitä ja konekivääreitä, jotka kuuluivat enemmän hahmoni vahvuusalueeseen. Tehtäviä tehdessä ja vihollisia niitatessa karttuvat kokemustasot mahdollistavat myös pysyvien perk-ominaisuuksien avaamisen. Niihin kuuluvat tuttuun tyyliin isompi osumapistevaranto tai vahvempiselkäisen kantokyky lukemattomia matkan varrella poimittavia esineitä, kuten aina tarpeellisia ammuksia, varten.

The Outer Worlds -arvostelu

Rakenteeltaan The Outer Worlds muistuttaa Fallout: New Vegasia ja itselleni läheisempiä BioWaren kehittämiä roolipelejä – ja tarkoitan nyt niitä hieman vanhempia onnistuneita yksilöitä. Samaan tyyliin kuin Mass Effecteissä ja Knights of the Old Republiceissa pelaaja lähetetään tehtävien perään melko rajatulle alueelle, jossa pääjuonen tehtävät ja sivutehtävät nivoutuvat yhteen. Paluu aiemmille alueille on harvoin tarpeen, eikä pelaajaa juuri juoksuteta. Fallouteja peli muistuttaa ulkoasullaan sekä monivalintapohjaisilla ja hyvin ääninäytellyillä keskusteluillaan.

Vauhtiin päästyään The Outer Worlds esittelee tapoja, joilla pelaaja vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja tarinan etenemiseen. Ne jäävät suurimmaksi osaksi sivuhuomautuksiksi keskusteluissa tai johtavat korkeintaan tiettyjen sivuhahmojen poistumiseen tietyltä alueelta. Vaikka tarinankerronta on sujuvaa ja tapahtumat tuntuvat suurimmaksi osaksi merkityksellisiltä, The Outer Worlds ei onnistu vakuuttamaan, että muilla kuin suurimman luokan moraalivalinnoilla olisi mitään vaikutusta Halcyonin asukkaiden elämään.

Halcyonin nurinkurinen tulevaisuudenkuva on mielenkiintoinen, ja persoonalliset henkilöhahmot tekevät siitä elävän paikan. Graafisesti peli on kuitenkin ainakin PS4-versiossa hiukan vanhahtava. Tietyt hahmomallit ja maisemat onnistuvat kuitenkin tekemään vaikutuksen. Musiikki ja erityisesti äänimaailman pienet yksityiskohdat, kuten 50-lukua jäljittelevät mainosmelodiat, nostavat tunnelmaa Halcyonin asutuksia tutkiessa.

Tarina ja maailmanluonti ovat kieltämättä The Outer Worldsin vahvuuksia. Tiiviin ja hyvin jäsennellyn parikymmentuntisen pääjuonen viihtyy alusta loppuun hyvin, eivätkä maisemat käy tylsiksi missään vaiheessa. Ainakin toiset parikymmentä tuntia menee, mikäli haluaa selvittää myös ne moninaiset sivujuonet, jotka tämä outo tieteissatumaa kätkee sisäänsä.

Arvostelu on julkaistu alkujaan marraskuun 2019 Pelaaja-lehdessä numero 205.

8/10

Kehittäjä: 
Obsidian Entertainment
Julkaisija: 
Private Division
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Nostoja