The Pathless / Arvostelut / pelaaja.fi

The Pathless

11.02.2021 // Kirjoittanut: Jani Vaalima
0

The Pathless -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden tammikuun 2021 numerossa 218. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Taiteen ja estetiikan kahleissa

Sana ”ihastuttava” voi tuoda mieleen esimerkiksi koiranpennun, soman kahvilan – tai vaikkapa The Pathless -pelin. Siinä jousta aseenaan käyttävä soturinainen sysätään suoraan seikkailuun, jossa ainoana kiinnepisteenä on rinnalla liihottava kotka. Ympärillä oleva maailma ei pelkästään kärsi vaan on kuoleman kielissä.

Maailmaa kuristavaa pahuutta vastaan taisteleminen on esitetty aistikkaasti, ja vastoinkäymiset tuntuvat vähäeleisessä tarinassa raskailta. Uskollinen kumppani on kirjaimellisesti puhdistettava käsin maailmaa tukahduttavan korruption peitosta. Vironnut ylväs lintu singahtaa lentoon ja rinnalle.

Tarina ei esittele uljaana piirtyvää miljöötä sen tarkemmin, eikä esimerkiksi minkäänlaista karttaa ole. Laakeita laaksoja, villejä koskia tai ylväitä vuoria ei ole tarkoitus muistaa ohittamisen jälkeen, vaan ne jäävät iäksi taakse.

Kiitäminen maailman halki on toteutettu erikoisesti maalitaulujen avulla. Kun soturi ampuu kohteita jousellaan, hän saa sykäyksen etenemisvauhtiinsa. Vauhdin ylläpitäminen tuntuu tarpeettoman vaivalloiselta, mutta ratkaisun ymmärtää, sillä lääniä riittää – sisältöä ei niinkään.

The Pathless -arvostelu

Elottomassa maailmassa ainoastaan nummilla laiduntavat eläimet ovat todistamassa sankarittaren vastoinkäymisiä, ja pelin ainoita varsinaisia vihollisia ovat etenemisen estävät pomohirmut. Taistelun tuoksinaan päästäkseen on ratkaistava kevyitä pulmia ja arvoituksia. Itse mittelöt ovat vahvasti ohjattuja kokemuksia, joissa kuvakulma pakotetaan tiettyyn asentoon ja avainkohdassa ruudulla vilahtaa se pahamainen reaktiominipelin signaali: paina tätä nappia, jos haluat voittaa.

Uteliaimmille pelaajille on konnuilla myös pieniä salaisuuksia ripoteltuna, mutta hitaat osuudet eivät kuitenkaan tunnu väkinäisiltä muuten vauhdikkaassa pelissä, sillä liikkuminen tottelee mukavasti seikkailupelien lainalaisuuksia. Pitkästä pelistä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan tarina on koettu 6–8 tunnissa.

Näkemys on väkevästi tyylitelty ja taiteellinen. Säveltäjä Austin Wintoryn luoma musiikki on äärimmäisen väkevästi läsnä, ja etninen kurkkulaulanta toimii hienosti seikkailun voimakeinona ja antaa lisäpontta ylimaalliseen tarinaan.

The Pathless -arvostelu

Ei ole vaikea nähdä, mistä pelintekijä Giant Squid on innostuksensa hakenut. Touhuilusta tulee erittäin vahvat säväykset ikonisen Shadow of the Colossus -pelin surullisen kauniista ja hädässä olevasta maailmasta. Mieleen tulevat myös Studio Ghiblin teokset, joissa osataan iloita elämän pienistä asioista ja sen monimuotoisuudesta – unohtamatta pysähtyä kiertoomme kuuluvan menetyksen ja haikeuden äärelle. Visuaaliset mielleyhtymät viittoilevat puolestaan Rimen ja The Legend of Zelda: Breath of the Wildin suuntaan.

Pelaaja on vain vierailija maailmassa, jossa on piru merrassa ja työtä tehtävänä. On pelkästään hyvä, että tarinoita ei aina väännetä rautalangasta, mutta visuaalisesti ja tekemisen puolesta vähäeleinen peli olisi kuitenkin hyötynyt tarinallisesta panostuksesta. Etäisen auttajan rooli jää nyt harmillisesti ontoksi. Juoniosuudet ovat kauniita ja elähdyttäviä, mutta ne ovat liian harvassa, jotta pelaaja kiinnostuisi maailman kohtalosta tai sankarittaresta kotkineen.

6/10

Kehittäjä: 
Giant Squid
Julkaisija: 
Annapurna Interactive
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Apple OSX, Microsoft Windows, Apple iPad, Apple iPhone
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Nostoja