Tom Clancy’s The Division 2 / Arvostelut / pelaaja.fi

Tom Clancy’s The Division 2

8.05.2019 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
0

Valkoisen talon uusi sheriffi

Maailmanlaajuisen tautiepidemian raunioittamassa Washington D.C:ssä on uusi sheriffi, jonka tehtävänä on palauttaa laki ja järjestys rosvojoukkojen ja muiden väkivaltaisten ryhmittymien riivaamaan kaupunkiin sekä auttaa selviytyjiä jälleenrakentamisessa. Tukikohtana toimii Valkoinen talo, ja tämä sheriffi on tietenkin pelaaja itse. Ensimmäisen The Divisionin talvinen New York on siis vaihtunut kesäiseen Washingtoniin, mutta mitä muita muutoksia jatko-osassa on luvassa?

The Division 2 rakentaa ja laajentaa sen päälle, mitä ykkösosassa nähtiin. Se on edelleen looter shooter eli räiskintää sisältävä toimintaroolipeli, jossa vihollisten lahtaamisen ohella keräillään pelihahmon kykyjä ja ominaisuuksia parantavia aseita ja varusteita. The Division 2 ei niinkään yritä rikkoa kaavaa tai keksiä lajityypin pyörää uudelleen vaan tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista – ja siinä se myös onnistuu.

Suurin ongelma lajityypin peleissä on alkupelin ja loppupelin rajaus. Loppupeli alkaa, kun pelihahmo saavuttaa maksimitason ja ryhtyy jahtaamaan voimakkaimpia ja erikoisimpia aseita sekä varusteita. Jos loppupelissä ei ole aluksi riittävästi omaa sisältöä, matkaa sinne pidennetään keinotekoisesti tylsällä grindillä, kuten Anthemissa. Vaikka sen tekisi paremminkin esimerkiksi Destiny 2:n malliin, saman vanhan kierrätys ei paikkaa loppupelin sisällön puutetta.

Tom Clancy's The Division 2

The Division 2 on suorastaan malliesimerkki siitä, kuinka tämä homma tehdään oikein. Eteneminen alusta loppupeliin on tasaista ja vaihtelevaa. Pelin maailma on hyvin täytetty, ja koko ajan tulee vastaan jotain löydettävää tai tehtävää. Tapahtumia edistävien tarinatehtävien rinnalla pelaaja voi suorittaa monenlaisia sivuhommia vapaaseen tahtiin. Pelialue on jaettu kaupunginosiin, joita voi rauhoittaa hallintapisteitä valtaamalla, estämällä vihollisjengien tihutöitä ja auttamalla eri tavoilla alueen siviileitä. Kaupungissa on Valkoisen talon lisäksi kaksi siviilien yhdyskuntaa, joiden jälleenrakentamista voi avittaa erilaisilla sivutehtävillä ja -projekteilla. Kehitys myös näkyy selvästi pelaajan toimien ja etenemisen myötä, ja siitä on eri tavoin hyötyä myös pelaajalle itselleen.

Kun kolmen kaupunkia hallitsevan vihollisryhmittymän tukikohdat on lopulta kaadettu, hahmon maksimitaso saavutettu ja loppupeli alkaa, ei tilanne pysy ennallaan. Tässä vaiheessa kuvioihin astuu kokonaan uusi vihollinen, joka ottaa kaupungin haltuunsa pelaajahahmon tasoisella teknologialla varustettuna. Taistelu uutta vihollista vastaan sekoittaa hyvin pakkaa ja on jaettu neljään eri tasoon, joiden läpi lähdetään taistelemaan seuraavaksi. Uusi vihollinen tuo tietenkin mukanaan uutta tekemistä ja uudenlaisia tehtäviä pelimaailmaan. Lisäksi pelaajalle avautuu käytettäväksi kolme erilaista hahmoluokkaa omine erikoisaseineen ja kehitettävine kykyineen, mikä tuo myös kokonaan uuden kerroksen pelaamiseen.

Matka loppupelin tämänhetkiselle maksimitasolle vie kevyesti 40–50 tuntia ilman tunnetta turhasta grindistä tai liiallisesta toistosta. Se on lajityypin pelille melkoinen saavutus. Heikoin lenkki on ehdottomasti mitäänsanomaton ja kädenlämpöinen tarina, josta ei jaksa innostua edes pakolla. Asiaa lievittävät todella näyttävät ja komeat ympäristöt, jotka tekevät pelaamisesta melkoista nähtävyysmatkailua, sillä monet pelin tehtävistä ja tapahtumista sijoittuvat kaupungin kuuluisiin paikkoihin, kuten Lincoln-monumentille, Capitol-kukkulalle tai eri museoihin. Ulkoasussa on haettu vahvaa realismia, joten pelihahmojen osalta se voi taatusti vaikuttaa komeudesta huolimatta vähän tylsältä.

Tom Clancy's The Division 2

Tekijät ovat selvästi kuunnelleet ykkösosasta saatua palautetta. Räiskintä on edelleen suojapohjaista ja perustuu tuliaseiden lisäksi erilaisiin erikoisapuvälineisiin, kuten robottilennokkeihin ja älymiinoihin. Räiskinnässä on hyvä tuntuma ja yllättävän tiivis tunnelma. Ruudin voi tiukoissa tilanteissa melkein haistaa, kun pelaajat taistelevat hiki hatussa vihollislaumoja vastaan. Keskivertoviholliset kaatuvat suhteellisen kiltisti, eivätkä enää ime miljoonia luoteja niin kuin ykkösosassa. Hintana tästä on tosin se, että myös vihollistuli on tarkkaa ja tappavaa ja viholliset hyvin aggressiivisia. Tämä tekee yksinpelaamisesta haastavaa, mutta se on edelleen mahdollista.

Muiden kanssa pelatessa peli on joka tapauksessa parempi ja jopa tuntuu erilaiselta, kun pelaajat voivat tukea ja suojata toisiaan apuvälineillään. Edelleen tulee tosin vastaan kestäviä ja raskaasti panssaroituja pomovihollisia, mutta niiltäkin voi ampua panssarinpaloja pois. Silloin samaan kohtaan ampuminen tekee jatkossa lisävahinkoa, joten taidolla pomotkin putoavat nopeammin kuin sokealla räiskinnällä.

Varusteissa ja aseissa näperrettävää riittää läpi pelin, joskin tavaraa putoilee jopa ärsyttävään tahtiin, kun sitä saa koko ajan olla vaihtamassa uuteen ja parempaan. Vasta loppupelissä erilaiset varustesetit ja tiettyjä lisäkykyjä sisältävät aseet alkavat olla merkittävämpiä – samoin kuin aseiden, varusteiden ja kykyjen ominaisuuksien muokkaaminen erilaisilla modeilla. Aseisiin on tietenkin saatavilla monenlaisia lisäosia, joista useimmat voi valmistaa itse.

Päälle tuhat tuntia Destiny 2:een upottaneena en olisi uskonut, että jaksan innostua uudesta looter shooterista niin paljon kuin nyt The Division 2:sta. Lajityyppi on vaikea, mutta Ubisoft Massive on selkeästi tajunnut, mitä oikeat ainekset ovat. Käteen jää runsas, kattava ja tyydyttävä kokonaisuus.

9/10

Kehittäjä: 
Massive Entertainment
Julkaisija: 
Ubisoft
Peligenre: 
Räiskintä, Toiminta
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta