Total War: Warhammer III / Arvostelut / pelaaja.fi

Total War: Warhammer III

2.04.2022 // Kirjoittanut: Miikka Lehtonen
0

Total War: Warhammer III -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun numerossa 231. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Koko rahan edestä kaaosteoriaa

Total War -pelisarja ja Games Workshopin Warhammer- lisenssi ovat osoittautuneet juuri niin huikeaksi yhdistelmäksi kuin epäilimmekin. Historiallisten pelien 500 erilaista keihäsmiestä ovat tylsiä verrattuna Warhammerin monipuolisiin fantasiayksiköihin, joiden parissa Creative Assemblyn väki on saanut levitellä kunnolla luovia siipiään.

Tuloksena on ollut kaksi erinomaisen hyvää ja suosittua strategiapeliä, joissa on ollut yksi ammottava, Kaaoksen muotoinen aukko. Nyt se täytetään tyylikkäästi, sillä Total War: Warhammer III keskittyy puhtaasti maailmanloppua ajavien synkeiden jumalten ympärille.

Niin hölmöltä kuin se ehkä eeppisessä strategiapelissä kuulostaakin, Total War: Warhammereissa on aina ollut mukana tarinaa, joka rytmittää pelin varsinaista pääkampanjaa. Tällä kertaa se keskittyy kislev-kansan karhujumala Ursuniin. Mielettömän voimakas demoniprinssi on miltei tappanut jumalan ja vanginnut tämän sielun rippeet toiseen ulottuvuuteen, Kaaoksen kotikentille.

Tämä ajaa kaikki Warhammerin maailman rodut toimintaan, kunkin omista syistään. Kaaoksen joukot haluavat avata portin Ursunin vankilaan ja viimeistellä homman. Ihmisten imperiumi haluaa pelastaa jumalansa, ja Ogre Kingdomsin veikeät kaverit tykkäisivät käydä syömässä tämän äärimmäisenä herkkupalana.

Total War: Warhammer III -arvostelu

Tavoitteet asettavat raamit myös pelaamiselle. Aiempien pelien tavoin Warhammerin maailmassa sota on edelleen arkipäivää, ja kaikki maailman lukuisat rodut ja kansakunnat ovat jatkuvasti toistensa kurkuissa kiinni milloin milläkin verukkeella. Normaalia sotaa piristetään Ursunin tuskanhuudoilla, jotka repivät auki ulottuvuuksien välisiä portteja. Näistä porteista pursuaa ulos demoniarmeijoita, ellei joku urhea tunkeudu Kaaoksen valtakuntaan sulkemaan porttia ja murhaamaan kunkin neljän jumalan esitaistelijaa. Vain näiden neljän sielun avulla voi avata oven Ursunin vankilaan ja lopulliseen välienselvittelyyn.

Kokonaisuus toimii odotusten mukaisesti todella hyvin. Total Warin peruskaava on edelleen erittäin toimiva ja vuosikausien aikana huippuunsa hiottu näkemys eeppisestä valtakunnanrakentelusta ja tosiaikaisesta taistelusta. Uudet elementit tuulettavat kaavaa sopivasti, mutta eivät riko perinteitä.

Pelaaja saa komentaa haluamaansa kansakuntaa, joista kaikilla on omat yksikkövalikoimansa ja uniikit pelimekaaniset ideansa. Kolmanteen osaan on lisätty kahdeksan uutta pelattavaa rotua. Jokaisella neljästä kaaosjumalasta on omat demoniarmeijansa, ja hyvisten rivejä kasvatetaan kasakkahenkisellä Kislevin valtakunnalla ja jättimäistä muuria vartioivalla Cathayn aasialaishenkisellä sivilisaatiolla. Kiinnostavimmat lisäykset ovat kuitenkin Chaos Undivided ja Ogre Kingdoms.

Chaos Undividedin jippona on, että demoniprinssi ei palvele vain yhtä jumalaa vaan voi omistaa voittonsa niistä mille tahansa. Kun kunnia kilisee vaikkapa Khornen tilille, jumalat antavat käyttöön aina kovempia yksiköitä omista valikoimistaan ja lisäksi palkitsevat demoniprinssin mutaatioilla ja taikaesineillä. Niiden avulla voi kustomoida armeijaansa ja sen komentajaa, jälkimmäistä raajojen tarkkuudella. Jos haluaa luoda epäpyhän lintupäisen sikiön, joka sipsuttelee paikasta toiseen korkkareilla ja murhaa vihollisia tauteja tihkuvalla lekalla, se onnistuu.

Total War: Warhammer III -arvostelu

Ogre Kingdoms taas ei palvele mitään herroja vaan ainoastaan tilipussejaan ja mahalaukkujaan. Tasankojen vaeltajakansojen tunnelmaa tihkuvat jätit voivat valloittaa itselleen kaupunkeja, mutta niiden lisäksi on pystytettävä leirejä, jotka ylläpitävät armeijoita vaikka vihollisen pääkaupungin edessä. Rahan ohella peikot tarvitsevat lihaa, sillä jos armeijoiden vatsa alkaa kurnia, seuraavaksi käännytään kannibalismin pariin. Niinpä peikkojen täytyy pysyä jatkuvasti liikkeessä ja etsiä seuraavaa lounastaan, vaikka se tarkoittaisi joskus sodan julistamista sellaista tahoa vastaan, jolle ei tekisi hirveästi mieli ryppyillä.

Kaikilla uusilla armeijoilla on samanlaisia uniikkeja ideoita ja pelimekanismeja, jotka ovatkin suuri syy sille, miksi Total War: Warhammerit toimivat niin hyvin. Jokainen pelikerta tuntuu todella erilaiselta, sillä pelattavaa rotua vaihtamalla saa uusia pelimekaniikkoja ja todella lennokkaita yksikkövalikoimia, jotka pakottavat ajattelemaan peliä eri tavoilla.

Yksinpelin ohella Total Waria pelataan myös moninpelinä, ja tälle porukalle Creative Assembly tarjoaa pientä lisäkivaa. Kaikki olemassa olevat rodut ja armeijat saavat toki pientä tuunausta, mikä ravistelee varmasti pelin meta-asetelmia jonkin verran. Merkittävämpänä lisäyksenä uusi osa sisältää kokonaan uuden pelitilan, joka on tarkoitettu pelattavaksi yhden illan mittaisina sessioina. Se helpottanee elämää, sillä kaikilla ei ole aikaa tai resursseja omistaa useita iltoja perinteisemmälle moninpelikampanjalle.

Tällaiset uudistukset ovat hyvä esimerkki siitä, miksi sarja on noussut niin suureen suosioon. Kehitystiimi kuuntelee pelaajiaan ja suhtautuu selvästi todella intohimoisesti peliinsä. Tuottajan mukaan suuri syy lyhyemmälle moninpelitilalle oli tiimin oma halu pelata enemmän Total Waria omassa arjessaan.

Kokonaisuudeksi muodostuu peli, joka ei tietenkään enää tarjoile mitään suuria yllätyksiä. Total War -peruskaava on löytänyt erinomaisen hyvin oman suuremman muottinsa, jonka puitteissa kussakin pelissä tehdään pieniä muutoksia ja lisäyksiä. Warhammer III tuntuu uusien rotujen ja uuden kampanjan myötä sen verran kiinnostavalta, että itse hurahdin taas siihen täysin. Uskonkin, että jos ei ole aivan totaalisen leipiintynyt sarjaan, näin tulee käymään monille muillekin.

9/10

Kehittäjä: 
Creative Assembly
Julkaisija: 
Sega
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-16
Pegi-merkinnät: 
Väkivalta

Nostoja