Vampire: The Masquerade – Coteries of New York / Arvostelut / pelaaja.fi

Vampire: The Masquerade – Coteries of New York

6.03.2020 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Veren uusi aika alkaa

Suokaa hetken sympatiat Dracula-paralle, joka joutui etsiskelemään juomista murheellisessa yksinäisyydessä. Sellaisia ongelmia ei ole modernilla vampyyrilla. Sen sijaan ”ikuinen elämä” on loppumassa joka toinen ilta, koska kaupunki on täynnä kieroilevia verenimijöitä. Ilman tukijoukkoja ei pärjää, mutta minkä hirviöistä uskaltaa ottaa selustaa vahtimaan?

Legendaarinen pöytäroolipeli Vampire: The Masquerade esitteli vuonna 1991 uudenlaisen ”pimeyden maailman”, jossa pelaajista tuli traagisia epäkuolleita. Tyypillisessä tarinassa tuoreet, hädin tuskin nousseet vampyyrit poukkoilevat ikivanhojen edeltäjiensä uhrattavina pelinappuloina. Kaiken yllä häämöttää tärkein sääntö eli itse masquerade: naamioi olemassaolosi pois kuolevaisten silmistä. Se oli täydellinen lähtökohta muun muassa tietokoneroolipeli Vampire: The Masquerade – Bloodlinesille, josta tuli pöytäpelin kaltainen megaklassikko. Lisenssin napannut CCP puuhasteli vaporwareksi kuihtuneen Vampire-MMO:n kanssa ikuisuuden, kunnes lisenssi valui uuden aikakauden aloittavalla Paradoxille. Ensimmäinen sen lisensoimista peleistä on puolalainen Coteries of New York.

Vampire: The Masquerade – Coteries of New York -Arvostelu

Pelimuotona on varsinaisen roolipelin sijasta ropemaustettu visual novel. Se tarkoittaa nättiä taidetta, puhuvia päitä, paljon tekstiä ja vähän merkityksellisiä valintoja. Dialogia voi toki poimia kolmen vaihtoehdon valikoimasta alituiseen, mutta tarina rullaa melko tiukasti rajattua polkua. Ero on sävyissä ja pikku yksityiskohdissa, mutta loppu on sellainen kuin se on kaikesta pyristelystä huolimatta, vaikka tie sitä kohti saattaa haarautua pikku hetkeksi. Pelaajan pitää pohtia, milloin on sopivaa hörppiä verta ja miten mielistellä vaarallisempia yön kulkijoita.

Hahmonluonti on yllättävän palikkatasoa. Valita voi yhden sukupuoleltaan ja naamaltaan lukituista tyypeistä, jotka edustavat Toreador-, Brujah- ja Ventrue-klaaneja. Vaikean henkiinheräämisen jälkeen hahmo värvätään Camarillan käsikassaraksi, ja hänet ottaa siipensä alle salaperäinen Sophie, jolla on isoja suunnitelmia New Yorkin suhteen.

Vampire: The Masquerade – Coteries of New York -Arvostelu

Peli on selkeästi tähdätty World of Darknessin pikakurssiksi, joka tykittää silmille vuorellisen tietoa Vampiren viidennen laitoksen maailmasta. Tarinassa tutustutaan esimerkiksi vaikutusvaltaisen Camarilla-järjestön ja vapautta kaipaavien anarkistivampyyrien kahinoihin sekä eri vampyyriklaanien erikoisuuksiin ja voimiin. Ote on sekä nostalginen että moderni. Esimerkiksi hulluutta valjastavaa Malkavian-klaania edustaa chattikanavan trolleiksi mielensä lohkonut IT-vamppi. Tämänkaltaisista hyypiöistä olisi värvättävä jengi eli coterie, eikä kaikkiin ehdi tutustua yhdellä pelikerralla. Se tuo peliin hieman uudelleenpeluuarvoa. Uuden World of Darknessin kannalta on kiinnostavaa tutustua myös Second Inquisitioniin eli hallituksen vampyyrinmetsästäjiin, jotka ovat paljon Scullya ja Mulderia liipaisinherkempiä.

Kuutisen tuntia kestävän tarinan vahvuuksia ovat todella nätti piirrostaide ja Vampire-maailman olemuksen tavoittava kässäri, joka on Vampire-tarinaksi tosin kaavamainen. Ne puskevat Coteriesia pitkälle, mutta visual novelina tässä on puutteita. Tallennusjärjestelmän ja tekstin pikakelauksen kaltaiset genren perusjutut on toteutettu ihmeen alkukantaisesti, mikä tekee vaihtoehtoisten dialogien tutkimisesta työlästä. Peli jopa poistaa tallennuksen kokonaan, kun se on pelattu läpi. Tämä ei ole niitä visual noveleita, joissa tutkitaan muiden hahmojen sielunelämää kymmenissä vaihtoehtoisissa lopuissa. Ei se silti ole lainkaan hassumpi alku uudelle pimeyden maailmalle.

6/10

Kehittäjä: 
Draw Distance
Julkaisija: 
Draw Distance
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Nintendo Switch, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows