Kyborgipapit vastaan metallimuumiot
Warhammer 40,000 -lisenssiä on viime vuosina jaeltu kuin leipää, ja aiheeseen on tartuttu pienempien ja vielä pienempien studioiden voimin, yleensä vaihtelevin lopputuloksin. Tästä syystä en ole niitä kaikkia jaksanut testata, vaikka olen kova 40K-fani. Siksi väliin meinasi jäädä yksi todellinen helmi, viime vuoden loppupuolella julkaistu Warhammer 40,000: Mechanicus.
Kyseessä on vuoropohjainen taktiikkapeli, joka tarttuu Warhammer 40K -maailman vähemmän peleissä esillä olleeseen osapuoleen, Adeptus Mechanicus -teknopappeihin. Nämä ihmisen imperiumin muinaista teknologiaa ylläpitävät ja palvovat kyborgipapit ovat raikas tuulahdus perinteisten avaruusmariinien joukossa. Vastassa niillä on niin ikään vähemmän peleissä nähtyjä necroneiden teknomuumioita. Pelin tapahtumat sijoittuvat Silva Tenebris -planeetalle, jonne teknopappien alus saapuu tutkimaan outoa signaalia. Planeetta paljastuu pian necroneiden muinaiseksi hautamaailmaksi, ja pappien tehtävä on tutkia planeetan holveja ja salaisuuksia mahdollisimman hyvin, ennen kuin kaikki sen necronit heräävät.
Peli huokuu Warhammer 40,000 -tunnelmaa joka osa-alueellaan – eikä vähiten teknopappien välisissä keskusteluissa, sillä jokainen korkea-arvoisista teknopapeista on oma persoonallisuutensa. Esimerkiksi kaikkea tietoa janoava Scaevola on muuttunut jo niin paljon koneeksi, että puhuu puoliksi ohjelmointikielellä ja joutuu usein väittelyyn pyhiä tekstejä joka lauseessaan lainaavan puritaanisen Videx-papin kanssa. Hyvä käsikirjoitus ei ole sattumaa, sillä sen takaa löytyy kymmeniä 40K-aiheisia romaaneja tehtaillut Ben Counter.
Pelaaminen koostuu erillisistä tehtävistä, joita on yleensä valittavana kahdesta kolmeen erilaista. Mukaan voi ottaa kokemuspisteillä kehittyvien teknopappien lisäksi kertakäyttöisiä tukijoukkoja, jotka antavat lisätulivoimaa tai toimivat pappien lihamuurina taisteluissa. Alussa käytössä on vain köykäisiä apulaisia, mutta kampanjan edetessä käyttöön avautuu monipuolisempia Skitarii-sotilaita ja Kastelan-sotarobotteja.
Tehtävissä liikutaan kartalla huoneesta toiseen ja kohdataan vihollisia tai monivalintatilanteita, joista voi aiheutua joko hyötyä tai haittaa. Taustalla raksuttaa necroneiden heräämistä laskeva mittari, jonka kasvaessa luolaston taistelut muuttuvat vaikeammiksi esimerkiksi suurempien vihollismäärien vuoksi. Kartat eivät ole järin suuria, joten päätavoitteeseen voi juosta hyvinkin nopeasti, mutta toisaalta tutkimalla huoneita laajemmin voi kerätä lisäkokemusta tai muita bonuksia. Kyse on siksi riskinhallinnasta: kuinka paljon ylimääräistä aikaa luolastoissa haluaa ja voi kuluttaa. Lisäksi tehtävissä kulutettu aika vaikuttaa koko kampanjan kestoon, sillä kun koko planeetan heräämismittari täyttyy, on kohdattava loppupomo ja katsottava, riittävätkö kerätyt eväät sen voittamiseen.
Vuoropohjaiset taistelut perustuvat tuhotuista vihollisista, kenttien tietopankeista ja pappien erikoiskyvyistä saataviin toimintapisteisiin. Ilman niitä hahmot voivat liikkua ja käyttää perushyökkäyksiä, mutta toimintapisteitä tarvitaan ylimääräiseen liikkeeseen ja voimakkaampien aseiden ja kykyjen käyttöön sekä apujoukkojen kutsumiseen. Niiden käyttö on pakollista taisteluissa pärjäämiseksi, etenkin kun vastaan alkaa tulla voimallisempia necron-yksiköitä. Systeemi on ovela ja äärimmäisen taktinen, sillä pelaajan on koko ajan laskeskeltava, mihin pisteitään käyttää. Samalla pisteitä on yritettävä kerätä mahdollisimman paljon.
Teknopappejaan voi kehittää monipuolisesti kuuden eri kykypuun sekä kyberneettisten lisäosien ja aseiden avulla, mikä lisää taktisen syvyyden määrää entisestään. Tässä on myös pelin ainoa suurempi heikkous, sillä hyvin kehitetty ja varustettu teknopappi voi muuttua sellaiseksi sodan jumalaksi, että se kykenee jyräämään parissa kierroksessa paremmatkin necron-yksiköt vaikka vasemmalla kädellä. Niinpä peli muuttuu kampanjan edessä ja pappien määrän lisääntyessä koko ajan helpommaksi, vaikka vastustajat sinänsä myös vaikeutuvat. Tätä on kuitenkin ehditty jo tasapainottaa julkaisun jälkeen tehdyillä päivityksillä, ja luvassa on myös lisävaikeustasoja.
Etenkin 40K-pelien saralla Mechanicus on erittäin positiivinen yllätys laadultaan, aihepiiriltään ja toteutukseltaan. Fanien lisäksi se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille taktisten sotapelien ystäville, vaikkei pelimaailma ennestään tuttu olisikaan.
8/10
