Wasteland 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Wasteland 3

13.11.2020 // Kirjoittanut: Jukka Kauppinen
0

Wasteland 3 -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden lokakuun 2020 numerossa 215. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Säteilyaavikolta säteilytundralle

Amerikkalainen inXile herätti taannoin joukkorahoituksella henkiin 1980-luvulta ponnistavan roolipelin, jonka pohjalta syntyi myös Fallout-sarja. Wastelandit ja Falloutit onkin veistetty vierekkäin kasvaneista säteilypuista. Ydintuhoisasta roolipelaamisesta nauttivat voivatkin liikkua sulavasti pelisarjasta toiseen, jos Wastelandin perinteikkäämpi isometrinen kuvakulma kelpaa.

Ydintuhoscifinsä nauttineille lähtökohta on tuttu: ydinsota teki selvää maailmasta ja sivilisaatiosta. Ihminen on kuitenkin sitkeä otus, ja säteilyaavikoiden keskeltä löytyy selviytyjäryhmien kyhäämiä yhdyskuntia ja jopa sivilisaation murusia. Tuho on kuitenkin raivannut tilaa hulluudelle, ja maailmasta tuntuu löytyvän enemmän omituisia sekopääjengejä kuin täysjärkisiä yksilöitä.

Siellä jossain operoi Desert Rangers, aiemmista Wastelandeista tutut lainvartijat. Wasteland 3:ssa nämä kommandot suuntaavat pölyisestä Arizonasta ikitalveen kiedottuun Coloradoon, jossa kaikki menee päin seiniä. Seuraa petoksia, salaliittoja, juonittelua, hulluutta ja epätoivoinen yritys rakentaa kaikki vielä kerran uusiksi.

Wasteland 3 -arvostelu

Wasteland 3 on monella tapaa lumoava seikkailu. Vaikka sen postapokalyptinen kerronta nojaa moneen kertaan seikkailtuun konseptiin, siirtymä pohjoiseen keskelle pakkasia ja uusia sekopäisyyksiä tuo tarinaan uusia ja houkuttelevia sävyjä – jopa vähän Bandai Namcon Impact Winter -fiiliksiä.

Tuhonjälkeiset tarinat ovat edelleen yhtä lailla traagisia kuin liikuttavia tai koomisia, sillä InXilen käsikirjoittajilla on sana hallussaan. He osaavat tanssittaa pelaajia arktisella joutomaalla, jonka inhimillisten, epäinhimillisten, omituisten, synteettisten ja koneellisten asukkaiden välit ovat usein kireät ja jopa sotaisat.

Tämä luo herkullista pohjaa ristiriitaisille kohtaloille. Tarinankerronta on laadukasta sekä pienissä että suurissa linjoissa, yksittäisissä ja ihmis- ja olentoryhmien kohtaloissa. Asukkaiden keskustelut herättävät paikoin ajatuksia, ja tarina kiertelee niin maukkaan scifin kuin purevan satiirinkin maisemissa. Tunteikas pelaaja joutuu miettimään huolella valintojaan ja arvioimaan, kenen etuja hän oikeastaan ajaa. Monien tavoitteet tai motivaatiot ovat vastakkaisia, joten päätökset vaikuttavat sekä Coloradon asukkaisiin että Rangersien nauttimaan arvostukseen osavaltion eri valtaryhmittymien keskellä. Seikkaileminen saakin vahvaa lisäjännitettä, kun pelaaja joutuu miettimään omantunnonkysymysten lisäksi myös valintojensa laajempia ja jopa poliittisia seurauksia.

Wasteland 3 -arvostelu

Seikkailullisesti kolmas Wasteland on notkea ja hiottu. Tehtäväjärjestelmä opastaa mutta ei väännä tyhmistettyä rautalankaa. Pelaaja voi kaikessa rauhassa valita suuntansa ja harhautua ydintarinan poluilta, jos se tuntuu kiinnostavalta, ja nautiskella siinä välissä satunnaisista kohtauksista ja taisteluista.

Myös pelimekaniikka on valtaosiltaan erittäin pelaajaystävällistä. Jalkautuessaan ryhmää voi komentaa hahmo kerrallaan tai kaikkia yhtaikaa. Koko sakkia ohjatessa järjestelmä valitsee aktiviteetteihin parhaimmin soveltuvan hahmon, eli esimerkiksi ovien murtamiseen tai hakkerointiin otetaan aina parhaat tarpeelliset taidot omaava kaveri. Passiivisia taitoja käytetään automaattisesti, joten esimerkiksi erikoiset kohteet tai ansat näytetään, jos joku hahmo ne havaitsee. Tämä kuulostaa peruskauralta, mutta vuoden 1988 Wastelandia vastikään kokeilleena voin kertoa, että sen puute oli suoraan sanoen tuskallista. Suuri osa peliajasta meni komentosarjojen hakkaamiseen pikakomentoina, kun hahmot eivät osanneet tehdä mitään omin päin ja pelaajan täytyi tajuta käyttää oikeaa toimintoa tai taitoa juuri oikealla pikselillä.

Pelaamista helpottaa myös veikeä yhteinen tavaravalikko. Hahmoilla ei ole lainkaan yksilöllisiä selkäreppuja, vaan kaikki tavara viskataan yhteen yhteiseen kasaan, josta kuka tahansa voi ottaa mitä tahansa koska tahansa. Se on kätevää vaikka voikin kirpaista vanhan koulukunnan seikkailijan sielua.

Wasteland 3 -arvostelu

Varsinainen hahmonkehitys on sentään ennallaan monine jännine taitoineen, jotka voivat olla ensikertalaisille yllättäviäkin. Tavanomaisten seikkailu- ja taistelutaitojen lisäksi käyttöä on erikoisemmillekin kyvyille kovanaamailusta nörtteilyyn ja leivänpaahdinten korjaukseen, mitä hyödynnetään myös tehtävien ja kenttien suunnittelussa. Moni ongelma tai kulkureittihaaste selviää avoimilla silmillä, mielikuvituksella ja hahmojen erilaisten taitojen kekseliäällä hyödyntämisellä. Huomaamaton hiiviskelijä voi tiedustella kenttiä ja raivata tietä muulle ryhmälle, mutta suoraviivainen peluri voi toki turvautua perinteiseen macho-pyssysankarointiin.

Wasteland 3:a on kuitenkin suoraan sanoen virtaviivaistettu ja kevennetty ehkä turhankin paljon. Edeltäjään nähden esimerkiksi dialogia on huimasti vähemmän, ja monia muutoksia voisi kutsua jopa konsoloinniksi, kun seikkailu on rakennettu käyttöliittymää myöten ohjaimelle sopivaksi. En paheksu pelin kiskomista vanhan koulun roolipelipoterosta nykyaikaan, mutta tässä ammutaan etenkin pc-pelaajia kaksipiippuisella polveen. Varsinkin hahmojen hallinnointi ja varusteiden optimointi on muuttunut yksinkertaistamisessa ärsyttävän monimutkaiseksi ja työlääksi. Näyttäväthän ruudut nyt näteiltä UX-suunnittelijan CV:ssä, mutta mieluummin olisin ottanut ruudulleni enemmän tietoa ja parempia työkaluja. Bugejakin riittää, mutta ainakaan ne eivät tunnu olevan kriittisiä. Luulisi silti, että näin kokeneet pelinkehittäjät eivät kompastelisi näin moniin pikkuvirheisiin.

Matka Coloradon säteilevissä nietoksissa on silti valtaosin positiivinen. Vaikka suunnitteluratkaisut paikoin ärsyttävät, seikkailu on kiinnostava, tunnelmallinen ja nautinnollinen. Sekä suuret linjat että taktiset taistelut toimivat erinomaisesti. Satunnaiset vihamielisetkin kohtaukset ovat tervetulleita, sillä yhteenotot ovat viihdyttäviä, vaikka niiden karttakierto onkin turhan pieni. Läpipeluuseen kuluva 40–50 tuntia on sopiva mitta, sillä tämän työssäkäyvä aikuinenkin pystyy pelaamaan läpi kohtuullisessa ajassa ilman, että matka muuttuu loputtomaksi junnaamiseksi. Roolipelinsä perusteellisesti nauttiva seikkailija saanee siitä irti toisenkin läpipeluun erilaisilla valinnolla ja asenteella.

8/10

Kehittäjä: 
inXile Entertainment
Julkaisija: 
InXile Entertainment
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Apple OSX, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Uhkapeli, Väkivalta

Nostoja