We. The Revolution / Arvostelut / pelaaja.fi

We. The Revolution

25.06.2019 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Vallankumous syö pelinsä

Jaha, kukas on nyt päässyt käräjille? Ai siivooja, joka varasti leivän antaakseen sen kerjäläiselle? Ja tyyppi, jonka veljen koira puraisi jotakuta? Päät pois kaikilta, ja eläköön vallankumous!

Ranskan vallankumous on kevyesti yksi historian kiehtovimmista ajanjaksoista. Se lopetti monarkian ja kirkon ylivallan sekä kylvi siemenet modernin Euroopan, uudenlaisten aatteiden ja jopa yleisten ihmisoikeuksien synnylle. Uuden ja paremman ajan polttoaineena olivat kuitenkin veri ja 1790-luvun ihmisjärjelle käsittämätön terrorin aikakausi, la terreur.

Giljotiinilla teollistetun massamurhan pääinsinööri Robespierre totesi näin: ”Terrori ei ole muuta kuin nopeaa, ankaraa ja horjumatonta oikeutta.” Siksi terrorin aikakautta kuvaava We. The Revolution on tietysti peli tuomarista. Pelaajahahmo Alexis Fidèle on mitätön juoppo ja uhkapeliaddikti, joka nousee vallan keskiöön, kun oikeusistuimeen aletaan kärrätä tavallisten rikollisten lisäksi aatelisia ja ”kansanvihollisia”.

Pelaaja.fi: We. The Revolution -arvostelu

Peli on kumma risteytymä dialogipainotteista visual novel -tyylistä tarinaa, strategiapeliä ja managerointia. Paljon vietetään aikaa oikeussalissa, jossa haastatellaan syytettyjen lisäksi todistajia tavalla, joka tuntuu aluksi hieman Ace Attorney -henkiseltä. Nopeasti tajuaa kuitenkin, että tuomio jaetaan harvoin syyllisyyden perusteella. Oleellisempaa on se, kuka tykkää mistäkin tuomiosta. Kansa, vallankumoukselliset puolueet, aateliset ja jopa tuomarin oma perhe odottavat tietynlaisia tuomioita. Jos kaikkia ei pidä tyytyväisenä, guilletten yksiterä ajelee pian omaa partaa. Niinpä pelaaja huomaa kysyvänsä valikoimasta vain kysymyksiä, jotka johtavat kohti haluttua tuomiota.

Tähän kaikkeen sekoitetaan jatkuvasti monimutkaistuvaa soppaa minipelejä, joihin kuuluu uhkapeliä silmäätekevien kanssa, perheen mielistelyä, agenttien liikuttelua Pariisissa ja jopa taktisia taisteluja. Nopeasti tuntuu, että käsissä on huojuva korttitalo, jossa yksikin epäonnistuminen johtaa tuhon kierteeseen elintärkeiden mielipidemittarien nakuttaessa kohti nollaa. Sitä voi onneksi hidastaa dialogiminipelillä, jolla hankitaan liittolaisia, uhkaillaan uhreja ja mielistellään kansan syviä rivejä.

We. The Revolutionin pari ensimmäistä tarinalukua ovat upeaa historiallista ja poliittista pelaamista, jossa kerronta ja pelimekaniikka toimivat yhdessä saumattomasti. Pelin low poly -taide ja ajoittain suorastaan nerokas käsikirjoitus luovat uskomattoman tiiviin pahuuden, kauhun ja nihilismin ilmapiirin, jossa pelaaja tajuaa, kuinka helppoa on muuttua terrorikoneiston rattaaksi. Historiallisia henkilöitä ja yksityiskohtia piisaa Marat’n, Dantonin ja Hebertin kaltaisten hahmojen muodossa, ja mukana on jopa ns. prairial-kuun 22. päivän laki, joka mahdollisti pikaoikeudenkäynnit ilman todisteita ja puheenvuoroja. Game of Thronesin kaltaiset ”synkät” fiktiotarinat tuntuvat halinallepelleilyltä, kun pelaaja syöttää kansaa murhakoneeseen mututuntumalla ja uhkailee viattomia vihollisten lavastamiseksi.

Pelaaja.fi: We. The Revolution -arvostelu

Alkupuolellaan erinomainen peli hajoaa kuitenkin täysin tekijöiden käsiin viimeisessä luvussaan. Fiktionaalisen Fidèlen henkilökohtainen draama menee historian edelle, ja peli vajoaa turhan tavalliseksi kostotarinaksi. Samalla se muuntuu jonkinlaiseksi köyhän miehen strategiapeliksi, jossa vallankumoukselliset joukot sotivat keskellä Pariisia. Täysin puskista pomppaava strategiataso on kiltisti sanottuna puhdasta sontaa, ja paljon kiinnostavampi kieroilu- ja oikeuspelaaminen katoaa taka-alalle. Peli yrittää yksinkertaisesti olla jotain, mihin se ei pysty.

Historiallisista tai poliittisista peleistä ja pahuuden olemuksesta kiinnostuneiden kannattaa silti harkita We. The Revolutionin hankkimista. Aikuinen, monitahoinen juoni ja upea taide tekevät siitä ainutkertaisen kokemuksen, jonka opetukset saattavat jäädä kummittelemaan alitajuntaan. On vaikea uskoa, kuinka kokonainen kansakunta voi vajota murhanhimoiseen psykoosiin. Mutta niin kävi, ja on hienoa, kuinka taitavasti pelikin voi sellaisesta muistutella.

7/10

Kehittäjä: 
Polyslash
Julkaisija: 
Klabater
Peligenre: 
Strategia
Julkaisualustat: 
Apple OSX, Microsoft Windows

Nostoja