Xenoblade Chronicles: Definitive Edition / Arvostelut / pelaaja.fi

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition

12.07.2020 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
5

Ajan tylsyttämä terä

Wiillä ja 3DS:llä nähty Xenoblade Chronicles nauttii jonkinmoisesta kulttisuosiosta Nintendo-roolipelaajien keskuudessa. Noin vuosikymmen takaperin peli nimettiin Pelaajankin sivuilla sukupolvensa tärkeimpien japanilaisroolipelien joukkoon, mutta syystä tai toisesta tämä niin sanottu helmi on omalta osaltani pölyyntynyt pelihyllyssä koskemattomana. Switchin Xenoblade Chronicles: Definitive Edition antoikin täydellisen tekosyyn paikata aukko sivistyksessä, vieläpä entistä ehommalla otteella.

Jopa ummikolle Definitive Editionin huomattavin uudistus on sen uusiksi pantu ulkoasu, sillä miekkasankari Shulk ja muu hahmokatras on päivitetty alkuperäispeliä animehenkisemmäksi. Tämä tuo ilmeikkyyttä rauhallisempiin keskusteluihin ja siirappista draamaa pursuavaan tarinaan, jossa Shulk ja kumppanit lähtevät kostoretkelle mechon-robottien hyökättyä sankareiden kotikylään. Vanhoille faneille silti tärkein lisäys lienee alusta asti avoinna oleva 15–20 tunnin Future Connected -lisäkampanja, jossa Shulk ja Melia seikkailevat pääpelin jälkeisessä ajassa.

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition -arvostelu

Xenoblade Chroniclesin universumi on itsessään varsin kiehtova, sillä Bioniksen ja Mechoniksen maailmat ovat todellisuudessa kaksi jättimäistä titaania, jotka ovat iänikuisen taistonsa saatossa jähmettyneet paikoilleen. Upeista maisemista ei mielikuvitusta puutu etenkään seikkailun alkupuoliskolla, vaikka ympäristöt eivät olekaan päivittyneet aivan yhtä näyttävästi kuin Definitive Editionin hahmomallit.

Titaanien käsien, miekkojen ja sisuskalujen kaltaisilla pelialueilla lähtee mielellään myös harhateille, kiitos jatkuvasti päätarinan rinnalla päivittyvän sivutehtävävirran. Kartalla paikasta toiseen siirtyminen tapahtuu lähestulkoon sormia napsauttamalla, mikä myös rohkaisee vanhoille alueille palaamista. Aikansa MMO-peleistä yksinpeliin sovelletut opit voivat silti ajoittain tuntua hieman vanhentuneilta, sillä puuduttavan tavaranhaun ja ainaisen taistelemisen kupeeseen kaipaisi edes tyydyttävämpää tarinallista antia.

Harmillisesti sama pätee myös Xenoblade Chroniclesin kiinnostavasti käyntiin lähtevään päätarinaan, jonka ote herpaantuu nopeasti yhdestä puusta veistettyihin hahmoihin ja tuskastuttavan ennalta arvattaviin juonenkäänteisiin. Shulkin myyttinen Monado-terä antaa sankarille jatkuvasti välähdyksiä tulevaisuudesta, minkä ympärille rakennetaan ontuen mysteereitä, tunnontuskia ja draamanvivahteita. Kiusallisen persoonaton ryhmädynamiikkakin perustuu lähinnä päivänselvien asioiden toistuvaan puntarointiin ja hahmojen koomisen yksiulotteisiin luonteenpiirteisiin. Vaikka pelimaailma pitää otteessaan, olisi hienoa, jos se tapahtuisi myös tarinan ja hahmojen ansiosta – eikä niistä huolimatta.

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition -arvostelu

Taistelumekaniikka on varsin MMO-henkinen, sillä vapaasti liikutettava päähahmo hyökkää latautuvia Arts-erikoistaitoja lukuun ottamatta automatisoidusti kohdistettuun viholliseen. Hahmojen sijainneilla on merkittävä vaikutus hyökkäysten tehokkuuteen ja ryhmähyökkäysten lataamiseen, minkä lisäksi vain automatisoidut hyökkäykset kasvattavat hahmokeskeisten liikkeiden mittaria. Esimerkiksi Shulkin aina matkassa kulkeva Monado on alkuun ainoa mechoneja vahingoittava ase, mutta sankarin omilla liikkeillä tuhovoiman voi muun muassa hetkellisesti jakaa muiden hahmojen kanssa.

Useat viholliset vaativat juuri oikeat hyökkäysyhdistelmät kaatuakseen helposti, joten pelaajan on nopeasti opeteltava puhaltamaan yhteen hiileen eri hahmokokoonpanoilla. Monadon ennustustaitojen ansiosta pelaajat voivat nähdä taisteluiden aikana välähdyksiä tulevaisuudesta, mikä antaa aikaa tehdä vastatoimia ennen tappavia hyökkäyksiä. Taistelua syventäviä taktisia puolia tuodaan yhteenottoihin hiljakseen kertarysäyksen sijaan, ja sen ansiosta taisteluissa on sopivissa määrin uutta verta pitkin seikkailua.

Xenoblade Chronicles: Definitive Edition on epäilemättä pelin paras versio, jossa on yhä vuonna 2020 omanlainen vetovoimansa. Ehostukset ja lukuiset mainiot piirteet eivät silti peitä sitä tosiasiaa, ettei alkuperäinen seikkailu ole monilta osin vanhentunut erityisen arvokkaasti. Sen ajoittain varsin puurtava luonne yllätti, minkä lisäksi tarinallinen anti jätti kylmäksi pelin kulttiasemaan nähden. Se kelpaa silti mainiosti roolipelinälkään, ja etenkin vanhat fanit varmasti ottavat sen sekä uuden Future Connected -lisäkampanjan omakseen.

7/10

Kehittäjä: 
Monolith Soft
Julkaisija: 
Nintendo
Peligenre: 
Roolipeli
Julkaisualustat: 
Nintendo Switch
Pegi-ikärajat: 
K-12
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän Shulk kuva
Shulk

Arvostelussa oli hyviä pointteja, mutta esimerkiksi pelin erinomaisista musiikeista ei ollut mainintaa. Itse pidän teosta yhtenä suosikki jrpg pelinä sen mielenkiintoisen tarinan, mukavien hahmojen, todella hyvän englanti dubin sekä yleisen tunnelman takia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Käyttäjän Paladin777 kuva
Paladin777

Mietin vähän samoja asioita Shulkin kanssa. Ei tämä mitenkään ole verrannollinen esim. Graafisesti tai pelillisesti tai hahmoiltaan jne. Mutta kuitenkin viihdyttävä pelinä ja tarinana. Aika tiukan arvostelun peli sai osakseen. Ehkä 8 olisi ollut osuvampi kokonaisarvosana. Toki mielipide tämä vain on. Suosittelen jrpg ystäville ehdottomasti.

Käyttäjän jjl89 kuva
jjl89

Suosituspeukku täältäkin. Ehdottomasti yksi parhaimpia jrpg pelejä.

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka

Multa jäi tämä peli aikoinaan kesken Mechonis Fieldin puoleen väliin (joka on yksi mun suosikki pelikappaleita). Maailman tutkiminen ja tarina miellyttivät paljon, mutta suuressa osassa olevat taistelut eivät sytyttäneet yhtään. No, hyvä että Nintendolla on tällainen MMO-mekaniikoita käyttävä sarja, joka miellyttänee sellaisten pelien ystäviä.

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka
Lainaus Shulk

Arvostelussa oli hyviä pointteja, mutta esimerkiksi pelin erinomaisista musiikeista ei ollut mainintaa. Itse pidän teosta yhtenä suosikki jrpg pelinä sen mielenkiintoisen tarinan, mukavien hahmojen, todella hyvän englanti dubin sekä yleisen tunnelman takia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Pidän alkuperäisistä japani-äänistä enemmän, mutta britti-aksentilla dubatut performanssit ansaitsevat kiitosta minulta. Kuten eräässä peliporukassa todettiin, nuo puhuvat kuin ihmiset, eivätkä sorru amerikkalaiseen ylinäyttelyyn, joka kuulostaa niin luonnottomalta. Toki amerikassakakin osataan ääninäytellä, sieltä päin vain on tullut tältä osa-alueelta aika monta hutia.

Nostoja