Yakuza: Like a Dragon -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden joulukuun 2020 numerossa 217. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kun Dragon kohtasi Questin
Kamurochon katuihin on tutustuttu Yakuza-sarjassa jo lukuisten osien ajan yleensä Kazuma Kiryun kengissä, mutta tällä kertaa tuulee uudesta suunnasta. Ichiban Kasuga on nuori Arakawan yakuzaperheen jäsen, jonka kultainen sydän haittaa kovistelutehtäviä hurmaavasti. Kun perheen patriarkka pyytää uutenavuotena 2001 Ichibania tunnustamaan murhan todellisen syyllisen puolesta, lupaillaan perheen nöyrälle palvelijalle paluuta riveihin pitkän kakun jälkeen.
Kun viininpunainen puku nähdään seuraavan kerran Kamurochon kaduilla, on vuosi 2019, eikä kukaan tullutkaan vankilan ovelle vastaan. Maailma on muuttunut, eikä Ichiban saa tolkkua edes maailmaansa määrittäviin yakuza-afääreihin. Paluu vapaaseen elämään ei ole yhtään sitä mitä lupailtiin, eikä se ole todellakaan helppoa. Pian sankarimme löytääkin itsensä Yokohamasta kodittomien keskeltä henkihieverissä ja täysin pohjilla. Tästä pääsee vain ylöspäin.
Yakuza: Like a Dragon on eräällä tavalla tutun pelisarjan irtiotto, vaikka kyseessä onkin pääsarjan osa eikä Judgmentin tai vaikkapa Yakuza: Dead Soulsin kaltainen sivuseikkailu. Vanhojen tuttujen hahmojen tähdittämään maailmaan liittyy uusia, ja toisaalta päästään irrottelemaan pelimekaniikalla.
Suurin yksittäinen muutos on siirtyminen sarjan perinteeksi muodostuneesta taistelupelityylistä japanilaisista roolipeleistä tuttuun vuoropohjaiseen ryhmätaisteluun. Aluksi mahdottomalta tuntuva yhdistelmä on saatu toimimaan pääasiassa hienosti. Perustelu muutokselle on Ichibanin nuoruus Dragon Questien parissa, ja Yakuza: Like a Dragon pyrkiikin suorastaan alleviivaamaan linkkiä klassiseen roolipelisarjaan. Ichibanin vilkas mielikuvitus saa sekin oman osansa – lohikäärmeethän pelkäävät vain sankareita.
Niinpä kaikki saavat lyödä vuorollaan, mikä muuttaa taisteluiden etenemistä tietyin ratkaisevin tavoin. Yakuzan ylitsevuotavat erikoishyökkäykset ovat siirtyneet nyt manapisteitä kuluttaviksi taioiksi, kuten odottaa sopiikin. Pelaaja rämpyttää hyökkäysnappeja tai painaa torjuntaa oikealla hetkellä, mutta kyse on bonuksista roolipelinumeroiden pyöriessä kulissin takana. Jopa klassinen työjärjestelmä on päässyt mukaan, joten tasoja voi hankkia esimerkiksi idolina, rockmuusikkona tai ennustajana. Mielikuvitusta on käytetty myös hyökkäyksiin ja vihollisiin, joten jopa skandaalinomaiset somepaljastukset ovat päässeet mukaan debuffina.
Tutut energiajuomat ja sushiannokset ovat edelleen taskussa parannustavaroina, ja tavaravalikossa riittää lähes loputtomasti tilaa erilaiselle sälälle. Toisaalta parannella voi vain oman porukan vuorolla, eikä pitkiä evästaukoja voi enää pitää pausen painalluksella.
Tutut ympäristön esineitä hyödyntävät hyökkäykset ovat nekin mukana, mutta vain jos esine sattuu olemaan käden ulottuvilla perushyökkäyksen lähtiessä. Tässä onkin eräs Yakuza: Like a Dragonin erikoisuuksista, sillä hahmojen sijainnilla on merkitystä esimerkiksi aluehyökkäysten tai juuri lyömäesineiden kannalta. Perinteisen roolipelirivin sijaan hahmot pyörivät aidonoloisessa tappelumetakassa tekoälyn ohjaamina. Hahmot saattavat myös jäädä kulmiin jumiin, eikä vihollismassan läpi voi juosta keskeytyksettä. Osuma-alueista ei myöskään anneta minkäänlaista indikaatiota. On erikoista, että taistelumekaniikka huomioi hahmojen sijainnin pelimaailmassa näinkin voimakkaasti ilman, että siihen voi vaikuttaa.
Muuten Yakuza-asiat ovat ennallaan: sivutehtävissä ei ole järjen häivää, pelihallit ovat täynnä klassikoita, ja keräiltävää löytyy ympäri kaupunkia. Sujimon-hirviökeräily toimii sarjan silmäniskuna arvaatte-kyllä-mille, ja rahaa voi tienata alustatalouden yrittäjänä Part-Time Hero -pulapalvelussa. Kun mukaan lisätään vielä vihannesten kasvatus parannustavaroita varten, tekemistä riittää. Hahmonkehityksen kannalta ainoa keino on tapella, joten myös katujen satunnaisia mörköporukoita kannattaa mahduttaa aikatauluun.
Pääjuoni on jälleen uskollinen tarina uskollisuudesta, isistä, pojista, vallasta, rahasta ja oikeudenmukaisuudesta. Tasoltaan se on perushyvä, ja matkan varrelle mahtuu monia Yakuza-sarjan staroja, mutta aivan välttämätöntä ei aiempien osien pelaaminen ole, sillä Ichibanin tarina toimii hyvin myös omassa kotelossaan Judgmentin Yagami-seikkailun tavoin. Vain vaikeusasteen yllättävät piikit pelin loppua kohti muistuttavat, että sarja ei ole aivan täysin uudistunut helposti lähestyttäväksi. Roolipelimekaniikan takia edessä on tällöin paluu grindaamaan, sillä vuoropohjaisuuden takia numeroita ei voi loputtomasti kompensoida paremmalla pelaamisella.
Peli sijoittuu enimmäkseen Yokohaman kaduille, ja väljempi ja kookkaampi pelimaailma on menettänyt hiukan Kamurochon ja Sotenborin tiiviyden tarjoamaa jännitettä. Aluetta halkovat valtaväylät ovat toki realistisia, mutta ne tekevät kävelystä paikoin raivostuttavaa urakointia yhdessä satunnaisten kohtaamisten kanssa. Taksimatkustamisen onneksi latausajat ovat pääosin melko lyhyitä jo väistyvälläkin konsolipolvella.
Hahmokaarti on edellä mainittujen Yakuza-tuttujen lisäksi täynnä mielenkiintoisia tapauksia, joiden kohtalo on sidottu Ichibanin tarinaan paikoin hiukan löyhästikin. Eläkepäiviä odotteleva poliisi Koichi Adachi ei usko Ichibanin tuomioon ja kaipailee miehen apua yhteisen vihollisen takia. Koditon Yu Nanba on mainio tapaus, jonka puhetyylikin jo erottaa tavallisista videopelihahmoista. Vakioporukan viimeistelee Saeko Mukoda, jonka intressit yhtenevät muun porukan kanssa murhan ympärillä.
Ääninäyttelemisessä pidemmän korren vetävät japanilaiset äänet, sillä englanninkieliset vastineet ovat hiukan turhan tavanomaisia ja varovaisia yleisanniltaan. Isoista nimistä kannattaa huomioida englanninkielisessä versiossa ääninäyttelevä Star Trek -legenda George Takei ja japaninkielisessä pelissä ärisevä Snake-ääni Akio Otsuka. Peli hienosäätää englanninkielisiä tekstityksiä sen mukaan, kumpi kieliversio on valittu, mikä onkin hyvä ratkaisu käännös- ja lokalisaatiohaasteisiin.
Graafisesti Yakuza: Like a Dragon tarjoaa sarjan parasta antia, vaikka jo PlayStation 4 Prokin yskähtelee joukkotappeluiden näyttävimmissä hyökkäyksissä ja joissain tilanteissa reunat näyttävät sangen rosoisilta. Ei ihme, että pelistä on tullut tai vähintään tulossa versio myös seuraavan polven koneille. Toisaalta vastineeksi on luvassa komeimpia kaupunkimaisemia koko Yakuzan historiassa, kuten odottaa sopiikin.
Kaikkineen Yakuza: Like a Dragon poltti yli 60 tunnin kolon pelikelloon rennolla sivutehtävien ja oheisharrastusten suorittamisella. Täydellisyyteen pyrkivillä edessä saattaa olla sadan tunnin rajan rikkominen ainakin ladattavien lisäsisältöjen myötä.
9/10
