3D Dot Game Heroes

En tiedä teistä, mutta retroilulla on yhä oma, tärkeä paikkansa meikäläisen sydämessä. Commodore 64 kaivetaan kaapista vähän väliä, ja pelaan mielelläni wanhoja hyviä pelejä usein, joko alkuperäisenä tai emulaattoreilla.

Mutta ollaan rehellisiä: suurimmasta osasta aika on ajanut täysin ohi. Muistelemme pelejä usein lämmöllä sen takia, että ne olivat aikanaan tärkeitä osia kehittyvää pelimakuamme. Mutta mitä tapahtuisi, jos joku yrittäisi tehdä 1980-luvun oppien perusteella uuden, uljaan roolipelin? Onko 3D Dot Game Heroes pelkkää retrofiilistelyä vai onko siinä ideaakin?

Pikselilegendaa

3D Dot Game Heroesin juuria ja vaikutteita ei tarvitse arvailla hetkeäkään, sillä peli lyö kaikki korttinsa pöytään alkuruudussa: auringonvalossa välkehtivä pikselilinna on puhdasta 8-bittistä Final Fantasya ja taustalla soiva fanfaari The Legend of Zeldaa. Sama kaava jatkuu itse pelissäkin, sillä vaikka grafiikka on jännä yhdistelmä pikseleitä ja 3d:tä, pelattavuus on puhdasta 8-bittistä roolipelailua.

Kyse ei kuitenkaan ole puhtaasta nostalgisesta fiilistelystä, vaan mukana on aimo annos huumoria. Jo pelin tarina vääntää vitsiä vanhojen pelien juonista ja kliseistä, ja jo ensimmäisessä keskustelussa pelaaja törmää klassiseen ”Pelastatko maailman? Kyllä/Ei” valintaan. Retropelaajathan toki muistavat, että antiikkisissa peleissä ei-vaihtoehdon valinta vain toisti kysymystä yhä uudelleen. 3D Dot Game Heroesissa kuningas toteaa ymmärtävänsä hyvin pelaajan vastentahtoisuuden, mutta muistuttaa, että penseilemällä tarina ei etene.

Näin se maailma sitten pelastuu, retrohuumorilla. Pelaaja komppaa pitkin Zelda-tyyliin ruudusta toiseen vierivää overworldia jutellen ihmisten kanssa ja etsien vihjeitä siitä, missä seuraava voittoon tarvittavan taikaesineen sisältävä luola sijaitsee. Koko pelimaailma ei tietenkään ole heti tutkittavissa, vaan tien voi tukkia vaikkapa räjäytettävä kivenlohkare tai bumerangilla aktivoitava nappi. Ne tietenkin korjataan plakkariin seuraavasta luolastosta, jossa ne ovat avainasemassa paikan pomoa tapettaessa. Kyllä te tiedätte, mistä puhun.

Joulupukki pelastaa maailman

Olisi kovin helppo ohittaa 3D Dot Game Heroes pelkkänä nostalgianhuuruisena rahastuksena. Rahat pois Final Fantasy nörteiltä parhaaseen tyyliin, kuten Squarella on tapana. Näin ei kuitenkaan ole, sillä vaikka peli ei varsinaisesti uudistakaan lajityyppiä mitenkään – eihän se muuten olisi retrohenkinen nostalgiapommi – se tarjoilee sisältönsä moderneilla mukavuuksilla varustettuna, kuin rintamiestalo, johon on asennettu uusi ja toimiva vessa.

Osa uudistuksista on konkreettisesti pelattavuutta parantavia: vapaa analogiliikkuminen ja mahdollisuus tallentaa missä tahansa ovat Kivoja Juttuja. Osa taas on hauskoja, mutta siitä lisää sivupalkissa.

Nämä mukavuudet ja kikkailut eivät toki muuta sitä tosiasiaa, että pohjimmiltaan 3D Dot Game Heroes on kuin 1980-luvun roolipeli. Tämä tarkoittaa sitä, että peli on oikeasti aika rajoittunut ja yksinkertainen. Kymmenien tuntien peliaikaa, huikeaa grafiikkaa, nettipeliä tai muita moderneja hapatuksia odottavat pettyvät karkeasti.

Mutta hei, pojat (ja tytöt): 3D Dot Game Heroes on kuin 1980-luvun roolipeli. Hyvä ja hauska sellainen. Kun hintakin on sopuisa, minä olen ainakin myyty.